”Kun veljeni kuoli kahdeksan vuotta sitten, valvoin kolme kuukautta. Olin kärsinyt unettomuudesta aiemminkin, mutta se oli ollut hallinnassa. Nyt pitkäaikainen unettomuus teki minusta hyvin alakuloisen, ja olin välillä jopa paniikissa.

Jouduin turvautumaan raskaaseen lääkitykseen, jotta olisin saanut lainkaan nukuttua. Lääkkeet tuntuvat pelastukselta, kun on valvonut kolme kuukautta, eikä pysty enää elämään sen takia normaalisti.

Halusin oppia nukkumaan ilman lääkkeitä tilanteen rauhoituttua. Vuonna 2014 pääsin terapiaan ja menin Uniklinikalle tutkimuksiin. Terapiassa purettiin unettomuuden lisäksi kaikki mieltäni painaneet asiat ja menetykset. Uniklinikan unihoitajan kanssa opettelin hiljalleen eroon unilääkkeistä. Siihen meni viikkoja.

Vuonna 2016 osallistuin Uniliiton järjestämään uniryhmään. Ryhmää ohjasivat unihoitajat. Se kokoontui kuusi kertaa, ja siellä aloin ensimmäistä kertaa saada vertaistukea muilta unettomilta. Kuulin muiden tarinoita ja sain kertoa omiani. Jo se auttoi, kun tiesin, etten ole ainut uneton.

Opettelimme erilaisia mindfulness- ja hengitysharjoituksia, joita tehtiin myös kotona. Ne auttavat unohtamaan huolet ja stressin, jotka vaikeuttavat nukahtamista.

Harjoitusten tarkoitus oli muuttaa asennetta unettomuuteen ja opetella pysymään rauhallisena. Unettoman keho on ylivirittynyt, ja sen rauhoittamiseksi joutuu tekemään töitä. Asenne onkin unettomuuden hoidossa kaikkein tärkein. Ei kannata pelätä eikä hötkyillä. Vähitellen opin ajattelemaan unesta rauhallisemmin ja myönteisemmin.

Uniryhmässä täytettiin myös unipäiväkirjaa, johon merkittiin nukkumiset, syömiset ja juomiset. Sitä pidettiin kaksi viikkoa. Päiväkirjan päättymisen jälkeen jokaiselle laskettiin sopiva unirytmi. Unipäiväkirja muutti nukkumistani niin, että menen edelleen nukkumaan joka ilta samaan aikaan ja nousen myös joka aamu samaan aikaan ylös.

Nukun keskimäärin kuusi tuntia yössä ja pääosin ilman lääkkeitä. Teen usein jo päivällä rentoutusharjoituksen ja toisinaan myös illalla ennen nukkumaanmenoa. Suosikkini ovat netistä löytyvät Oivamieli ja Kuparikettu.

Puhelimen mindfulness-sovelluksia en ole käyttänyt. En koskaan ota puhelinta sänkyyn ja käyn iltakävelyllä vähintään kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa. En lue tai katso illalla mitään jännittävää.

Jos en heti saa unta tai herään yöllä, nousen sängystä ja menen sohvalle lukemaan. Tiedän, että uni tulee jossain vaiheessa. Kaikkein tärkeintä on suhtautua unettomuuteen myönteisesti, pysyä rauhallisena ja olla hyväksyvä itseään ja nukkumista kohtaan.”