Teini-iässä inhosin erityisesti sellaisia hetkiä, kun piti yhtäkkiä ryhmän edessä sanoa jotain fiksua. Sain siitä valtavia paineita.

Odotan innolla, että saan nähdä lapseni ja bonus­lasteni kasvavan aikuisiksi; he ovat kaikki ihania ja ihmeellisiä nuoria, ja on ilo nähdä, millaisia aikuisia heistä tulee.

En pärjäisi ilman ystäviäni.

Elokuva, johon rakastuin on Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander. Siinä Bergman onnistuu tuomaan yhteen elokuvallisen taituruutensa ja filosofiansa syvyyden. Minulle elokuva on inhimillisyyden ja ihmis­elon moninaisuuden ylistys, jonka ytimessä on ajatus siitä, että lopulta vain mielikuvituksemme avulla me voimme löytää itsemme ja toisemme.

Elämässäni tapahtui suuri käänne, kun sain tietää, että odotin vauvaa.

Olen todella ylpeä, että lapsestani on kasvanut hieno nuori, joka uskaltaa olla oma itsensä ja joka osaa myös kunnioittaa toisia ja antaa toisillekin tilaa olla sellaisia kuin he ovat.

Tapa, josta haluan luopua on se, että jätän liikkumisen heti pois ­viikko-ohjelmasta, jos elämään ilmaantuu kiireitä.

Haluan vielä päästä kokeilemaan pitkää islanninhevosvaellusta Islannissa. Haluaisin myös kävellä vielä joskus pitkän matkan, esimerkiksi Helsingistä Tukholman kautta Berliiniin. Välillä pitäisi ehkä hypätä ­laivaan.

Paras projektini on ollut keppihevosharrastuksesta kertova dokumentti Hobbyhorse Revolution, koska se opetti uudella tavalla toisten ihmisten kuuntelemista ja tilan antamista. Toisaalta on oikeastaan ihan mahdotonta laittaa rakkaita elokuvaprojekteja järjestykseen.

Työssäni parasta on se, että se kuva liikkuu! Se kuulostaa ehkä höpsöltä ja yksinkertaiselta, mutta minua ­kiinnostaa elokuvassa juuri se ydin. Se, että elokuvassa on rytmi ja että kuva liikkuu ajassa ja tilassa.

Rakkain harrastukseni on lukeminen. Nykyisin pidän romaanien lukemisesta ehkä jopa enemmän kuin ­elokuvien katselemisesta.

Lapsena halusin olla ratsastuksenopettaja ja vähän myöhemmin supertähti!

Koulussa lempiaineeni oli matematiikka, mutta vain neljän vuoden ajan. Minulla oli yläasteella ja lukiossa tosi hyvät matikanopettajat.

Koulussa minulle oli vaikeaa improvisoidut esitykset puheilmaisun tunnilla. Toisaalta opin juuri siellä vähitellen pois ujoudestani.

Olisin halunnut jatkaa lausetta, jossa kerroin lempiprojektistani. Alkoi tuntua epäreilulta kehua vain yhtä projektia, kun kaikki ne ovat tärkeitä. Jäin myös miettimään, että minulla ei vaikuta olevan kovin suuria paheita tällä hetkellä. Saatan kyllä toimia hyvinkin impulsiivisesti ­toisinaan, mutta en yleensä jää murehtimaan tekemisiäni jälkeenpäin.