Hiusten sanotaan olevan naisen kruunu, mutta harvemmin muistamme kiinnittää huomiota hiuspohjan kuntoon. Päänahassa sijaitsee samanlaisia hermopisteitä sekä hiki- ja talirauhasia kuin muuallakin ihossa, joten se reagoi elintapoihin yhtä lailla.

Lisäksi iholla elää lukuisia bakteereita ja hiivoja. Niiden tasapainoiseen suhteeseen voimme vaikuttaa välttämällä ihon happamuuden eli pH-tason suurta järkyttämistä.

Jos hiuspohjan luonnollinen kosteustasapaino häiriintyy, iho kutisee ja hilseilee. Tasapainoa voivat järkyttää esimerkiksi stressi, hormonaaliset häiriöt, hilse, rajut kemialliset käsittelyt, kuuma sauna, föönaus ja liian usein toistuvat pesut. Talviaikaan myös ulko- ja sisäilmojen vaihtelut voivat kuivattaa päänahkaa.  

On normaalia, että hiuspohjasta irtoaa jonkin verran kuolleita ihosoluja. Usein päänahan kutiaminen ja hilseily johtuvatkin pelkästään päänahan kuivuudesta.

Hilse voi olla myös merkki tulehtuneesta päänahasta, jolloin ihosolujen uusiutuminen on jostain syystä kiihtynyt. Yleensä syynä on ihon normaaliin kasvustoon kuuluvien sienten liikakasvu. Myös hormonaaliset syyt, stressi tai ihottumat voivat saada aikaan muutoksia päänahan normaalifloorassa.

Hilsettä voi syntyä rasvaisen päänahan, atooppisen ihottuman tai psoriasiksen seurauksena. Hilse voi olla kuivaa, hienojakoista ja valkoista tai rasvaista ja kellertävää, joka tarttuu hiuksiin ja ärsyttää hiuspohjaa. Molempia kannattaa hoitaa niille tarkoitetuilla hilsesampoilla päivittäin. Jos kotikonstit eivät auta, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Normaalin päänahan ja terveiden hiusten liian tiheää pesua kannattaa välttää, sillä se rasittaa päänahkaa ja poistaa hiuspohjan omaa suojaa. Tuotteiksi kannattaa valita sampoita, joiden pH-arvo on lähellä hiuksen ja ihon omaa pH-arvoa eli noin 4,5–5,5 pH.

Pelkkä vesipesukin kuivattaa, sillä veden pH on 7. Vesi ei myöskään riitä poistamaan rasvaliukoista likaa ja muotoilutuotteita. Liian kuuma vesi kiihdyttää päänahan talin eritystä ja rasvoittaa hiuspohjaa. Viileä vesi pesun lopuksi tekee hyvää päänahan verenkierrolle,  sulkee hiussuomut ja vähentää hiusten takkuisuutta.

Hiuksesta voi nähdä vuodenkin taakse, mitä raskasmetalleja, lääkkeitä ja huumausaineita keho on kerännyt itseensä. Hiuksista tutkitaan myös hivenainepitoisuuksia, mutta koululääketiede suhtautuu hiusanalyyseihin varauksellisesti.

Terve hius elää perimänsä mukaan 2–6 vuotta. Hiuksia kuitenkin kuolee kesken kasvukauden, ja päivittäin hiuksia irtoaa noin satakunta. Perimä vaikuttaa jokaisen hiuskarvamäärään, hiustenkasvuun sekä hiustenlähdön vauhtiin ja alkamisaikaan.

Jos hiuksia irtoaa epätavallisen paljon, syinä voivat olla esimerkiksi tulehdus, kilpirauhasen vajaatoiminta, lääkitykset tai liian tiukat dieetit. Itse voi tutkituttaa, saako tarpeeksi rautaa tai liikaa A-vitamiinia. Hiukset voivat reagoida stressaavaan elämäntilanteeseen vasta 2–4 kuukauden kuluttua. Kaikki akuutit hiustenlähdöt rauhoittuvat aikanaan itsestään, kun muukin tilanne normalisoituu.

Hiukset ohenevat ja harvenevat kaikilla iän myötä, eikä tähän voi vaikuttaa. Naisista jopa joka kolmas saattaa kärsiä naistyyppisestä kaljuuntumisesta vanhemmiten. Androgeneettisessä hiustenlähdössä hiukset lähtevät naisilla tasaisesti joka puolelta, kun taas miehet kaljuuntuvat ensin ohimoilta ja päälaelta.

Ainoa kotikonsti hiustenlähdön vähentämiseen on päänahkaan laitettava minoksidiililiuos, jota pitää käyttää kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Ravinnon vaikutuksesta hiusten kuntoon löytyy eriäviä mielipiteitä. Monipuolista ravintoa suositellaan joka tapauksessa. Hiukset saavat ravinnon kehossa viimeisenä, joten vääränlaiset ja yksipuoliset ruokailutottumukset näkyvät niissä helposti.

Vanhemmiten ravinteet eivät enää myöskään välttämättä imeydy samalla tavalla kuin ennen. Seurauksena voi olla niin hiusten kuivuutta, ohentumista kuin haurastumistakin.

5 × vahvat hiukset

1 Oikeat tuotteet. Kuivat hiukset tarvitsevat etenkin iän myötä enemmän kosteuttavia tuotteita. Kuivaihoisen kannattaa kokeilla pesua kosteuttavalla perusvoiteella, mikä voi tehdä hyvää päänahalle. Hoitoainetta tulisi käyttää takkujen välttämiseksi, sillä emäksinen vesijohtovesi avaa hiussuomuja, jotka hoitoaine sulkee. Myös rasvoittuvaa hiuspohjaa täytyy pestä juuri rasvoittuvalle päänahalle tarkoitetuilla tuotteilla eikä suinkaan harventaa pesukertoja. Hilsesampoita käytetään päivittäin.

2 Hellä käsittely. Sauna, aurinko ja föönaus vahingoittavat tukkaa, koska ne poistavat hiuksista vettä. Suojaa hiukset saunassa pyyhkeellä ja anna hiusten kuivua luonnollisesti tai föönaa ja käytä lämpösuojatuotteita. Vältä liian voimakkaita sampoita, kuumaa vettä sekä liian tiheää pesua. Myös kuumilla raudoilla käsittelyä kannattaa pyrkiä välttämään. Etenkin atoopikkojen on syytä varoa tiheitä permanentti- ja hiusväriainekäsittelyitä.

3 Ravitsemus. Koska hius rakentuu 70–80-prosenttisesti proteiinista, sen saannista kannattaa pitää huolta. Punainen liha ei ole hiusten kannalta suositeltavaa, vaan suosi sen sijaan kalaa ja kanaa. D-vitamiini tepsii hiuspohjan kuivumista vastaan. Biotiinivalmistetta voi kokeilla kuurina hiusten vahvistamiseen. Kananmuna päivässä korvaa monta pilleriä. Kuiva ja ohentunut tukka kaipaa myös vettä ja hyvälaatuisia rasvoja, joten juo vettä sekä nauti manteleita ja pähkinöitä.

4 Kotihoidot. Ärtyneelle ja kuivalle hiuspohjalle on olemassa monenlaisia tehohoitoja, kuten turvetta, öljyjä ja geelejä. Hilseeseen tehoavat usein tervatuotteet. Kuivaan hiuspohjaan voi levittää ennen nukkumaanmenoa kosteusvoidetta tai öljyä.

5 Stressin välttäminen. Stressaantuneen ihmisen päänahka kiristyy. Kun myös hiusjuuri kiristyy, hiuksen ravinnonsaanti saattaa heiketä. Stressi voi myös aiheuttaa hilsettä. Päänahan hieronnasta ei sanota olevan apua hiusten kasvamiseen tai hiustenlähdön estämiseen, mutta stressiä voi laukaista elvyttämällä päänahan verenkiertoa ja rentouttamalla hermostoa.

Teksti: Satu Väisänen

Kuva: 123rf