Ero on todellinen ja syntyy teini-iässä. Lapsilla ei ole sukupuolieroa masennusoireiden tai -tilan esiintymisessä. Siinä, että ero on kaksinkertainen, on varmasti kaksi puolta. Masennus on yleisempää naisilla kuin miehillä, mutta voi myös olla, että kynnys hakea apua on miehillä korkeampi kuin naisilla. On myös mahdollista, että miehet tunnistavat joitain oireita vähemmän herkästi, tai eivät koe oireita riittävän vakaviksi.

Sukupuolieroa masennuksen esiintymisessä on tutkittu hyvin paljon, koska se on havaittu ympäri maailmaa. Esimerkiksi hormonaalisten tekijöiden merkitystä on tutkittu. Mitään yksiselitteistä tulosta ei olla saatu, miksi naisilla masennushäiriöitä on enemmän. Suomessa joitain vuosia tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että pikemminkin hyvin samankaltaiset tekijät olivat yhteydessä oireiluun sekä naisilla että miehillä. Esiin tuli enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Yleisellä tasolla palvelujärjestelmässä on tärkeä tietää vaikkapa se, että tytöillä riski lisääntyy teini-iässä. Palveluita pitää silloin olla olemassa, terveydenhuollossa esimerkiksi lievän masennuksen hoitoon suunnattuja interventioita. Apu on tehokkainta, kun sen saa nopeasti.

Yksittäisen ihmisen kohdalla riskiä ei ole kovin tärkeä miettiä. Jokaisen naisen ei tarvitse ajatella, että on kauhean haavoittuva. Sukupuoli ei ole niin iso riskitekijä.

Kansainvälisessä terveystutkimuksessa on tutkittu asiaa 15:ssä maassa. Tulos on aika kiinnostava. Mitä enemmän miesten ja naisten yhteiskunnallisten roolit muistuttivat toisiaan, sitä pienempi ero miesten ja naisten masentuneisuuden esiintyvyydessä oli. Suomi ei ollut tutkimuksessa mukana.

THL:ssä olemme tutkineet työn ja perheen yhteensovittamisen välisiä vaikeuksia Suomessa. Huomasimme, että jos kokee riittämättömyyttä vanhempana tai työ- ja perhe-elämän vaatimukset ovat ristiriidassa, tilanne on raskas sekä miehille että naisille.

Vaikutus on yhtälainen. Siinä mielessä se heijastelee kansainvälisen tutkimuksen tuloksia.

Valtaosin oireet ovat sekä naisilla ja miehillä samankaltaisia. Masennustilaan liittyy monia oireita: paitsi masentunut mieliala ja merkittävästi heikentynyt mielenkiinto ja mielihyvän tunne myös keskittymisvaikeuksia, itsetunnon ja -luottamuksen heikkenemistä.

Syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita, ruokahalun muutoksia, unihäiriöitä ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia. Joukko oireita, joita pitää diagnoosin saamiseksi olla riittävän monta ja riittävän pitkäaikaisina. Masennusta tunteena kokevat satunnaisesti kaikki ihmiset.

Masennus voi näyttäytyä erilaisena, vaikka sisäinen kokemus voi olla samanlainen. Joidenkin tutkimusten mukaan naisten ja miesten välillä saattaa olla eroa tunteiden ilmaisussa ja kynnyksessä kertoa oireista. Aleksitymia eli vaikeus tunnistaa tunteita on väestöaineistossa myös jokin verran yleisempää miehillä kuin naisilla. Ero ei ole tavattoman iso, mutta kuitenkin olemassa.

Voi olla, että naisten on helpompi tunnistaa masennus ja puhua kokemuksistaan. Mies ei välttämättä tuo spontaanisti esiin, miltä hänestä tuntuu, vaan näyttää arjessa vetäytyvän tekemisistä ja kontakteista. Masennus voi näyttäytyä myös esimerkiksi ärtyneisyytenä, koska on nukkunut huonosti, väsynyt eikä jaksa kiinnostua mistään. Silloin ei jaksa muita ihmisiä.

Nämä eivät kuitenkaan mene kategorisesti sukupuolen mukaan. Yhtä lailla voi olla naisia, joiden on vaikea puhua ja tuoda esiin erilaisia oireita, ja miehiä, joille se on helppoa. Masennus on muuttunut olotila, jossa ihmiselle ei välttämättä automaattisesti tule mieleen, miksi sitä muutosta pitäisi kutsua. Jos asia ei ole ennalta tuttu, masennuksen tunnistaminen ei välttämättä ole helppoa.

Masennus tunnistetaan paljon paremmin nykyään kuin menneinä vuosikymmeninä. Siinä mielessä tilanne on kehittynyt parempaan suuntaan. Silti on ääriesimerkkejä, joissa se voi olla merkittävä ongelma, kuten itsemurhissa. Niissä on erittäin suuri sukupuoliero. Miehet tekevät itsemurhia paljon enemmän kuin naiset. Suurin yksittäinen taustatekijä niissä on masennustila. Hyvä uutinen on, että nimenomaan miesten itsemurhat ovat vähentyneet viime vuosina. Naisilla tilanne junnaa vähän paikoillaan.

Jos omien tunteiden tunnistamista ja mielenterveystaitoja haluaa opetella, Mieli ry järjestää mielenterveyden ensi- apukoulutusta. Siellä käydään läpi myös, miten mielenterveyteen liittyviä asioita voi ottaa puheeksi, jos läheisen käytös on muuttunut ja on huolissaan toisesta ihmisestä.

Asioita ei aina ole helppo ottaa puheeksi, varsinkin jos läheisen ensimmäinen vastaus on, ettei ole mitään ongelmaa. Suomessa on myös valtakunnallinen palvelu, mielenterveystalo.fi, jossa on paljo tietoa erilaisia oireista. Siellä on oirekyselyjä, joiden avulla voi arvioida, onko itsellä esimerkiksi masennus.

Kielteiset elämäntapahtumat ovat riskitekijöitä, joskus myönteisetkin, jos ne ovat riittävän isoja. Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika ovat esimerkiksi ajanjaksoja, joissa on suurempi riski sairastua masennukseen monista syistä, osin biologisistakin.

Tutkimuksessa on nähty, että vanhemmat ihmiset hakeutuvat masennusoireiden vuoksi hoitoon selvästi harvemmin kuin nuoret. Mitä vanhempaan ikäryhmän mennään, sitä korkeampi kynnys on. Varsinkin vanhat ihmiset on kasvaneet maailmassa, jossa pitää vain purra hammasta ja selvitä, eikä masennus ole asiana aina niin tuttukaan. Nuorilla on selvästi enemmän tietoa mielenterveysoireista, ja he osaavat hakea apua.

Kun ollaan elämänvaiheessa, jossa on jo monenlaisia haasteita, kuten fyysinen terveys ja kotona pärjääminen, voi olla vaikea erotellakaan, mistä toimintakyvyn heikkeneminen johtuu. Mukana voi olla konkreettisesta elämäntilanteesta masentumista tai lannistumista. Sil­loinkin masennus on tärkeä tunnistaa ja hoitaa.

Olisi hirveän tärkeää, että eläkkeellä olevilla ja ikäihmisillä olisi saatavilla enemmän psykososiaalisia hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa ja lyhyempiä hoitoja. Kelan kuntoutusterapiassa yläikäraja on nyt 67 vuotta.

Ikäihmisille aloitetaan siksi helpommin masennuslääkitys. Jos ajatellaan esimerkiksi menetyksiä, kuten läheisten ja ystävien kuolemia, jotka voivat laukaista masennustilan, niitä on ikäihmisillä usein enemmän kuin nuoremmilla. Olisi tärkeää, että hoitovaihtoehtona olisi muutakin kuin lääkehoito.

On tärkeää ymmärtää, että elämään liittyy väistämättä vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Ihminen pystyy sietämään vastoinkäymisiä. Kaikki ei ole mielenterveysongelmaa.

Jos vaikka menettää läheisen, suru on läsnä pitkään. Se on ihan normaalia, mutta siinäkin tilanteessa menetys voi laukaista masennuksen. Mielenterveystalo.fi:ssä on omahoito-ohjeita, jotka auttavat hahmottamaan mitä omat ajatukset ovat. Sieltä voi hakea suoraankin itselleen apua.

Jos toimintakyky huomattavasti heikkenee tai huomaa itsetuhoisia ajatuksia tai vahvoja syyllisyyden tunteita, tilanteessa kannattaa hakea apua. Mitä enemmän masennuksen oireita samanaikaisesti kokee, sitä nopeammin on tärkeää toimia. Itsetuhoajatuksista on aina tärkeä mennä puhumaan heti. Ne ovat merkki, että nyt ei pidä viivytellä.

Yleisesti tärkeä viesti on, että aina voi hakea apua ja puhua ammattilaisen kanssa, mikä tilanne on ja miten edetään. Kynnyksen pitäisi olla mahdollisimman matala. On aina parempi hakea apua kuin olla hakematta. Ei ole tilannetta, jossa olisi noloa mennä puhumaan.