”Ajelimme viime heinäkuussa satasta. Jälkikäteen olemme miettineet, osuiko meihin jokin. Silminnäkijän mukaan näytti siltä, että lähdimme ohittamaan, mutta automme palasi takaisin ja lensi korjausliikkeen vuoksi vastaantulijoiden kaistan yli. Ilmalento oli kuin elokuvissa. Pyysin, että älä tule seinä vastaan. Auto kynti laidunta 30 metriä.

Turvatyyny laukesi, silmälasini menivät päreiksi ja löin rytäkässä pääni. Nousin autosta verissä päin. Kaikki perheenjäsenet saivat eri­asteisia selkärankamurtumia. Onneksi kukaan ei halvaantunut. Silmäkulmani ei ollut suurin murheeni. Jyväskylän terveyskeskuksen lääkäri ompeli ensin 12 tikkiä ja lisäsi sitten yhden – epäonnen luku. Arpeni lähtee silmänurkasta ja nostaa kulmakarvaani pystyyn. Kaverini sanoi, että lennokas ilmeeni on kuin Sean Connerylla.

Minulla on taipumus arpien ylikasvuun, keloideihin. Olkapäästäni poistettiin vuosia sitten pieni luomi, jota nirhattiin ja ommeltiin monesti. Kasvava arpikeloidi antoi kuin sähköiskuja, punoitti ja kutisi. Kortisonipiikeistä oli hieman apua. Arvesta kasvoi kuitenkin viisisenttinen muhkura, joka leikattiin pois. Sain pari kertaa sädehoitoa haavaan.

Nyt harmina on dekolteen arpi, joka alkoi kasvaa ja repeili kahdeksi pallukaksi. Kun pukeudun kesäisin toppiin ja rupattelen ihmisten kanssa, huomaan heidän silmäilevän vaivihkaa kaula-aukkoani.

Lääkäri arveli, että arpi on lähtenyt kasvamaan hyttysen puremasta, koska siitä ei ole leikattu mitään. Arpikoruni alkoi kiristää ihoa ja oireilla. Sain lähetteen plastiikkakirurgille, joka leikkaa keloidin pois.

Onneksi silmäkulmani näyttäisi parantuneen hyvin. Kannan arpeni ylpeänä enkä peittele tai meikkaa niitä piiloon.”