Minun oli pitänyt syntyä menneeseen aikaan. Aina kun yritän lähettää sähköpostia, ja se mystisesti katoaa, tulee mieleen, että minun olisi ehdottomasti pitänyt syntyä kirjekyyhkyjen aikaan. Luonani niillä olisi ollut pulleat mahat ja hyvä koti – ja viestit olisivat menneet paremmin perille.

Lapsuuteni sitkein haave oli olla vanhempi kuin isoveljeni. Hän on minua kaksi ja puoli vuotta vanhempi ja jäin hänelle aina kakkoseksi. Muistan kun kerran lauloin ja tanssin Whitney Houstonin tahtiin kuulokkeet korvilla selin oveen ja kun käännyin, veljeni kavereineen katsoivat hämmentyneenä. Sain hitaita taputuksia. Voi olla, että lauluni ei silloinkaan ollut nuotillaan. Tein mitä ilmeisimmin lähtemättömän vaikutuksen.

Teini-iässä inhosin erityisesti rintaliivejä, koska minulla ei ollut mitään mitä laittaa niihin, joten ne eivät pysyneet päällä. Olin ”AA miinus miinus sisäänpäinkääntynyt”. Kukaan ei koskaan kommentoinut ikävästi, mutta itse koin rintaliivit mahdottomuutena. Kun ­pääsin Aira Samulinin oppiin, opin hyväksymään kroppani. Se oli itselleni käänteentekevää. Airan ryhmässä tuli hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Riippumatta siitä, minkä kokoinen tai näköinen oli. Ja se oli teini-iässä tosi tärkeää.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun halusin pienenä hymykuopan ja iskin poskestani läpi neulan, jossa oli karhunlankaa. Sen seurauksena minulla on vieläkin lommo poskessa, koska haava tulehtui. Ei ollut hirveän hyvä idea, en suosittele. Äidille kerroin, että ampiainen pisti poskeeni, en kehdannut kertoa totuutta.

Liikutun yleensä kyyneliin musiikin äärellä. Sävelet menevät jotain toista taajuutta pitkin sydämeen. Maailma olisi paljon tyhjempi paikka ilman musiikkia. Viimeksi harjoittelin Kansallisteatterin ­Learia, johon musiikin on tehnyt Hannu Rantanen. Se on uskomattoman hienoa.

Viimeksi rakastuin ensimmäiseen lapsenlapseeni Freyaan. Hän on jatkuva ilon aihe ja lähde, meidän ­viikinkiprinsessamme. Lumoava tapaus, syntynyt aurinko sydämessään. Saan olla kaikkea muuta kuin ­järkevä – pienellä voi olla aika monta tyllihametta!

Yksi nykyajan parhaita puolia on lääketieteen eteenpäin meneminen. On monta sairautta, johon toivoisin, että löytyisi vielä parannuskeino. Olen myös onnellinen, että saan elää tässä ajassa, jossa ihmisoikeudet ja tasa-arvo ihmisten välillä on parantunut, vaikka vielä on ­paljon tehtävää.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa ostaisin kesäpaikan. Vanhan kartanon, jonne mahtuisivat kaikki halukkaat jouluksi tai juhannukseksi. Se olisi ihana ajatus. Osan laittaisin hyväntekeväisyyteen. Tässä maailmassa on niin paljon lapsia avun tarpeessa.

Antakaa minun edes kerran päästä safarille katsomaan eläimiä elinympäristössään – niin kauan kuin meillä on siihen vielä mahdollisuus. Tämä on pitkäaikainen haaveeni.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut yhtäkään pallo­peliä, mutta en aio antaa periksi. Olen muun muassa käynyt golf­kurssin, mutta kieltäydyin menemästä green card -kokeeseen. Sanoin opettajalle, että olen vaaraksi kaikille ihmisille siellä. Minulla on maailman huonoin pallosilmä.