Jatka lausetta Mr. Lordi: Minun olisi pitänyt syntyä... barokkiaikaan, jolloin kukaan ei ihmetellyt olka­toppauksia tai näyttäviä asusteita.

Lapsuuteni sitkein haave oli suurin piirtein se, mitä juuri nyt elän. Tykkäämiseni kohteet ovat pysyneet samoina, mistään en ole kasvanut ulos. Halusin ja haluan edelleen olla oma versioni Gene Simmonsista, hirviö ja kauhupaskiainen.

Teini-iässä inhosin erityisesti auktoriteetteja, kuten vieläkin. Opettajia ja muita ulkopuolisia, jotka asettuvat ikänsä tai statuksensa puolesta yläpuolelleni. Ylä­asteella oli vähän haastavaa.

Viimeksi nauroin makeasti, kun kaveri näytti ­8-vuotiaana tekemäänsä rockbiisin sanoitusta Speed Than Fire. Miten voi englannista löytää niin paljon sanoja, joita ei voi laittaa peräkkäin!

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson E.T.-elokuvaa. Etenkin loppukohtauksessa. Se leffa pitää katsoa ­vähintään kerran vuodessa, joskus useitakin.

Pelkään kuollakseni sotaa, joka ulottuisi omaan ­kotipiiriini.

Pyydän anteeksi, että olen huono kiittämään. Ystäville, bändille ja sen crew’lle pitäisi osata antaa enemmän kiitosta, mutta en osaa. En myöskään ottaa itse vastaan. Se on vaivaannuttavaa.

En aio koskaan antaa anteeksi sitä, että luottamukseni petettiin ja selkääni puukotettiin.

Join pääni täyteen, kun Kiss-rommi tuli markkinoille viime vuodenvaihteessa. Mie juon harvoin enkä ikinä tissuttele. Kun juon, vedän pään täyteen. Ehkä 5–6 kertaa vuodessa.

Sukurasitteeni on harmaantuminen. Isä oli valko­päinen jo alle kolmekymppisenä. Korona-aikana en ole värjännyt tukkaani ja olen nyt kuin joulupukki. Kun taas kohta pitää laittaa itsensä nätiksi, siinä menee väripurkki poikineen.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, ostaisin aika paljon kaikenlaisia kivoja leluja ja keräilykamaa sekä rakentaisin niille uuden tilan. Tykkään tavarasta. Tämä on kylmä fakta.

Antakaa minun edes kerran olla ihan vain Mr. Lordi, ei Tomi Putaansuu. Miksi Ilkka Lipsanen saa olla Danny tai Henry Aaltonen Remu? Minä jos kuka olen hahmo, olen julkisuudessa pelkästään sitä.

Luulin itsestäni liikoja, kun hyppäsin viimeksi polkupyörän selkään. Niin vain 15 vuoden tauon jälkeen ­kaaduin enkä pysynyt pystyssä.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut elämään terveellisesti ja pysymään normaalipainoisena. Tupakoin kuin hullu, mutta syön melko monipuolisesti. En ole koskaan ­liikkunut, koska se vaatisi motivaatiota, jota minulta ei löydy. Mie en tykkää hikoilla.

Aion vielä opetella ottamaan itselleni aikaa. Ikävuosia on tullut lisää ja järjetön tahti saa kehon prakaamaan. Pitää opetella ­lepäämään.