– Suomi ansaitsee voittaa tänä vuonna, koska on uskaltanut ottaa riskin, sanoo brittiläinen euroviisuharrastaja Monty Moncrieff.

Lontoolainen Moncrieff on todellinen viisufani ja -tuntija: hän aloitti Euroviisujen seuraamisen jo 10-vuotiaana vuonna 1981. Vuosien varrella hän on istunut kymmenien euroviisufinaalien katsomoissa, liittynyt viisufanien yhteisöön OGAE:hen Britanniassa ja alkanut tehdä viisuaiheista podcastia, Second Cherrya, yhdessä ystäviensä kanssa.

Kun tämä juttu julkaistaan, Moncrieff on jo Liverpoolissa. Hän on saapunut paikan päälle viisuja edeltäneellä viikolla.

Tänä vuonna Käärijä on selkeästi yksi euroviisufanien ennakkosuosikeista. OGAE Eurovision Fan Club -sivusto järjestää vuosittain Euroopan-laajuisen nettiäänestyksen siitä, kenen kuuluisi voittaa Euroviisut. Käärijä tuli äänestyksessä toiseksi Ruotsin jälkeen keräämällä 15 prosenttia äänistä.

– Käärijä jakaa mielipiteitä – jotkut vihaavat ja jotkut rakastavat häntä, sanoo Moncrieff.

Moncrieffin ystäväporukka alkoi vuonna 2006 pitää illanistujaisia, joissa he ikään kuin järjestivät omat Euroviisunsa kappaleille, jotka eivät kilpailuun todellisuudessa olleet päässeet. Parin vuoden jälkeen tilaisuudet siirrettiin pubeihin, sillä niin moni halusi ottaa osaa tapahtumaan.

Lopulta vuonna 2019 Moncrieff perusti viiden läheisimmän ystävänsä kanssa Second Cherry -podcastin. Podcastissa valitaan jokaiselta maalta toinen Euroviisuihin pyrkinyt edustaja, joka saa uuden mahdollisuuden voittaa, eli another bite of the cherryn.

– Euroviisuissa vain on sitä jotain yhteisöllisyyttä ja ihanuutta. Tätä tunnelmaa ja viisuja voimme sitten pitkittää melkein koko vuodelle podcastimme ansiosta, sanoo Moncrieff.

Second Cherry -podcastia kuuntelee joukko euroviisuharrastajia, jotka ovat vuosittaisista Euroviisuista aivan yhtä innoissaan kuin Moncrieff ja hänen ystävänsä. Podcastin kausi alkaa kesällä Euroviisujen jälkeen, mutta jo ennen varsinaisia Euroviisuja podcastin niin sanotuissa ekstrajaksoissa arvostellaan jokaisen maan ehdokkaat.

Tämän vuoden ensimmäisessä ekstrajaksossa Moncrieff valitsi Käärijän omaksi voittajakseen.

– Kun Käärijä on lavalla, häntä ei voi olla katsomatta. Siinä on jokin sellainen wow-efekti, mitä esityksiltä kaipaa, Moncrieff sanoo.

– Rakastan myös hänen asennettaan!

Moncrieff katsoo, että voittoisa euroviisukappale on usein mieleenpainuva. On parempi ottaa riski kuin mennä viisuihin ”ihan hyvällä biisillä”, joka ei jää kenenkään mieleen.

– Kukaan ei voi äänestää vihaamaansa kappaletta vastaan, mutta jos joku vihaa, useimmiten myös joku rakastaa, ja silloin voi kerätä hyvät pisteet, sanoo Moncrieff.

Viime vuonna Serbialla oli shokeeraava sekä visuaalisesti kiinnostava esitys ja se sijoittui viidenneksi – riskin ottaminen siis kannatti.

– Varsinkin tänä vuonna on tärkeää se, että kappale on hauska, sillä olemme juuri selvinneet koronasta. Olemme valmiita bilettämään! Toki aina on myös tärkeää, että on hyvä kappale, mutta se ei yksinään riitä. Mieleenpainuvuus ja riskin ottaminen on kannattavinta.

– Uskon, että joko Suomi tai Ruotsi voittaa. Käärijä saa varmasti paljon yleisöääniä, sillä kappale on niin mukaansatempaava ja hauskutteleva. Eri maiden tuomaristoja voi olla vaikeampi vakuuttaa, vaikka toki Käärijällä on omaperäisyys valttinaan.

– On toki! Pidän paljon vanhoista suomalaisista euroviisukappaleista, esimerkiksi La Dolce Vitasta, mutta myös Softengine on jäänyt mieleen. Mielestäni suomen kieli kuulostaa hyvältä musiikkikielenä. Vaikka kaikki euroviisufanit eivät jaakaan tätä mielipidettäni, on selvää, että Suomella on erityinen paikka viisufanien sydämessä. Kun Lordi voitti, kaikki olivat onnellisia Suomen puolesta, vaikka se kappale ei ollutkaan ehkä tyyliltään sellainen, mitä moni muuten olisi kuunnellut.

– Olisi ihanaa, jos Suomi voittaisi juuri tänä vuonna. Mutta kävi miten kävi, on Cha Cha Cha:lla paikka minun soittolistallani, hän sanoo.