Ensi- ja turvakotien liiton Miten sinä selvisit -verkkokysely paljasti, että moni uhri ei kerro väkivallasta kenellekään. Jos kertoo, kuuntelija on usein ystävä tai lähisukulainen.

– Yllätyin siitä, että 12 prosenttia ei ole kertonut väkivallasta kenellekään, ja yli 20 prosenttia ei ole saanut apua. Se tarkoittaa, että on paljon apua hakeneita, jotka eivät sitä apua ole saaneet, Johanna Matikka sanoo. Hän on perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Ensi- ja turvakotien liitossa.

Yli 30 prosenttia uhreista kertoi hakeneensa apua vasta, kun alkoi pelätä kuolemaansa.

– Se on ihan hirveää, Matikka sanoo.

Väkivallan uhrit kertoivat kyselyssä, että läheiset ihmiset auttavat toipumisessa eniten. Mutta Matikan mukaan kavereille kertominen ei ole aina hyvä asia. Moni uhri jättää avun hakemisen siihen ja sinnittelee vuosia väkivallan pelossa.

– Väkivalta jättää aina jäljen. Myös henkinen väkivalta ja uhkailu jättävät jäljen. Useimmiten toipumiseen tarvitsee ulkopuolista, ammattimaista apua. Paljon on heitä, jotka oireilevat väkivaltakokemustensa jäljiltä, mutta heidän ongelmansa syy ei tule koskaan tunnistetuksi eikä puheeksi.

Ihminen voi sairastua väkivallasta pitkäaikaisesti, vaikka väkivaltaiset teot olisivat käytännössä loppuneet.

Mieli ja keho aktivoituvat pelosta. Pelko johtaa jatkuvaan jännittämiseen ja ylivireyteen. Energia suuntautuu silloin jatkuvasti taistelemaan ja pakenemaan. Voi olla vaikea nukkua, muistaa ja keskittyä.

– Toisaalta ihminen voi väsähtää ja ajautua alivireystilaan. Se voi olla kokemuksena lähellä masennusta ja uupumusta. Pahimmillaan alivireys voi olla totaalista lamaantumista, Matikka sanoo.

Jos väkivaltaa kokenut ei hae ja saa apua, hänen elämänliekkinsä saattaa hiipua. Hän jatkaa elämäänsä, mutta toiveet ja unelmat lakastuvat.

Joskus uhrin on vaikea tajuta, että hän tosiaankin on kokenut väkivaltaa. Matikka kuvailee yleistä ilmiötä:

– Uhri vähättelee: "Eihän se niin väkivaltaista ollut. Enhän mä koskaan turvakotiin lähtenyt".

Lue myös: Jenny Rostain: "Hälytysmerkeistä pahin on, jos tekijä ottaa kurkusta kiinni"

Suomessa viranomaisten tietoon tulleista uhreista 76,5 prosenttia on naisia. Turvakotien asiakkaista 93 prosenttia on naisia.

Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyyn vastanneet olivat pääosin työikäisiä naisia. Heillä ammattiavun hakemiseen suurin syy on ollut pelko oman jaksamisen loppumisesta tai huoli lapsista.

Johanna Matikan mukaan väkivallan kokemuksista voi toipua tiedon ja terapian avulla. Terapia vahvistaa itsetuntemusta ja ymmärrystä väkivallan seurauksista.

Järjestöt auttavat ilmaiseksi ja antavat maksutta keskusteluapua. Ensi- ja turvakotien liitolla on 22 jäsenyhdistystä ympäri Suomen. Apua saa myös Naisten linjalta, Tukinaisesta, Delfinsistä ja Setlementtiliiton yhdistyksiltä monilla paikkakunnilla.

Kyselyyn vastaajien mielestä tietoa lähisuhdeväkivallasta pitäisi saada enemmän. Asiaa tulisi tuoda esiin esimerkiksi kouluissa ja mediassa. Vastaajien mukaan väkivallan yleisyys pitää tunnistaa, koska moni elää läheistenkin huomaamatta väkivaltaisessa suhteessa jopa vuosia.

Vastaajat kokivat tärkeäksi sen, että väkivaltarikosten rangaistuksia kovennetaan. Heistä poliiseille pitäisi saada lisää ymmärtämystä perheväkivallasta.

Väkivaltakysely jatkuu Ensi- ja turvakotien liiton sivulla joulukuun 2019 loppuun asti.