Anne Romppanen, 57, sai puolitoista vuotta sitten pysäyttävän diagnoosin.

Tutkimukset paljastivat, että hän sairastaa Alzheimerin tautia. Tieto oli useissa luottamustoimissa vaikuttavalle naiselle lopulta helpotus, sillä sen myötä monet oudot oireet saivat selityksen.

Kyösti-puoliso, 63, ja aikuiset lapset tukivat Annea, jolla oli edessään sopeutuminen aivan uudenlaiseen elämään. Laboratoriohoitajana työskennellyt Anne oli ennen diagnoosia opiskellut leipuri-kondiittoriksi, mutta uranvaihto jäi haaveeksi. Myös luottamustoimet oli aika jättää taakse ja keskittyä elämän tärkeimpiin asioihin, kuten lapsenlapsiin.

40 vuotta yhdessä eläneet kontiolahtelaiset Romppaset ovat ratkoneet diagnoosin mukanaan tuomia asioita yksi kerrallaan. Yksi suuri asia oli edunvalvontavaltuutuksen tekeminen.

Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jolla voi valtuuttaa luotetun henkilön hoitamaan omaan talouteen ja terveyteen liittyviä asioita, jos oma toimintakyky heikkenee. Valtakirjassa määritellään asiat, jotka valtuutus kattaa. Edunvalvontavaltuutus on edunvalvojan määräämistä joustavampi ja kevyempi tapa järjestää omien asioiden hoitaminen.

Jos tilanne tulee ajankohtaiseksi, valtuutettu pyytää Digi- ja väestötietovirastoa vahvistamaan valtuutuksen, jolloin se astuu voimaan.

Anne kuuli edunvalvontavaltuutuksesta ensimmäistä kertaa lääkärissä käynnin yhteydessä, kun meni kuulemaan magneettikuvauksen tuloksia ennen jatkotutkimuksia. Lääkäri kertoi, että Annen ja Kyöstin tilanteessa edunvalvontavaltuutus olisi hyvä tehdä.

Asia oli Annelle uusi ja herätti ristiriitaisia ajatuksia. Vuosi sitten syksyllä hän osallistui puolisonsa kanssa paikallisen muistiyhdistyksen järjestämälle luennolle, missä asiantuntija painotti, että kyseessä on nimenomaan tulevan ennakointi.

- Luento antoi myönteisen kimmokkeen valtuutuksen tekemiseen. Siellä tuli paljon tietoa siitä, mitä pitäisi huomioida valtuutusta tehdessä.

Luennolla korostettiin, että edunvalvontavaltuutuksen on täytettävä sille asetetut muotovaatimukset. Sen vuoksi valtuutukset vahvistava Digi- ja väestötietovirasto suosittelee käyttämään valtakirjan laatimisessa apuna asiantuntijaa. Apua tarjoavat esimerkiksi pankit, lakiasiaintoimistot ja erilaiset järjestöt. Omissa käsissä -sivustolta löytyy lista tuen tarjoajista.

Myös Romppaset halusivat käyttää asiantuntijoita, jotta kaikki tulisi varmasti huomioitua.

- En olisi osannut miettiä esimerkiksi sitä, että Alzheimer-diagnoosin saaneiden kannattaa liittää mukaan lääkärinlausunto oikeustoimikelpoisuudesta. Tämä varmistaa, ettei valtuutuksen vahvistamishetkellä synny epävarmuutta siitä, ymmärsikö valtuuttaja valtakirjan merkityksen, Anne kertoo.

Kyösti teki samalla edunvalvontavaltuutuksen myös itselleen. Taustalla oli ajatus siitä, että koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Kyösti koki tämän pari vuotta sitten saatuaan ohimenevän aivoverenkiertohäiriön, joka ei onneksi jättänyt jälkiä.

Romppaset hoitivat kuntoon myös keskinäisen testamentin ja molempien hoitotahdot. Teossa on myös hautaussuunnitelma.

- Sitä ei voi oikeasti tietää, kumpi lähtee ensin, tai mitä tästä eteenpäin tapahtuu. Nyt nämä asiat on viety eteenpäin, eikä niitä tarvitse enää ajatella, Kyösti summaa.

Annen mielestä vaativinta prosessissa oli sen miettiminen, kenelle haluaa antaa valtakirjan omien asioidensa hoitamiseen. Toisaalta piti ottaa huomioon myös se, kuka haluaa vapaaehtoisesti tulla valtuutetuksi. Kaikista vaikeinta oli miettiä sopivaa perheen ulkopuolista henkilöä, jota pyytää esteettömäksi varavaltuutetuksi.

- Ystäväpiirimme on vähän tällaista ehtoopuolella olevaa jo. Halusimme kuitenkin valita jonkun nuoremman, joka on vielä työkuntoinen asiaa mahdollisesti hoitaessaan.

Sopiva ehdokas löytyi onneksi perheen lähipiiristä.

Annelle on merkityksellistä, että hänen asioitaan hoitaa jatkossa joku, joka tuntee hänen tarpeensa parhaiten.

- Vältyn siltä, että asioitani hoitaisi ulkopuolinen henkilö, jota en tunne. Voin olla varma, että valtuutetuilla on tieto, millaista elämää haluan viettää toimintakykyni heikentymisestä huolimatta.

Romppasten perheeseen kuuluu viisi lasta, joista vanhin on Kyöstin ensimmäisestä liitosta. Lapsenlapsiakin on kertynyt seitsemän. Kaikki lapset perheineen ovat Annen iloksi jääneet asumaan lähiseudulle, joten yhteydenpito on tiivistä.

Lapset eivät aluksi olleet kovin innokkaita keskustelemaan edunvalvontavaltuutuksesta.

- Se koettiin alussa perheen sisällä vähän pelottavana asiana, kun tietoa ei ollut. Lapset ajattelivat ensin, että valtuutettuna oleminen alkaisi saman tien. Asia piti myydä heille, Anne kuvailee.

Kyöstin mielestä on hyvä, että keskustelut lasten kanssa on nyt käyty. Jos vanhemmille tapahtuu jotain, lapset eivät joudu asioidenhoitajiksi kylmiltään, vaan asioista on jo puhuttu.

Anne valitsi edunvalvontavaltuutukseensa erilliset valtuutetut ja varavaltuutetut taloudellisiin sekä henkilöä koskeviin asioihin.

Anne halusi valtuutukseen myös kirjauksen mahdollisuudesta antaa lahjoja tiettyyn summaan saakka vuodessa. Anne myös määritteli, miten valtuutettujen toimintaa valvotaan, ja että valtuutus tulee voimaan terveydentilan heiketessä niin, että hän ei enää pysty tekemään itse päätöksiä.

- Tärkein asia on se, että voin olla huojentunut. Iso taakka putosi hartioilta, kun saimme valtuutusasiat kuntoon, pariskunta hymyilee.

Lisätietoa edunvalvontavaltuutuksesta löytyy Omissa käsissä -kampanjan sivustolta.