Ei voi olla totta: minulla on melanooma, Heli Vähäsilta kauhistui viime vuoden toukokuussa. Häneltä oli poistettu kolme luomea, ja yksi niistä oli osoittautunut pahanlaatuiseksi.

Järkytys oli melkoinen, etenkin kun Heli oli vetkutellut luomenpoiston kanssa vuoden verran. Mitä jos syöpä olisi levinnyt? Entä jos se ei olisi parannettavissa?

Helillä oli onnea. Kasvain oli pinnallinen, ja hoidoksi riitti isohkolla marginaalilla tehty uusintaleikkaus. Kainalon ja nivusten imusolmukkeet olivat puhtaat, kun ne tutkittiin ultraäänellä.

Ennen kuin oltiin näin pitkällä, Heli ehti suunnitella omat hautajaisensa.

– Toisaalta julistin heti diagnoosin saatuani, että minulla ei ole aikaa kuolla. Minulla on pieni poika, joka tarvitsee minua vielä pitkään. Olin myös epäuskoinen. Eihän minulle voinut käydä näin.

Pahanlaatuinen luomi oli Helin selässä. Hänen puolisonsa kiinnitti siihen huomiota ja kehotti vaimoaan tarkistuttamaan sen ensi tilassa. Pikkurillin kynnen kokoinen luomi näytti puolison mielestä huolestuttavalta, koska se oli musta ja röpelöreunainen.

– Minä tuumin, että asian ehtisi hoitaa myöhemmin. Minulla oli muka liian kiire myynti- ja markkinointijohtajan työssäni. Kun lopulta menin näyttämään luomea, en murehtinut sitä tippaakaan. Ajattelin, että heissulivei, nyt homma on hoidettu.

Suurin osa jo olemassa olevista luomista on täysin vaarattomia: melanoomista vain noin 30 prosenttia saa alkunsa niistä. Yleisempää on, että melanooma syntyy ihomuutoksena aiemmin terveelle iholle. Miehillä kasvain on tavallisesti vartalossa, erityisesti selkäpuolella, naisilla taas vartalossa, käsivarsissa ja säärissä. Kasvoissa ja pään alueella melanoomaa on vähemmän.

– Luomea kannattaa käydä näyttämässä lääkärille, jos se kasvaa tai muuttuu epätarkkarajaiseksi, epämääräisen muotoiseksi tai tummanruskeaksi tai mustaksi. Siinä voi olla myös punertavan tai sinertävän sävyjä. Lääkärille pitää mennä myös, jos aiemmin huomaamaton luomi alkaa jotenkin tuntua, kutista tai jopa vuotaa verta, neuvoo dosentti, syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo Pirkanmaan Syöpäyhdistyksestä.

Melanooma on nopeimmin yleistyvä syöpä Suomessa. Vuonna 2014 siihen sairastui noin 700 miestä ja noin 670 naista. Riskitekijöitä ovat ihon palaminen etenkin lapsena, pitkäaikainen altistuminen auringonvalolle ja solariumin käyttö. Myös vaalea, herkästi auringossa palava ihotyyppi, suuri määrä luomia ja usealla lähisukulaisella todettu melanooma lisäävät riskiä.

Helin nuoruudessa 1970–80-luvuilla auringonpalvonta oli muotia, mutta ihon suojaamisesta ei paljon puhuttu eikä palamista pidetty vaarallisena. Myös Heli myöntää maanneensa rannalla ilman suojakertoimia. Lomilla käytiin lapsesta asti etelässä, ja opiskeluaikana hän työskenteli uimaopettajana, selkä päivät pitkät paljaana.

– Menneisyydessä tapahtuneita vahinkoja ei voi korjata, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa aurinkokäyttäytymistään järkevämmäksi. Myös aikuisena palaminen lisää melanoomariskiä, joten ihon suojaaminen kannattaa aina. Iho voi vaurioitua auringossa ilman varsinaista auringonottoakin. Ikääntyneen on syytä muistaa, että vanhan iho on ohuempi ja hauraampi ja ihon korjausmekanismit heikommat, Meri-Sisko Vuoristo varoittaa.

Varhaisvaiheessa löydetyn melanooman paranemisnäkymät ovat erinomaiset. Hoidoksi riittää leikkaus, kuten Helinkin tapauksessa. Tämä ei silti tarkoita, ettei kyse olisi mahdollisesti vakavasta sairaudesta. Parhaimmillaan siitä jää muistoksi vain leikkausarpi, mutta pahimmillaan se johtaa kuolemaan.

– Melanooma kasvaa paksuutta sisäänpäin, ja syvemmälle ehtinyt kasvain lähettää helposti etäpesäkkeitä veren tai imuteiden välityksellä muualle elimistöön. Tavalliset etäpesäkepaikat ovat imusolmukkeet, iho, keuhkot, maksa ja aivot.

Jos melanooma on levinnyt vain lähimpiin imusolmukkeisiin, ne poistetaan ja harkitaan, annetaanko muuta hoitoa liitännäishoitona. Laajemmin levinnyttä melanoomaa hoidetaan syöpälääkkeillä. Sädehoitoakin voidaan käyttää, ja joskus etäpesäkkeitä leikataan.

Tavalliset solunsalpaajat ovat tepsineet etäpesäkkeiseen melanoomaan melko huonosti, ja vain harva potilas on parantunut pysyvästi.

– Viiden viime vuoden aikana levinneen melanooman ennuste on kohentunut huomattavasti, koska markkinoille on tullut moderneja, erityyppisesti vaikuttavia lääkkeitä.

Myös varhaisvaiheen melanooma voi uusia. Näin tapahtuu alle viidelle prosentille.

– Kyllä minunkin mielessäni käy välillä, mitä jos kuitenkin. Entä jos melanoomani ei käyttäydy, kuten oletetaan? Tämän vuoksi en järjestänyt ”voitonjuhlia” heti leikkauksen jälkeen, vaan ne ovat edessä vasta vuonna 2020, jolloin minut toivon mukaan julistetaan terveeksi. Täytän samana vuonna 55 vuotta, ja koska viisikymppiset jäivät syövän takia juhlimatta, luvassa on tuplajuhlat, Heli kertoo.

Siihen saakka hän elää kontrolli kerrallaan. Heli tarkistaa myös luomensa itse. Jos on vähääkään tarvetta, hän vertaa tarkistushetken tilannetta leikkauksen jälkeen selästä otettuun valokuvaan.

– Varhaisvaiheen melanoomia seurataan harvakseltaan, kerran vuodessa, mutta ihon omatoiminen seuranta on tärkeää. On myös olennaista, että melanooman sairastanut osaa jatkossa suojautua auringolta oikein. Auringosta voi yhä nauttia, mutta varjossa ja vaatetettuna.

Aurinkovoiteen suojakertoimen tulisi olla kaikilla vähintään 30, ihosyövän sairastaneella mieluiten 50.

– Voidetta pitäisi levittää kasvoille ja käsille aina ulkoillessa päiväsaikaan. Lämpötila ei välttämättä kuvaa UV-säteilyn määrää, koska osa siitä tulee pilvien läpi, myös tuulisella säällä, Meri-Sisko Vuoristo sanoo.

Helin paras ystävä on nykyisin leveälierinen hattu. Niitä on useita eri tilaisuuksia varten.

– Aluksi suhtauduin aurinkoon ylivarovaisesti. Tuntui, että ihoani alkoi heti pistellä, jos istuin auringossa kahvikupillisen verran. Nyt osaan ottaa rennommin, mutta ei ole liioiteltua sanoa, että suhteeni aurinkoon muuttui kuin veitsellä leikaten.

Nykyään hän rasvaa ihonsa aina aamuisin suojavoiteella.

– Jos syön ulkona lounasta, istun selin aurinkoon. Ulkomaan matkoilla käytän UV50-kertoimen uimapaitaa ja pukeudun pitkiin hihoihin ja lahkeisiin.

Tulevaan Heli tahtoisi suhtautua luottavaisin mielin, mutta hän sanoo olevansa yhä herkillä. Korvienvälin tervehtyminen ottaa aikansa, mutta päivä päivältä syöpä on vähemmän mielessä.

– Asiani ovat hyvin, ja ennusteeni on hyvä. Luulen, että kuolen johonkin muuhun kuin melanoomaan.

Aurinkoaltistus lisää myös muiden ihosyöpien riskiä. Niitä esiintyy auringolle alttiilla alueilla, kuten kasvoissa, korvalehdissä, päälaella, kädenselissä ja ylävartalossa.

Tyvisolusyöpä eli basaliooma

Yleisin ihosyöpä, jota raportoidaan vuosittain 8 000–9 000 suomalaisella. Väestön vanheneminen lisää määrää tulevaisuudessa. Yli puolet uusista tapauksista todetaan yli 70-vuotiailla.

Tavallisin muoto on ihonvärinen tai punainen näppylä tai pieni kyhmy, joka kasvaessaan voi haavautua keskeltä. Myös punainen läiskä, joka haavautuu ja rupeutuu eikä parane, voi olla basaliooma.

Tärkein riskitekijä on koko elinaikana kertynyt UV-säteilyn kokonaismäärä.

Hoitona yleensä leikkaus, joskus jäädytys, laser tai PDT-hoito, jossa kasvainsolu herkistetään valolle. Tauti ei lähetä etäpesäkkeitä, mutta jollei sitä hoideta, se jatkaa kasvuaan ja tuhoaa lopulta kudoksia paikallisesti.

Okasolusyöpä

Tyypillisesti punertava tai ihonvärinen pieni kyhmy, joka kasvaa ja jonka pinta haavautuu. Kyhmy voi olla kipeä. Okasolusyöpä voi joskus tulla myös krooniseen säärihaavaan. Esiasteena voi olla niin sanottu aurinkokeratoosi, joka tarkoittaa punoittavaa, karheaa läiskää auringolle alttiilla alueella.

Kasvutavaltaan äkäisempi kuin basaliooma.

Tärkein riskitekijä on koko elinaikana kertynyt UV-säteilyn kokonaismäärä.

Hoitona leikkaus. Joissakin tapauksissa käytetään myös sädehoitoa. Esiasteita voidaan hoitaa jäädyttämällä, PDT-hoidolla tai lääkevoiteilla.

Lähde ja lisätietoa: www.cancer.fi > tietoa syövästä > syöpätauteja > melanooma/ihosyövät

V – Väri epätasainen

A – Alueen halkaisija

yli puolen sentin mit­tainen

R – Reuna epäsäännöllinen

O – Osat epäsymmetriset, muoto epäsäännöllinen

Jos toteat luomessa jonkin näistä merkeistä tai luomesi kasvaa nopeasti, muuttaa väriään, alkaa vuotaa verta, kutista tai oireilla muuten, hakeudu lääkäriin.

Lähde ja lisätietoa: www.cancer.fi/syovan­ehkaisy/omatarkkailu/luomet/

Teksti: Maarit Vuoristo