Olen kaikesta päätellen helposti koukuttuvaa tyyppiä, sillä joudun nykyään vahtimaan tekemisiäni entistäkin enemmän, jopa laatimaan itselleni uusia sääntöjä. Tämä koskee erityisesti älylaitteita.

En saa selata puhelinta makuuhuoneessa enkä myöskään ottaa sitä mukaani työhuoneeseen. Pyrin olemaan vilkuilematta puhelinta palaverien aikana ja keskustellessani jonkun kanssa.

Älypuhelimet saattavat aiheuttaa jopa samanlaista riippuvuutta kuin tietyt huumeet. Joihinkin maihin on jo perustettu vieroituskeskuksia ihmisille, jotka eivät voi olla hetkeäkään ilman puhelintaan.

Älypuhelin on loistava apuri ja mainio viihdyttäjä, mutta määräys­valtaa sille ei kannata antaa. Liiallinen puhelimen käyttö on pahaksi silmille, sillä ruudusta hohkaava valo heikentää näkökykyä. Jatkuva kännykän selaaminen aiheuttaa myös lihasjännitystä, pahimmillaan jopa rasitusvammoja.

Eikä siinä vielä kaikki. Matkapuhelinriippuvuudella voi olla myös vakavia psyykkisiä vaikutuksia. Addiktiosta voi seurata masennusta, ahdistusta ja stressiä. Liiallinen älypuhelinmaailmaan uppoaminen voi myös aiheuttaa sen, että ihminen eristäytyy muista.

Eikö äskettäin juuri uutisoitu siitä, että nuoret tapaavat toisiaan yhä harvemmin? Ehkä tämä koskee myös meitä vanhempia ikäluokkia, sillä mekin olemme innokkaita somen käyttäjiä ja viestien lähettäjiä.

Niin hauskaa kuin kännykän selaaminen onkin, omia sääntöjä kannattaa noudattaa ja muistaa, että puhelimella voi myös kilauttaa kaverille. Ja ihmisiä voi tavata ihan livenäkin!