Palatkaamme hetkeksi joulun alle kalenterivuoden kutkuttavimpaan ja ehkä odotetuimpaan juhla-aikaan. Pikkujoulukaudella raskaan työn raatajat voivat vihdoin löysätä kravattia ja painaa kaasua.

Pikkujoulut saattavat olla vuoden kosteimmat ja syntisimmät bileet, sen tietävät kaikki, mutta millaista olisi viettää niitä ilman alkoholia? Tuntuuko ajatus absurdilta? Naurettavalta mahdottomuudelta? Kerrassaan tylsältä idealta? Vai onko niin, että pikkujouluissa ainoa hyväksyttävä syy olla juomatta on raskaana oleminen? Jos on autolla liikenteessä, voi ehkä saada armahduksen.

Katri Ylinen ja Laura Wathén perustivat Darravapaa-yhteisön tarkoituksenaan ravistella alkoholinormatiivista yhteiskuntaa. Darravapaudessa on kyse siitä, että voi pyristellä irti pölyttyneistä normeista, joiden mukaan ihminen on vapaa ja hauska ainoastaan silloin, kun hän juo alkoholia.

– Meidän koko yhteiskunta on niin alkoholikeskeinen. Alkoholi on meidän pyhä päihde, ja siitä luopuminen ei todellakaan ole helppoa, sanoo Katri, ja saa Lauran komppaamaan:

– Vallitseva ajatus on valitettavasti yhä se, että ollaksesi oikeanlainen aikuinen, sosiaalinen ja hauska, sun täytyy käyttää alkoholia.

Miksi yhteiskunnassamme vallitsee yhä niin vahva ajatus siitä, että ilman viinaa ei voi olla hauskaa?

Ylisen ja Wathénin mukaan yksi syy sille voi olla se, että aikuisten maailma on täynnä aikatauluja, työstressiä ja velvollisuuksia. Alkoholia juomalla voimme hetkeksi unohtaa kaikki paineet.

– Tässä päästään heti kapitalismikritiikkiin. Meillä on vaatimus jatkuvasta tehokkuudesta ja yksilökeskeisyydestä, se vaikuttaa meihin kaikkiin. Helpoin ja nopein keino päästä pois kaikista velvollisuuksista ja suorittamisesta on känni, sanoo Wathén.

Darravapaa-yhteisö postasi ensimmäisen Instagramiin maaliskuussa 2021 ja avasi kriittisen keskustelun alkoholikulttuurista. Postaus keräsi heti satoja tykkäyksiä ja kommentteja, jossa korostettiin aiheen tärkeyttä.

Tarkoitus oli antaa kasvot aiheelle, joka on ollut tabu pitkään. Ylinen ja Wathén halusivat keskustella alkoholikulttuurista nuorten naisten näkökulmasta.

– Yleinen ajatus on, että nuoruuteen kuuluu vetää perseet joka viikonloppu, mutta jos se aiheuttaa jatkuvaa pahaa oloa, se on ongelma, josta voi luopua, jatkaa Wathén.

– Kun mä lopetin juomisen vuonna 2019, ei oikeastaan ollut mitään alustaa, joka olisi tukenut nuoren naisen juomatonta identiteettiä. Stereotyyppinen mielikuva alkoholiongelmasta on keski-ikäinen mies, joka on pistänyt elämän risaseksi – ja niin pitkään, kun hoidat duunisi ja velvollisuutesi hyvin, ajatellaan, että kaikki on ok, sanoo Ylinen.

Kuvastot nuorten naisten alkoholinkäytöstä ovat tosiaan kapeita. Klassikkoesimerkki lienee Sinkkuelämää-sarjan naisnelikko, joka siemaili Manhattanin hienostobaareissa cosmopolitaneja. Alkoholi sitoi ystävyksiä yhteen, ja drinkkien äärelle kokoonnuttiin avautumaan parisuhdekriiseistä ja muista elämän huolista. Alkoholi symboloi ikuista nuoruutta ja tosiystävyyttä ja toimi jonkinlaisena terapiana.

Sinkkuelämien äärellä kasvaneet nuoret naiset näkivät televisiosta, miten itsenäisiä, vapaita ja vahvoja naisia sarjan naiset olivat drinkki kädessä. Darrasta, ahdistuksesta ja alkoholin vaikutuksesta mielenterveyteen sarjoissa tai elokuvissa ei sen sijaan puhuttu – eikä siitä, miten nuoret naiset saattavat lääkitä itseään alkoholilla unohtaakseen huolet, helpottaakseen työstressiä tai ollakseen rohkeampia.

Yksi Darravapaa-yhteisön suurista teemoista on alkoholin vaikutus mielenterveyteen.

Laura Wathén lopetti alkoholin käytön runsaat yksitoista vuotta sitten, kun hän ymmärsi pahan olon kasvavan alkoholinkäytön vuoksi. Wathénilla oli ADHD-diagnoosi, syömishäiriö ja masennusta. Lisäksi hän tavoitteli jatkuvasti täydellisyyttä. Hän ymmärsi, että voidakseen paremmin oli uskallettava jättää alkoholi. Juomisen lopetettuaan hän on saanut työkaluja, joilla käsitellä omia tunteita ja vaalia mielenterveyttä.

– Sain viikonloput itselleni ja darrojen tilalle paremman mielenterveyden ja paremman itsetuntemuksen. Enää ei jatkuvasti hävetä. Aikaisemmin join, jotta olisin rohkeampi. Nyt tunnistan oman rohkeuteni rajat, Wathén sanoo.

Katri Ylinen taas on kuvaillut itseään kärkiryyppääjäksi ja bilettäjäksi, joka joi muut pöydän alle ja jatkoi aamuun asti. Hän tiesi, miten darran jäljet peitetään ennen töitä, vaikkei aina siinä välttämättä onnistunut. Hänellä oli jatkuvasti epävarma olo töissä, ja hän kärsi huijarisyndroomasta, joten viini helpotti oloa, ainakin hetkellisesti.

Ylinen lopetti alkoholin käytön, kun usean päivän darrat ja apeus ottivat enemmän kuin antoivat.

– Kun et juo, et pääse itseäsi pakoon. Opit tuntemaan itsesi paremmin. On ajoittain todella raakaa ja intensiivistäkin, kun ei saa itsestään breikkiä, mutta loppujen lopuksi on voimavara kohdata omat tunteet aidosti, sanoo Wathén.

Kännibilettäjän roolista ei ole helppoa päästää irti. On opeteltava nauttimaan juhlista selvänä. Kun ei ole enää luotettava joukkojen juhlajohtaja, joutuu pohtimaan omaa identiteettiään syvällisemmin.

Muiden kauhistelevat reaktiot alkoholittomuuteen voivat aiheuttaa aluksi ahdistusta, ja osa ystävistä saattaa jäädä matkasta kokonaan.

– Alkuun raittius oli hankalaa. Ajattelin, etten ole hauska. En pitänyt enää spontaaneja puheita. En luotsannut ihmisiä juhlien läpi. Tajusin tarvitsevani paljon enemmän aikaa palautuakseni sosiaalisista tilanteista ja viihtyväni hyvin yksinkin, summaa Ylinen.

– Ihanneihminen on sosiaalinen ja ekstrovertti. Menestyjät ovat ulospäin suuntautuneita. Me pelätään olla tylsiä, sitä, ettei ole koko ajan övereitä tarinoita kerrottavana. On tosi ok tajuta, ettei olekaan niin sosiaalinen. Koko ajan ei tarvitse olla tekemässä jotakin siistiä, lisää Laura.

Wathénista on hauskaa heittäytyä ja tanssia.

– Olin aina ensimmäisenä tanssilattialla. Sitten ymmärsin, että myös selvinpäin voi heittäytyä ja mennä vaikka naku-uinnille, jos siltä tuntuu. Jos ihmiset heittäytyvät kännissä, se on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, sille nauretaan. Selvinpäin meistä katoaa lapsenomainen pilke. Ei saisi olla nolo. Aikuisena voi silti tehdä samoja asioita kuin lapsenakin.

Ylinen puolestaan kertoo, että hän on juomisen lopetettuaan löytänyt kaksi täydellisen vapautumisen tilaa.

– Toinen on tanssiminen, toinen seksi. Seksuaalinen vapautuminen ja seksistä nauttiminen on täysin eri tasolla kuin silloin, kun join. Humalassa toisen kanssa ei voi kokea täydellistä yhteyttä, mutta selvinpäin yhteyden voi aidosti tuntea, Ylinen väittää.

Monen ensimmäinen seksikontakti kumppanin kanssa on tapahtunut humalassa. On surullista, että ihmisten välinen intiimiys voi vaatia muutaman rohkaisevan.

Onkin kiinnostava kysymys, miksi ensimmäisellä kerralla ollaan usein alkoholin vaikutuksen alaisena? Mitä tapahtuisi, jos kohtaisimme toisen ihmisen selvinpäin, aitona ja paljaana?

– Mun mielestä on harhaluulo, että alkoholista tulee rohkeammaksi. Mä ainakin käännyin sisäänpäin, jotta muut eivät näkisi, miten oikeasti voin ja miten kiusallista mulla on. Hiljaiset hetket ja kiusallisuudet kuuluvat ihmissuhteisiin, rohkaisee Wathén.

– Kun ei käytä alkoholia, muistaa jokaisen hetken toisen ihmisen kanssa. Illat eivät ole välähdyksiä, vaan elokuvia. Ei ole pätkivää videonauhaa päässä bileillan jälkeen. Sillä tavalla voi oikein nauttia, kuinka ihanaa meillä oli, sanoo Ylinen.

Laura Wathén herkistyy, kun hän kuvailee, minkälainen valtava voimaannuttava yhteisö Darravapaan ympärille on syntynyt. Se järjestää keskustelualustansa lisäksi Sober Furious -bileitä Helsingissä, Turussa ja Tampereella, pian ehkä muuallakin. Tarkoitus on ollut luoda biletiloja, joissa pääsee tanssimaan turvallisesti ja täysillä muiden ihmisten kanssa, jotka jakavat saman arvomaailman ja jotka kokeilevat elämää ilman alkoholia.

– Omasta valinnasta on kadonnut yksinäisyys. AA:n lisäksi tarvitaan somen mahdollistamaa, rajatonta vertaistukea ihmisille, jotka pohtivat alkoholinkulutustaan ja haluavat ehkä lopettaa, sanoo Wathén.

– En olisi ikinä voinut uskoa, että tämä menee tämmöiseksi. Hurja nähdä, miten paljon ihmiset haluaa kokoontua yhteen. Aikaisemmin ollaan jouduttu piiloutumaan omien ongelmiemme kanssa. Nyt on satoja ihmisiä samassa tilassa bailaamassa ilman alkoholia, hehkuttaa Ylinen.

Darravapaa-yhteisölle on selvästi tarvetta, sillä tapahtumat ovat usein loppuunmyytyjä.