Säkenöivä Christoffer Strandberg ponnisti Putous-ohjelmasta kansan tietoisuuteen. Hektistä uraansa valokeilassa ­näyttelijä tasoittaa rauhallisella maalaiselämällä, johon kuuluvat Valma-koira ja rakas puoliso.

Viihteen aliarviointi hämmästyttää minua, etenkin kun älykkäät ihmiset ­halveksuvat viihdettä taidekentällä. Esimerkiksi Putous, Tanssii tähtien kanssa ja Selviytyjät keräävät valtavia katsoja­määriä, eikä se kerro ihmisten tyhmen­tymisestä.

Sen sijaan se kertoo siitä, miten iso tarve meillä on yhteisöllisyydelle ja ­eskapismille, eikä siinä ole mielestäni mitään rumaa.

Eivät kaikki asiat ole minultakaan ­onnistuneet, mutta olen ollut unelmieni suhteen sinnikäs.

Karsastan helppojen menestysreseptien maalailua, että kun vain uskot itseesi ja teet, asiat tapahtuvat. Samalla haluan kuitenkin todeta, että juuri usko omaan unelmaan on ratkaisevan tärkeää. Olen kiertänyt jo vuosia ylä- ja ammattikouluja Lasten ja nuorten säätiön kautta puhumassa juuri tästä.

Vain uskomalla ja työskentelemällä unelmansa eteen on mahdollista, että se jollain lailla toteutuu. Omastakin unelmastani tuli totta mutta eri tavalla, kuin mitä lapsena ­haaveilin.

Asiat harvoin tapahtuvat lineaarisesti juuri niin kuin toivoo. Silloin asettaa itselleen mahdottomia tavoitteita ja epäonnistuu.

Siitä syystä paloin loppuun jo opiskeluaikoinani Teatterikorkeakoulussa. Se johtui juuri siitä, että pidin pakon­omaisesti kiinni tavoitteistani ja puskin itseäni liian kovaa valmis­tumaan nopeasti.

Yhtäkkiä päässäni sumeni ja pyörryin kesken koulupäivän. Oloni oli niin outo, että en päässyt lattialta ylös ja todellisuudentajuni katosi.

Tajusin, että olin juossut pää kolmantena jalkana ja burn out oli lopulta siunaus, jonka johdosta jouduin lopettamaan kokonaan hetkeksi koulunkäynnin.

En usko, että olisin tässä pisteessä urallani tai ihmisenä ilman tätä kokemusta.

Jos herään aamuyöllä neljältä miettimään seuraavaa päivää ja tekemättömiä asioita, tiedän, että stressitasot ovat koholla. Samalla se kuuluu osittain asiaan ja tiedän milloin on syytä huolestua oikeasti.

Viisastuin sen verran burn outista, että tiedän jos asiat menevät liian pitkälle. Paras mielenterveyttä tukeva ratkaisuni oli muuttaa maalle.

Kotielämäni, ihana ­koiramme ja pian 11 vuotta kestänyt parisuhde ovat asioita, jotka eivät liity mitenkään onnistumiseen tai suorittamiseen. Ne ovat tärkeitä juttuja, jotka pitävät minut kiinni elämässä.

Uskoisin, että sillä, jos positiivisuus on rehellistä ja aitoa eikä päälleliimattua. Positiivisuus on sitäkin, että sallii negatiivisia tunteita tuohtumuksesta suuttumukseen – sallii itsensä olla ihminen.

Positiivisuus ei tarkoita sitä, että mennään väkisin hymyillen kaiken läpi. Aito positiivisuus on ytimessä olevaa elämän­uskoa, vaikka kohdalle tulee haasteita ja vaikeuksia. Ja pysyy kiinni siinä ajatuksessa, että kaikki järjestyy.

Elämä jatkuu, vaikka se tuntuu kriiseissä mahdottomalta. Se on filosofiani mikä välittyy tekemistäni. Ja sekin, että uskaltaa olla virheitä tekevä ihminen: se on armollisuutta.

Tiedostan senkin, että olen äärimmäisen onnekas ihminen ja syntynyt Suomessa rakastavaan, kannustavaan perheeseen. Välttelen kyynisyyttä ja pyrin pysymään valon puolella.

Ehdottomasti olen ollut miellyttäjä. ­Varmasti tulen tavallaan aina olemaankin, pidän tärkeänä olla sosiaalisissa tilanteissa kiva ihmisille.

Haluan tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta jollain tapaa elämä on opettanut ja ymmärrän, että kaikkia ei voi voittaa ­puolelleen. Jotkut ovat valinneet mieli­piteesi sinusta riippumatta siitä mitä teet. Vaikka se on kurjaa, sellaisten ihmisten mielipidettä ei kannata pitää liian suuressa arvossa.

Tällä alalla oppii erottamaan rakentavan kritiikin siitä, että joku ihminen ­heijastaa sinuun pahaa oloaan.

Olen seurannut lapsesta asti viihde­ohjelmia ja niissä on tv-taika, joka on ­viehättänyt alusta alkaen. Vaikka ala on muuttunut valtavasti viime vuosina esimerkiksi suoratoistojen ansiosta, toivon, että show’ni voisi toimia juhlahetkenä – sellaisena missä istutaan porukalla yhdessä alas – ja toisaalta taas sen voi käydä katsomassa Ruudusta itselleen sopivana hetkenä. Oman ohjelman haave syntyi jo viisi vuotta sitten Putouksen aikana, kun sain pallotella unelmiani tuotantoyhtiön kanssa. Ohjelmassa liikutaan laidasta laitaan, korkealla ja matalalla – niin ­kirjaimellisesti kuin huumorin osalta. Ja talk show’n sijaan sanoisin, että tämä on enemmän kuin karnevaali!

Olen amerikkalaisten talk show -ohjelmien sekakäyttäjä ja katson ohjelmia kännykästäni, kun olen suihkussa.