Lonkkanivel niveltyy pallonivelenä reisiluun päässä lonkkamaljaan ja on kovassa käytössä kannattelessaan kehoa ja välittäessään kuormitusta. Nivel liikkuu laajasti, kun lonkka koukistuu, ojentuu, loitontuu, lähentyy tai kiertyy ulos- ja sisäänpäin. Lonkan vaivat yleistyvät iän myötä. Jopa joka seitsemännellä yli 60-vuotiaalla lonkka on kipuillut viimeksi kuluneiden kuuden viikon aikana.  Fysiatri Jari Arokosken mukaan lonkkakivussa eri vaivat voivat oireilla hyvin samalla tavoin. Nivelen lisäksi vaiva voi johtua esimerkiksi lihaksista, jänteistä, selästä, vatsaontelon sairaudesta tai limapusseista, jotka voitelevat luun ja pehmytkudosten välistä tilaa.  Taustalla voi olla kulumaa, rasitusta, vamma tai tulehdus. Tulehdukselliset nivelsairaudet, kuten reuma, oireilevat lonkkakivun lisäksi yleensä myös muutoin. Lonkka myös käsitetään terminä monin tavoin.  – Osa tarkoittaa lonkalla pakara-aluetta, osa lantion sivua ja osa nivusta, Arokoski kertoo.

Lääkäriin mennään yleensä silloin, kun on kipua tai suoritustaso alenee, vaikkapa kävely hankaloituu. Pikaista selvitystä tarvitaan,  jos jalalle ei voi varata kunnolla, lepokipu on jatkuvaa tai esiintyy yleisoireita, kuten samanaikaista kuumeilua. – Kun hankalaa jaksoa seuraa aaltoillen oireeton tai liki oireeton vaihe, vaiva on yleensä hyvänlaatuinen. Sen kanssa pärjää usein kotikonstein, Jari Arokoski rauhoittaa. Kipua pitää kuitenkin hoitaa. Suositeltavin lääke parasetamoli voi auttaa liikkeelle. Lisätehoa saadaan usein kuurimaisesti käytetyistä tulehduskipulääkkeistä. Pitkäaikainen tulehduskipulääkitys lisää suolistoverenvuotojen riskiä, ja esimerkiksi sydänsairaus saattaa rajoittaa niiden käyttöä.  Vaikeissa kiputiloissa voidaan määrätä lieviä opiaatteja lyhytaikaiskäyttöön, mutta niiden haittana voi esiintyä pahoinvointia ja huimausta. Myös kortisoni-puudutepistokset ovat mahdollisia. Muita apukeinoja voivat olla esimerkiksi kylmä- ja kuumahoito sekä akupunktio. Kipuvaiheessa kotiaskareita ja liikkumista jatketaan vaivan sallimissa rajoissa. Kohtuukuormitus lievittää kipua sekä ylläpitää lonkan liikkuvuutta ja toimintakykyä. Etenkin lonkan koukistajat sekä lähentäjä- ja uloskiertäjälihakset kaipaavat venyttelyä. Kipu ei saa lisääntyä  venytellessä eikä sen jälkeen. 

Myös lonkkaa joka suuntaan liikuttavia lihaksia vahvistetaan, samoin keskivartalon tukilihaksia. Fysiatri Jari Arokoski suosittaa hakemaan ohjeita fysioterapeutilta. – Pari käyntiäkin sysää omatoimiseen harjoitteluun. Jos nivel kipuilee treenin jälkeen pitkään, harjoitus on ollut liian kova. Kipuvaiheessa voi treenata tärkeitä lihaksia isometrisesti eli supistamalla lihasta ilman liikettä. Aktiivikuntoilun voi myös puolittaa tai vaihtaa lajia joksikin aikaa.  Nivelet eivät pidä kovista iskuista, ja lempeitä lajeja ovat esimerkiksi kävely hyvillä tossuilla pehmeällä alustalla, pyöräily, hiihto ja vesiliikunta. Arokoski suosittaa säännöllistä kohtuutehoista terveysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa.

Iän myötä kaatumisen ja lonkkamurtuman riski kasvavat, jolloin tasapainon ja alaraajojen lihasvoiman harjoitus on yhä tärkeämpää. Hyvää ravitsemusta sekä riittävää kalsiumin ja D-vitamiinin saantia ei pidä unohtaa. Peruskunto auttaa iäkästä ylös pedistä myös vaikean tapaturman jälkeen. – Olennaisinta on kuitenkin ehkäistä kaatumiset, Arokoski korostaa. Luontaistuotteiden tehosta lonkan nivelvaivoissa ei ole näyttöä. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet altistavat myös uni- ja mielialahäiriöille, joiden hoitoa ei saa löydä laimin.  Asiantuntija: fysiatrian professori Jari Arokoski, HUS, Helsingin yliopisto. Lähteet: Duodecim-lehti, Suomen Lääkärilehti, Niveltieto, Terveyskirjasto, kaypahoito.fi 

Kirsi Linnamäki löysi itselleen sopivan, monipuolisen ja nautinnollisen liikunnan pikkuhiljaa kokeilemalla. Hän kertoo kipeän lonkkansa kuntoutuksesta.

Jaloillaan. Lääkäri ehdotti Kirsi Linnamäelle tekoniveltä, mutta kuntoutus ja akupunktio auttoivat palauttamaan toimintakyvyn. Kipulääkkeitä hän ei enää tarvitse. Turkulaisen Kirsi Linnamäen, 54, selkä kipeytyi nelikymppisenä, jollei hän liikkunut aktiivisesti. Hänellä todettiin skolioosi, mutta liikunta karkotti vaivoja.  Lonkka alkoi oireilla vuonna 2011. Entiset liikuntaharrastukset, kuten astangajooga, eivät tuntuneet enää hyviltä, vaan kroppa oli oudon jäykkä.  – Ennen helpoilta tuntuneet asanat olivat hankalia, eikä tasapaino pysynyt. Oikeaan nivuseen tuli pistävää kipua, myös joskus kävellessä. Työterveyslääkäri ei löytänyt oireiden syytä. Kirsi sinnitteli Kuuban-matkalla pitkiä kävelyreissuja ystävänsä perässä, mutta Suomessa jalka meni yhtäkkiä pois alta. Kova nivuskipu esti astumasta sille. Kipu säteili myös alas raajaan, ja syyksi todettiin iskiaksen tapainen hermokipu.  – Sain särkylääkkeitä, en hoitoa tai ennustetta. Jalkaa myös kuvattiin, mutta kaksi fysiatriakaan eivät ehdottaneet hoitoja. Kirurgisessa arviossa lääkäri piti lonkan tekoniveltä ainoana vaihtoehtona, mutta pitkä toipumisaika tuntui teini- ja murrosikäisen lasten äidistä vaikealta järjestää. – Leikkaus oli liian iso askel, koska lääkärillä ei ollut aikaa perustella hoitoa ja vastata kysymyksiin selän ja toisen lonkan tulevaisuudesta. 

Vuoden 2012 alussa Kirsi sai jatkuvasti lisää särkylääkitystä ja sairauslomaa. Nettiä tutkiessaan Kirsi tajusi, että näillä keinoin kroonistumisen riski oli suuri. Hän palasi työhön voimakkaiden kipulääkkeiden avulla.  Ratkaisun etsintä johti Kirsin kiinalaiseen akupunktio- ja yrttihoitoon. Kun hoitava kiinalaispariskunta kehotti lopettamaan särkylääkityksen, Kirsi ei uskonut voivansa nukkua kivun takia.  – Kipujen sanottiin kuitenkin häviävän yöllä, ja niin tapahtui. En ole tarvinnut särkylääkkeitä sen jälkeen. Olin hirveän helpottunut. Koska kallis hoito oli ainoa vaihtoehto pysyä toimintakykyisenä, jatkoin sitä vähintään viikoittain.  Kolme vuotta sitten työterveyslääkäri lähetti Kirsin kuntoutukseen Helsingin Ortoniin. Vuoden kestävä kuntoutus sisälsi lähi- ja etäjaksoja jumppaohjeineen. Elämäntilanne arvioitiin kokonaisvaltaisesti, ja hoidolle, liikunnalle ja muille harrastuksille määriteltiin tavoitteet. Kannustava palaute oli tärkeää. – Sain siitä vihdoin uskoa kuntoutumiseen ja olin valmis tekemään kaiken, mitä odotetaan. Nyt olen hyvässä kunnossa, enkä tarvitse leikkausta. Toki harkitsen tekoniveltä, jos lonkka alkaa rajoittaa oloa ja tehdä elämästä kärsimystä.

Tärkeimpänä asiana kuntoutumisessa Kirsi pitää oman kropan ja riskien tuntemista. Lämpö tekee hyvää, mutta kylmä ja kostea sää lisää oireita, jollei Kirsi pukeudu hyvin. Itselle sopiva monipuolinen ja nautinnollinen liikunta löytyy pikkuhiljaa. Samanlainen liikunta ei kuitenkaan sovi joka päivä. – Omat rajoitukset täytyy tuntea ja hyväksyä, ettei ole 20-vuotias, vaan kroppa käynnistyy hitaammin ja sietää vähemmän rasitusta. Marja- ja sienimetsä muistutti, ettei hyvässäkään kunnossa pidä innostua liikaa. Tietyt liikkeet, kuten jatkuva kumartelu epätasaisessa maastossa, eivät enää sovi. Kirsi tanssii salsaa, sonia ja afrorumbaa. Niiden liikeradat ovat lempeät, eikä pomppivia liikkeitä juuri ole. Hän myös ui sekä käy kuntosalilla ja -baletissa. – Pystyn tekemään lähes kaikkia klassisen baletin liikekieleen perustuvia koordinaatio- ja voimaharjoituksia. En ehkä tee niitä yhtä hyvin kuin muut, mutta kun yritän alkuun mahdottomiakin liikkeitä, ne voivat seuraavalla kerralla onnistua. Ehkä lihashallinta kehittyy.

Kirsi vaalii ergonomiaa satulatuolilla ja nostettavalla sähköpöydällä. Rentoutumis- ja venyttelyapuna ovat foamroller ja piikkipallot, jotka auttavat jännitys- ja kipupisteiden hoidossa. Pallot estävät myös kipeytymistä pitkillä matkoilla. – Ei pidä luovuttaa eikä luottaa sokeasti yhteen asiantuntijaan, vaan hakea tietoa ja omia toipumiskeinoja. Kannattaa vaalia sitä hyvää, mitä omassa kropassa ja toimintakyvyssä vielä on. Ainakin minun on pakko tehdä niin. 

– Omat rajoitukset täytyy tuntea ja hyväksyä, että kroppa sietää vähemmän  rasitusta kuin 20-vuotiaana, Kirsi Linna­mäki sanoo.

Kivun syyt. Lonkan toiminnasta antaa potilashaastattelun ohella viitteitä kävelyn, kyykistymisen, ylösnousun ja muun liikkumiskyvyn arviointi. Esimerkiksi yhdellä jalalla seisominen kertoo lonkan ja lantion hallinnasta sekä lihasheikkouksista. Lonkkavaivoissa yleisiä liikerajoituksia tutkitaan makuulla.  Alaraajojen neurologinen tutkimus tuo esiin lonkkahermon toimintahäiriön iskiaksen. Painelu  paljastaa esimerkiksi lihasten  kiinnityskohtien arkuuden. Röntgenkuvien perusteella arvioidaan nivelen kehityshäiriöitä ja muu­toksia.  Jos vaiva ei selviä, käytetään magneetti- tai ultraäänitutkimusta. Kulumalöydös voi olla myös oireeton.

Kun haitallinen aineenvaihduntaprosessi tuhoaa nivelrustoa, rustonalainen luu muuttuu ja nivel jäykistyy. Alle 60-vuotiaan lonkkanivelrikon taustalla on usein vamma. Perimä, lihavuus ja raskas työ lisäävät riskiä. Kipu on yleisin nivusessa, mutta voi säteillä polveen ja vaivata lopulta myös levossa. Kivun hoito ja liikunta ovat tärkeitä. Hallitsematon kipu ja heikko toimintakyky ovat perusteita teko-nivelleikkaukselle, kun röntgen­kuvien nivelrikkolöydökset ovat selvät.

Lonkkanivelen maljassa, reisiluun päässä tai molemmissa on muotohäiriö, joka rajoittaa nivelen liikettä ja aiheuttaa nivuskipua. Osa nivelestä, usein myös lonkkamaljan nivelrusto, ylikuormittuu ja vaurioituu. Seurauksena on nivelrikko. Tähystysleikkaus korjaa ahtaumia, muttei estä nivelrikkoa.

Isosarvennoisen kipuoireyhtymä on lonkan sivuosan kiputila, joka johtuu yleensä reisiluun yläpään luu-ulokkeen jänteiden rappeumasta tai ärsytystilasta. Esimerkiksi pitkäaikainen kävely- ja juoksurasitus voi provosoida oireet, jolloin kuormitusta vähennetään ja venyttelyä lisätään. Tulehduskipulääkkeiden ohella voidaan käyttää kortikoidi-puudutepistosta, joskus leikkausta.

Piriformis-oire­yhtymä on pinnetila, jossa pakaran kireä päärynänmuotoinen lihas painaa iskiashermoa ja aiheuttaa pakara- ja alaraajakipuja. Venyttely on tärkeää.

Iskias, alaselän hermojuurikipu kipuilee alaselässä tai pakarassa ja voi säteillä lonkkaan ja jalkateriin. Alaraajassa on tuntomuutoksia, ja sen voima voi heiketä. 

Harvinaisia lonkan vaivoja on verenkiertohäiriöstä johtuva reisiluun pään kuolio. Reisiluun kaula voi murtua rasituksessa. Reuma, selkärankareuma, luukasvaimet, vatsan elinten tulehdukset ja fibromyalgia voivat aiheuttaa kipua. 

Teksti Virpi Peura, kuvat Suvi Elo