Kaikki ne, jotka ovat joskus menneet naimisiin, tietävät, että hääpäivä on erityislaatuinen päivä. Kansanedustaja Mats Löfströmille se osoittautui merkittäväksi myös poliittisella uralla.

− Hääjuhlassa bestman sanoi puheessaan, että Ahvenanmaalta tarvitaan uutta virtaa eduskuntaan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa nykyiselle kansanedustajalle tarvitaan haastaja, ja minun täytyy lähteä ehdolle, nyt 38-vuotias toisen kauden kansanedustaja Löfström muistelee vuoden 2014 tapahtumia eduskunnan kuppilassa.

Vaikka tilaisuus ehdotukselle oli erikoinen, idea alkoi kiehtoa Löfströmiä, joka oli tuohon aikaan RKP:n Nils Torvaldsin avustajana Euroopan parlamentissa.

Kaksi edellistä kautta eduskunnassa istuneen Elisabeth Nauclérin voittaminen tiedettiin erittäin vaikeaksi tehtäväksi, mutta myös ainoaksi tavaksi päästä eduskuntaan, sillä Ahvenanmaalta valitaan vain yksi edustaja.

− Mutta kun päätän jotain, sitten menen täysillä, Löfström kuvaa asennettaan.

Löfström tukijoukkoineen laittoi käyntiin kovan kampanjan, jossa hyödynnettiin kaikki siihenastisen poliittisen uran aikana kertyneet kontaktit Helsingistä ja Brysselistä. Ahvenanmaalla vierailivat muun muassa Euroopan parlamentin varapuheenjohtajana tuolloin toiminut Olli Rehn ja Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf, jonka Löfström tunsi jo keskustanuorten pohjoismaisen yhteistyöjärjestön ajoilta.

Ahvenanmaan edustajan paikasta käytiin poikkeuksellisen tiukka taistelu, mutta Löfströmin kampanja tuotti tulosta. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Löfström sai 5 217 ääntä, Nauclér 4 587. Kun Löfström neljä vuotta myöhemmin uusi paikkansa eduskunnassa, hän sai 11 051 Ahvenanmaalla annetuista hyväksytyistä 13 076 äänestä.

Mats Löfströmin vanhemmat työskentelivät molemmat Ålandsbankenin palveluksessa, isä pääkonttorin vahtimestarina ja äiti HR-tehtävissä, mutta Mats Löfström on päätynyt tekemään koko tähänastisen työuransa politiikassa. Politiikka oli kuitenkin läsnä jo lapsuudenperheessä, sillä Löfströmin äiti oli parikymmentä vuotta aktiivinen perheen kotikunnan Eckerön kunnallispolitiikassa ja toimi pitkään myös kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

− Kun itse aloin politiikassa aktiiviseksi, luulin pitkään, että se oli täysin oma päätökseni. Mutta ehkä hänen aktiivisuutensa, se että ruokapöydän ympärillä keskusteltiin politiikkaa joka päivä, on myös vaikuttanut, Löfström pohtii.

Mats Löfströmin poliittinen toiminta alkoi 15-vuotiaana yläasteen oppilaskunnassa ja Ahvenanmaan nuorisoparlamentissa. Lukiossa hän toimi jo oppilaskunnan puheenjohtajana ja Ahvenanmaan keskustapuolueen osa-aikaisena puoluesihteerinä. Lukion jälkeen Löfström aloitti valtiotieteiden luvut Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanissa. Pääkaupungissa RKP:n nouseva tähti ja tuleva puheenjohtaja Carl Haglund houkutteli Löfströmiä mukaan puolueen nuorisojärjestön toimintaan. Kun Haglund vuonna 2005 lopetti järjestön liittosihteerin tehtävässä, Löfström haki Haglundin vinkistä tämän seuraajaksi.

− Oli pieni yllätys, että minut valittiin. Olin kuitenkin ensimmäinen ahvenanmaalainen liittosihteeri. Ahvenanmaalla on oma puoluejärjestelmänsä. Minäkin olin aktiivinen Ahvenanmaan keskustapuolueessa ja Pohjoismaiden keskustapuolueiden nuorisojärjestöissä.

Pesti nuorisojärjestössä huipentui vuoden 2009 eurovaaleihin, joissa Carl Haglund oli RKP:n ääniharava. Brysseliin lähti myös Löfström, ensin Haglundin ja sitten Nils Torvaldsin erityisavustajaksi.

Eduskunnassa Löfströmillä on 199 kollegaa, mutta yhdenkään heistä asema ei ole samanlainen kuin hänellä. Vain Löfström on oman vaalipiirinsä ainoa edustaja eduskunnassa. Ja vieläpä vaalipiiristä, joka on autonominen maakunta.

− Koska Ahvenanmaa valitsee vain yhden kansanedustajan, on tämän päätehtävä aina olla Ahvenanmaan edunvalvoja eduskunnassa, Löfström toteaa.

Yksi esimerkki tärkeästä edunvalvonnan alueesta on merenkulkupolitiikka, joka on täysin valtion lainsäädäntövallan alla.

− Laivat ovat meidän ratikka, bussi tai junat. Ilman laivoja emme pääse saarelle tai saarelta pois.

Itsehallintoalueena monet asiat ovat Ahvenanmaan oman parlamentin eli maakuntapäivien päätösvallan alla. Esimerkiksi siitä, miten tärkeää on toimiva yhteistyö valtion viranomaisten, eduskunnan ja Ahvenanmaan maakuntapäivien ja itsehallinnon välillä, Löfström nostaa koronapandemian. Tartuntatautilaki kuuluu valtion lainsäädäntövaltaan, mutta toimintaviranomainen Ahvenanmaalla on itsehallinto. Löfström vertaakin rooliaan suurlähettilään tehtävään.

− Eduskunnassa yritän kasvattaa tietoa Ahvenanmaasta ja ahvenanmaalaisille tärkeistä näkökohdista. Samaan aikaan välitän eduskunnan poliittista keskustelua Ahvenanmaalle, maakuntapäiville ja koko itsehallinnolle, että tämä yhteistyö toimisi niin hyvin kuin mahdollista ja kaikilla olisi sama tilannekuva, Löfström sanoo.

Iso projekti Löfströmille kansanedustajana on ollut Ahvenanmaan itsehallintolain uudistaminen. Prosessi ei ole aivan helppo, sillä eduskunnassa itsehallintolaki ja sen muutokset on käsiteltävä perustuslain säätämässä järjestyksessä, minkä lisäksi ne on vielä hyväksyttävä Ahvenanmaan maakuntapäivien 2/3 määräenemmistöllä.

− Kaikki kansanedustajat eivät tietenkään voi olla tämän itsehallintolain eksperttejä. Minun roolini on antaa muille kansanedustajille tietoa ja kykyä tähän asiaan.

Kun Kansainliitto myönsi Suomelle suvereniteetin Ahvenanmaahan nähden vuonna 1921, Suomi velvoitettiin takaamaan maakunnan asukkaiden ruotsinkielinen kulttuuri ja ruotsin kielen virallinen asema. Kielipolitiikka onkin luonnollisesti tärkeä osa Löfströmin kansanedustajantyötä.

− On tärkeää, että se ei ole vain lakipykälä, joka sanoo, että asiat säädetään ruotsiksi. Sen pitää toimia myös käytännössä.

Vaikka Ahvenanmaan asema on erityinen, ei käytännön eduskuntatyössä tule Löfströmin mukaan vastaan jännitteitä Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välillä.

− Ei, ei, ei. Kyllä minun mielestäni koko eduskunta haluaa aina löytää hyvät ratkaisut koko maahan, myös Ahvenanmaalle.

Löfström myöntää, että ainoan ahvenanmaalaisen edustajan rooli eduskunnassa tuntuu ajoittain yksinäiseltä. Odotukset edustajaa kohtaan ovat Ahvenanmaalla suuret, mutta toisaalta niin on myös Ahvenanmaalta tuleva tuki.

− Sillä tavalla en ole yksin, koska tiedän, että niin moni tietää ja arvostaa työtäni tällä suuresti. Mutta kun astun sisään kokoushuoneeseen, olen joka kerran ainoa Ahvenanmaalta. Kun tehdään tärkeitä päätöksiä, on siinä välillä aika yksinäinen olo.

Reilun 30 000 asukkaan Ahvenanmaalla väestönkasvu on muuta maata nopeampaa. Siksi maakunnalla voisi tulevaisuudessa olla kaksikin kansanedustajaa.

− Toisaalta kaikki kansanedustajat ovat joskus aika yksin tässä talossa, ja ovat samaa mieltä kuin minä. Kaikki haluavat lisää resursseja ja enemmän edustajia. Tärkeintä on käyttää oma roolinsa niin hyvin kuin mahdollista.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa muutti geopoliittista tilannetta Euroopassa radikaalisti. Myös Ahvenanmaan asema on noussut uudella tavalla esiin keskusteluissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu valtion lainsäädäntövallassa oleviin asioihin, joten niin sanottuina normaaleina aikoina se ei Löfströmin mukaan ole Ahvenanmaalla yhtä yleinen keskustelunaihe kuin muualla Suomessa. Nyt huoli turvallisuudesta on kuitenkin kasvanut samalla tavalla niin Manner-Suomessa kuin Ahvenanmaalla.

− Minulla on ollut tärkeä tehtävä välittää Ahvenanmaalle viestiä siitä, että myös Ahvenanmaahan kohdistuvan uhan varalle on suunnitelmat, kyky ja kapasiteetti puolustautumiselle.

Löfströmin mielestä kasvanut uhka Venäjän taholta ei anna aihetta luopua Ahvenanmaan demilitarisoinnista, josta sovittiin ensimmäisen kerran jo Krimin sodan jälkeen vuonna 1856. Sen jälkeen saarilla on ollut sotilasjoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana. Demilitarisaatio on siis vanhempaa perua kuin Suomen itsenäisyys tai Ahvenanmaan itsehallinto.

− Siitä on kehittynyt yksi osa Ahvenanmaan identiteettiä. Identiteettiä ei voi heittää pois vain siksi, että nyt on jännitteitä. Se ei tarkoita sitä, meidän ei tarvitse nostaa valmiutta. Valmius on noussut myös Ahvenanmaalla ja meidän tarvitsee tehdä enemmän, mutta ei muuttaa meidän demilitarisointistatustamme.

Demilitarisaatio ja neutralisaatio ovat myös yksi osa Kansainliiton 100 vuotta sitten tekemää ratkaisua Ahvenanmaan asemasta. Kaksi muuta ovat itsehallinto ja ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin suoja Ahvenanmaalla.

− Nämä ovat yksi yhteinen ratkaisu. Jos yhden osan ottaa pois, mitä tapahtuu kahdelle muulle? Tämän 100 vuotta sitten Genevessä tehdyn päätöksen säilyttäminen on tärkeä Ahvenanmaalle, koska siinä puhutaan koko Ahvenanmaan asemasta, Löfström muistuttaa.

Suomen tulevalla Nato-jäsenyydellä ei Löfströmin mukaan ole vaikutusta Ahvenanmaan asemaan.

− Valtionjohto on sanonut suoraan, että Ahvenanmaan demilitarisaatio ei vaikuta Suomen mahdollisuuteen liittyä Natoon. Eduskunnan rooli on sitten tarkistaa, että me kunnioitamme myös Ahvenanmaan demilitarisaatiota silloin, kun me ratifioimme Nato-jäsenyytemme.