Mieluummin kuolen kuin pyörisin luuserina slummeissa.

Kadun yhä… ei, en ole sitä tyyppiä. Olen suorittaja. Elämänfilosofiani on: pysähdy, analysoi, tee johtopäätös ja jatka matkaa. Elämään on mahtunut hukattuja mahdollisuuksia, mutta olen yrittänyt oppia pois niiden miettimisestä. Live in the present, learn from the past.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun vuonna 1970 MM-kisat olivat Tukholmassa samaan aikaan kuin ylioppilas­kirjoitukset Turussa. Media seurasi TV1:stä myöten sitä, kun hyppäsin iltaisin Bore-laivaan aina kirjoitusten ­jälkeen. Sain pikakurssin siitä, mitä on julkisuus.

Viimeksi nauroin makeasti, kun sain heittämällä 4,5-kiloisen hauen. Kesyttämisen jälkeen nauru irtosi.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun pelihommissa tulee vastaan kansallislaulu. Puhumattakaan siitä, kun ­kolmen tyttäreni lapsia on kastettu. Pitää aina pakata mukaan muutama Kleenex (nenäliina), kun lähdetään niihin kehiin. Olen aika herkkä.

Vihaan sydämeni pohjasta epärehellisyyttä. Se on syvällä dna:ssa.

Viimeksi rakastuin Turun tyttölyseon hipoissa 1963. Minun ja Marin hieno tarina alkoi silloin.

Kateellisena katson, kun… kadehtimisesta olen koettanut pysyä kaukana. Ehkä olen ollut etuoikeutetussa asemassa, että omat ­suoritukset ja oma elinympäristö ovat olleet sitä luokkaa, ettei ole tarvinnut kadehtia ketään.

Pelkään kuollakseni lokakuun aamuna, kun vesihöyry on tiivistynyt jääksi ja pitää lähteä maantielle. Ajan 100 000 kilometriä vuodessa – ja kaikki hakkaraiset painaa siellä kesärenkailla.

Häpeän syvästi tilanteita, kun ei ole malttanut olla hiljaa. Kaikenlaiset hiiret tulevat vinkumaan kiekkokatsomossa, ja tuossa muutama päivä sitten tuli kysyttyä yhdeltä: ”Missä ne sinun maalit ja maaottelut ovat?” Kun lähdin hallista, mietin, oliko tuo ihan must.

Join pääni täyteen, kun jääkiekon MM-turnaus päättyi Helsingissä 1974. Olen alkoholin kanssa maltillinen. Jos juomme juhannuksena vähän valkoviiniä, Aurinko­kuningas ei ole mökkisaaressa sekaisin kolmea päivää.

Ystäväni ihmettelevät minun tapaani tehdä edelleen töitä, heidän sanojensa mukaan ”hullun lailla”.

Juuri nyt ottaa päähän, että Suomeen mahtuu niin paljon kitinää, vaikka asiat ovat todella hyvin. Sitä on hyvin vaikea a) ymmärtää ja b) sietää. Mistä se kumpuaa?

Sukurasitteeni on turkulaisuus. Todennäköisesti aika moni kokee sen ­rasitteena.

Aion vielä opetella täydellisen ranskan kielen, paremman tennislyönnin ja ­olemaan vielä parempi aviomies.

Antakaa minun edes kerran olla rauhassa – tämä ennen kaikkea poliisille, kun olen Ja­guarilla liikenteessä.