Useimmilla kahdeksasta B-vitamiinista on elimistössä samankaltaisia tehtäviä. Ne osallistuvat energiaravintoaineiden eli hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Lisäksi on näyttöä tiamiinin, niasiinin ja pyridoksiinin vaikutuksista hermoston toimintaan.
Vaikka B-vitamiinilisiä suositellaan Suomessa vain poikkeustapauksissa, yliannostuksen vaaraa ei ole. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, joten ylijäämät poistuvat elimistöstä pääasiassa munuaisten kautta virtsan mukana.
Poikkeuksen tekee B6-vitamiini eli pyridoksiini, joka voi aiheuttaa myrkytysoireita liian suurina annoksina. Pyridoksiinin liikasaannista voi seurata hermosto-oireita, kuten tuntohäiriöitä. Haittavaikutusten riski syntyy, jos vitamiinia ottaa yli 100 milligrammaa päivässä yli puolen vuoden ajan.
B-vitamiinien puutetta ei Suomessa juuri esiinny, sillä niitä saa yleisimmin käytetyistä elintarvikkeista, erityisesti lihasta, kananmunista, maitotuotteista, viljoista ja kasviksista. Puutokset johtuvatkin yleensä huonosta ravitsemuksesta.
Huomiota kannattaa kiinnittää B12-vitamiiniin. Sitä saa lähes yksinomaan eläinkunnan tuotteista, joten kasvissyöjien ja etenkin vegaanien kannattaa käyttää vitamiinilisää. B12-vitamiinin puutos aiheuttaa megaloblastisen anemian. Se oireilee raajojen pistelynä ja puutumisena, tuntoaistin heikkenemisenä sekä jalkojen heikkoutena ja jäykkyytenä.
Runsas alkoholinkäyttö lisää useiden B-vitamiinien saannin tarvetta. Alkoholi heikentää vitamiinien imeytymistä, kuluttaa niitä aineenvaihdunnassa, lisää niiden eritystä ja heikentää foolihapon eli B9-vitamiinin saantia. Tämän takia useimpia B-vitamiinipuutoksia tavataankin Suomessa lähinnä alkoholisteilla. Toisaalta myös liian vähän syövät vanhukset voivat tarvita B-vitamiinilisiä.
Tiamiini löydettiin B-vitamiineista ensimmäisenä. Pian löydettiin muitakin vesiliukoisia vitamiineja, joita alettiin numeroida B-vitamiineiksi. Ainoastaan C-vitamiini eli askorbiinihappo nimettiin vesiliukoisista vitamiineista erikseen.
Nykyään valtaosaa B-vitamiineista kutsutaan niiden kemiallisilla nimillä. B6- ja B12-vitamiinit ovat kuitenkin usean samankaltaisen vitamiinin muodostamia vitamiiniryhmiä, minkä takia niitä kutsutaan yleensä numeroilla.
B1-vitamiinilla eli tiamiinilla on keskeinen vaikutus hiilihydraattien aineenvaihdunnassa. Tiamiinin tarve vaihtelee hiilihydraattien ja energian saannin mukaan. Parhaiten sitä saa sianlihasta. Alkoholisteilla on kohonnut tiamiinin tarve, ja heillä B1-vitamiinin puute voikin aiheuttaa neurologisia oireita, sekavuutta ja jopa pysyvän aivovaurion.
B2-vitamiinia eli riboflaviinia tarvitaan energia-aineenvaihdunnassa. Sitä käytetään myös elintarvikkeissa väriaineena, ja sen E-koodi on 101. E101a on riboflaviinista kehitetty, helpommin veteen liukeneva muoto. B2-vitamiinin puutos voi aiheuttaa suun haavaumia ja ihottumaa kasvoissa.
B3-vitamiini eli niasiini vaikuttaa glukoosin, aminohappojen ja rasvahappojen aineenvaihduntaan. Se toimii myös soluja suojaavana antioksidanttina. Suurina annoksina niasiini aiheuttaa ohimenevää kasvojen kuumotusta, joskus myös pahoinvointia, ripulia ja maksavaurioita. Niasiinin puutos voi aiheuttaa pellagran, jonka oireita ovat ihottuma, ripuli ja tylsistyminen. Niasiinin puutosta esiintyy Suomessa lähinnä alkoholisteilla.
Elimistö tarvitsee B5-vitamiinia eli pantoteenihappoa lukuisiin toimintoihin, kuten energia-aineenvaihduntaan. Pantoteenihapon tarpeen määrää ei tarkkaan tunneta. Sen puute on kuitenkin harvinainen, sillä sitä saa useimmista ruoista, erityisesti proteiinipitoisista ruoista ja täysjyväviljasta. Lisäksi suolistobakteerit pystyvät tuottamaan pantoteenihappoa.
B6-vitamiini eli pyridoksiini osallistuu erityisesti proteiinien aineenvaihduntaan. Sen puute on harvinainen, mutta B6-vitamiinin puutostila voi aiheuttaa hermostuneisuutta ja iho-oireita.
B7-vitamiinia eli biotiinia on pantoteenihapon tavoin useimmissa elintarvikkeissa, minkä lisäksi suolistobakteerit kykenevät muodostamaan sitä. Biotiini osallistuu hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntaan.
B9-vitamiini on folaatti eli foolihappo. Koska B12-vitamiini tarvitsee foolihappoa imeytyäkseen, foolihapon puute aiheuttaa B12-vitamiinin puutteesta johtuvan megaloblastisen anemian. Lisäksi foolihapon tarve kasvaa raskauden myötä, joten raskaana oleville suositellaan foolihappolisää.
B12-vitamiinin puutetta on erityisesti kasvissyöjillä ja vanhuksilla. Puute johtuu usein vitamiinin liian vähäisestä saannista ja joskus sen kohonneesta tarpeesta. Esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta, munuaisten vajaatoiminta, diabetes, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö voivat lisätä B12-vitamiinin tarvetta elimistössä.
Yleisin syy puutokselle on imeytymishäiriö. Se voi johtua esimerkiksi mahalaukun limakalvon surkastumisesta tai suolistosairauksista, kuten keliakiasta tai Chronin taudista.
Teksti: Annukka Seppävuori
Lähteinä mm. terveyskirjasto.fi, ravintoaineopas.fi, evira.fi,
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/051110.htm.
