Lapsuuteni sitkein haave oli ruveta isona toimittajaksi. Kymmenvuotiaana lähetin Demarin nuortenpalstalle kirjoituksen, jossa ratkaisin Kiinan väestöongelman. Kun näin oman tekstini painettuna, se oli elämys. Myöhemmin haave toteutuikin.

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska luulin pärjääväni hänelle. Parikymppiseltä oli kohtalokas virhe haastaa riitaa tulevan jääkiekon maailmanmestarin kanssa, mutta nuorena arvostelukyky on heikoimmillaan ja itseluottamus ylimmillään. Oltiin ruotsinkielisen osakunnan bileissä Natsalla, ja ylimielisesti käyttäytyvä nuorimies läikytti olutta päälleni. Minä kaadoin kokonaisen lasillisen hänen päälleen. Sitten mentiin ulos. Sekin oli virhe. Mutta poliisien paikalle tulo pelasti minut.

Ihailen suuresti täsmätieteiden, kuten matematiikan, fysiikan ja kemian, parhaita edustajia. Itse edustan epätäsmällisiä tieteitä: journalismia ja historiantutkimusta. Asiat eivät ole mitattavissa, kuten kemisteillä tai matemaatikoilla. Kaikkein pehmein tiede on tietysti teologia.

Join pääni täyteen, kun kaverin isoveli osti minulle pienen pullon Johnnie Walkeria ollessani 16-vuotias. Seuraavan kerran viski maittoi vasta sotaväen jälkeen.

Sukurasitteeni on olla keskitien kulkija kaikessa, politiikassa aivan erityisesti. Ääriaatteet eivät ole koskaan kiinnostaneet. Ne, samoin kuin uskonnot, ovat tuottaneet ihmiskunnalle suurta murhetta ja tuottavat edelleen.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, hän olisi joku lähiomainen. Heittäytyisin luodin tielle, jos ehtisin. Ja luovuttaisin tarvittavan elimen, jos se kelpaisi.

Suomen olisi jo aika luopua uskottelemasta itselleen, että olemme puolueettomia ja liittoutumattomia. Sitä emme ole koskaan olleet, emmekä koskaan ole. Puolensa on aina valittava. Minulle se on länsi. Meillä on monen sadan vuoden kokemus venäläisten arvoista.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, ettei perussuomalaisista kannata välittää. Enemmistö suomalaisista on ihan kivaa porukkaa. Maahanmuuttajat muuten tietävät tämän, sillä he tulevat yleensä seuduilta, joissa on paljon vainoa, eripuraa ja rasismia.

Nykyajan parhaita puolia on tiedonsaannin helppous. Poliittisen historian tutkijalle on ylellistä, että sanomalehdet yli sadan vuoden ajalta ovat napin takana internetissä. Arkistot ja kirjastot palvelevat auliisti, ja kirjoja voi tilata kotiin antikvariaateista.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, vaihtaisin lääkäriä.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson väkevästi toteutettua elokuvaa. Elokuvan lajityypillä ei ole väliä, jos tunnehomma rakennetaan uskottavasti ja siihen pystyy samastumaan. Muistan, kun vuonna 1955 kävin katsomassa elokuvan Päivien kimallus, ja ihan lopussa kyyneleet valuivat poskille. Nolotti tulla ulos elokuvateatterista, koska kyseessä oli päivänäytös ja kadulla paljon kulkijoita.