Kuva: kuvituskuva

Potilasturvallisuuden parantamiseen pyrkinyt lakimuutos tiukensi riskiryhmään kuuluvien potilaiden hoitoa puuttumalla hoitohenkilökunnan rokotuksiin. Lakimuutoksen jälkeen riskiryhmäpotilaiden kanssa saa sairaala- tai laitoshoitoympäristössä ja potilaskuljetuksessa käyttää vain erityisistä syistä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja. Laissa mainitaan erikseen tuhkarokko, vesirokko ja influenssa.

Julkisuudessa keskustelu on keskittynyt influenssarokotuksiin. Tiedossa ei ole, että hoitohenkilökunta ainakaan laajemmin vastustaisi tuhka- tai vesirokkorokotuksia. Kohua ei siis pidä sekoittaa viime kuukausina otsikoissa olleeseen joidenkin ihmisten yleiseen rokotevastaisuuteen, jossa vastustetaan kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvia rokotteita.

Facebookiin perustettiin asian ollessa pinnalla Minä päätän itse -ryhmä, jossa vastustetaan "pakkorokotuksia". Ryhmällä on noin 2 600 tykkääjää ja seuraajaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että influenssarokotuksia kannattavien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten Minä suojaan potilasta -ryhmässä on noin 7 500 jäsentä.

Näin Minä päätän itse -ryhmän ylläpitäjä kuvailee pakkorokotuksia: "Monet kuvailevat tilannetta raiskaukseksi"

Minä päätän itse -ryhmä on näin influenssakauden lähestyessä jälleen aktivoitunut. Hoitajat ovat vedonneet ryhmän seinällä muun muassa Science Daily -sivuston uutiseen, jossa ennakoitiin vuoden 2018 influenssarokotuksen tehon olevan noin 20 prosenttia. Uutinen perustui teksasilaisen Ricen yliopiston tutkimukseen.

Infektiolääkäri Pekka Ylipalosaari Oulun yliopistollisesta sairaalasta toteaa, että heillä influenssarokotuksista ei ole kovinkaan paljon keskusteltu.

– Vastustuksen määrästä on vaikea sanoa. Meidän sairaalassamme ei kyllä ole kovinkaan runsasta vastustusta ollut aiemminkaan, henkilökunta on siinä määrin fiksua täällä.

Hän arvioi Oulun yliopistollisen sairaalan hoitajien rokotuskattavuuden noin 80 prosentiksi. Kevään vaatimuksiin ei ole juurikaan tehty muutoksia seuraavaa influenssakautta varten.

– Luonnollisesti teho-osastot, hematologiset ja syöpätautien osastot, päivystyspoliklinikka ja lastenosastot ovat ainakin osastoja, joissa ei voi työskennellä, jos ei ota rokotetta. Näillä ovat kaikista vaikeimmin sairaat ja infektioherkät potilaat, jotka voivat kuolla saadessaan influenssan. Nämä ovat tietysti vain osa kokonaisuudesta, koska nykyisin sairaalan potilaat ovat huonokuntoisia osastolla kuin osastolla.

– Lisäksi on muistettava, että monilla hoitohenkilökunnasta voi kotona olla pieniä lapsia tai iäkkäitä vanhempia, joita myös suojaa ottamalla rokotteen.

On vaikea etukäteen ennustaa, millainen influenssakausi on edessä.

– Normaalisti influenssakausi alkaa noin vuodenvaihteessa ja huippu on viikoilla 8–11. Viime vuosi oli poikkeus kauden alun ja keston suhteen. Normaalisti se alkaa A-influenssana, mutta tällä kertaa se alkoi B-influenssana. Lisäksi kausi alkoi jo lokakuun lopulla ja tapauksia oli myös normaalia myöhemmin keväällä.

Influenssarokotuksia aletaan antaa marraskuussa. Ne tulevat maahan lokakuun lopulla ja jakelu sairaaloihin ja apteekkeihin vie oman aikansa.

– Rokotteen teho vaihtelee, koska virus vaihtaa pintarakenteitaan jotta se välttyisi elimistön puolustusmekanismeilta. Tästä seuraa, että joka vuosi valtavirus on hieman erilainen ja sitä myötä rokotekin.

Rokotteita ei myöskään voi antaa liian aikaisin, jotta niiden teho ei hiipuisi ennen influenssakauden loppua.

Hoitajat ovat esittäneet rokotteiden sijaan muita keinoja heikentää influenssan leviämistä. Yksi perustoimenpide on esimerkiksi käsihygienia, joka on tehokkain keino estää pöpöjen leviäminen. Ylipalosaari ei usko käsienpesun ja desinfioimisen riittävän.

– En ole törmännyt tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty rokotuksista kieltäytyneiden käsihygieniaa. Käsihygienia on toki tärkeä sekin, mutta influenssa leviää etenkin pisaratartuntana.

Influessan torjumista vaikeuttaa se, että tartunnan saanut henkilö voi THL:n mukaan tartuttaa tautia muihin jo päivää ennen oireiden alkua.

– Pakkorokottaminen on minusta asioiden turhaa kärjistämistä. Jokainen aikuinen ihminen osaa tämän kyllä päättää, ja yleensä henkilökunta tuntee vastuunsa potilaiden hyvinvoinnista – toisaalta sairaalaan tulevan potilaan on oikeus luottaa siihen, että sairaala on turvallinen myös infektioiden suhteen. Työnantajalla on myös velvollisuus huolehtia, ettei henkilökunta itse saa infektioita sairaalassa työskennellessään.

Pakollisten influenssarokotusten vastustajia huolestuttavat erityisesti pitkäaikaisvaikutukset, sillä influenssarokotus pitää uusia joka vuosi. Yhdelle hoitajalle pistoksia voi siis kertyä kymmeniä. Infektiolääkäri Ylipalosaarelle ei ole tiedossa pitkäaikaishaittoja.

– (Tiedossani on) lähinnä paikallisoireita pistoskohdassa, harvoin allergisia reaktioita.

Kätilö Heli Rämäkkö kirjoitti Ilkan mielipidepalstalla helmikuussa influenssarokotuksia vastaan.

– Influenssarokote on kausirokote ja miljardiluokan bisnes. Olisi hyvä osata erottaa se muista rokotteista ja ymmärtää, mistä on kyse. En ole ottanut influenssarokotetta koskaan. Jos tietäisin influenssarokotteen olevan oikeasti tehokas ja turvallinen ja pystyisin sillä oikeasti suojelemaan potilaitani, ottaisin sen. Hyöty vastaan haitta; haitat painavat huomattavasti enemmän. Puolueettomat ja luotettavat Cochrane-tiedekatsaukset puhuvat poikkeuksetta influenssarokotteen vähäisten hyötyjen puolesta. Pitkäaikaiset haittavaikutukset sen sijaan ovat täysin pimennossa, koska niitä ei toistaiseksi ole voitu tutkia. Vuosittainen rokottautuminen influenssarokotteella on ihmiskoe. En halua osallistua siihen ja minulla täytyy olla täysi vapaus valita, etten osallistu, hän kirjoitti.

Rämäkkö korosti, ettei ole rokotevastainen tai vastuuton potilaidensa suhteen.

Ylipalosaari on mielipidekirjoituksen kanssa eri linjalla.

– Tutkimuksissa on todettu, että rokote estää influenssasta johtuvia kuolemia, sairaalahoitoja ja laitosepidemioita ja vakavan influenssan ilmaantuvuutta yleensä. On myös näyttöä siitä, että vaikka rokotettu sairastuisikin influenssaan, taudinkuva on lievempi. On loogista ajatella, että tämä vähentää myös viruksen tartuttavuutta.

– Sinänsä tuo kätilöesimerkki pysäytti. Ikähaitarin ääripäät, eli kaikista vanhimmat ja myös kaikkein nuorimmat, ovat suurimmassa riskissä sairastua ja menehtyä influenssaan. Kuinka moni vanhempi haluaisi, että heidän vastasyntynyt lapsensa joutuisi esimerkiksi hengityskoneeseen tai tehohoitoon kätilöltä saadun influenssan takia?

Minä päätän itse -FB-ryhmässä julkaistiin 10.8. sähköposti, joka oli saatetietojen mukaan lähetetty sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeelle. Viestissä mainitaan muun muassa:

– Sadat, jollei jopa tuhannet sotealalla työskentelevät ovat joutuneet elämään epätietoisuudessa kuukausia. Ihmisiä on irtisanottu, määräaikaisia työsopimuksia ei ole jatkettu, alan opiskelijoilta on estetty pääsy pakollisiin harjoitteluihin ja ammattitaitoisia ihmisiä on siirretty korvaaviin, toisarvoisiin tehtäviin influenssakauden ajaksi, vain koska ihmiset haluavat pitää kiinni itsemääräämisoikeudestaan ja eivät suostu ottamaan vuosittaista kausi-influenssa rokotetta.

Ylipalosaaren tiedossa ei ole, että hänen sairaanhoitopiirissään (Pohjois-Pohjanmaa) olisi päädytty tällaisiin ratkaisuihin.

– Tuollaiseen en ole törmännyt. Valitettavasti tässä elämässä ei aina voi ajatella vain itseä ja omaa mielipidettä, joskus joutuu ajattelemaan myös toisia ja heidänkin hyvinvointiaan.