Nivelvaivat voivat ilmetä esimerkiksi kipuna liikkuessa, leposärkynä, turvotuksena ja nivelten jäykkyytenä. Yleisin nivelvaiva on nivelrikko eli artroosi, joka on nivelruston kulumisesta johtuva rappeumasairaus. Nivelrikkoa aiheuttavat ikääntyminen, nivelvammat, kuormittava työ ja ylipaino. Geeniperimällä on suurempi merkitys kuin elintavoilla, mutta polven artroosissa ylipainon vaikutus on merkittävä.

Polviin kohdistuvaa kuormitusta voi vähentää jo pienelläkin painonpudotuksella. Jos painoindeksi on 30 tai yli, nivelrikon riski kasvaa merkittävästi. Jos painoindeksi on 40, on jo ihme, jos artroosia ei ole havaittu.

Aivan tarkkaan ei vielä tiedetä, mikä on ruston hajoamisprosessin perimmäinen syy. Prosessi on monimutkainen. Tulevaisuudessa varmasti vielä keksitään lääke­aine, jolla pystytään jarruttamaan ruston hajoamisnopeutta. Nivelrikosta kärsivät eniten naiset.

Myös nivelreumaa on useammin naisilla kuin miehillä, ja yleisintä se on 60–70-vuoti­ailla naisilla. Nivelreuma ei ole periytyvä tauti, mutta alttius sairastumiseen periytyy lievästi. Suurin altistava tekijä on tupakointi. Myös infektiot altistavat erilaisille tulehduksellisille nivelsairauksille.

Nivelten yliliikkuvuudessa selvää haittaa on vain lonkkanivelen yliliikkuvuudesta. Se voi altistaa nivelrikolle jo nuorella iällä.

Reuma on niveltulehdus. Nivel­rikossa voi olla tulehduksellisia vaiheita, mutta nivelet eivät reuman tapaan kuumota, ja mahdollinen turvotus on usein vähäisempää. Käsissä nivelrikko ilmenee tavallisimmin sormien kärkinivelissä tai keskinivelissä, kun taas reuma näkyy ja tuntuu useimmiten rystysnivelissä. Reumassa tulehtuvat usein sormet, päkiät ja ranteet symmetrisesti.

Toispuoleinen niveltulehdus saattaa viitata reaktiiviseen niveltulehdukseen. Muita nivelsairauksia ovat kihti, selkärankareuma ja psoriasis. Erotusdiagnostiikassa laboratoriokokeet ovat tärkeitä, sillä tulehduksellisissa nivelsairauksissa veren tulehdusarvot ovat usein koholla ja verinäytteistä voi löytyä taudille tyypillisiä vasta-aineita. Nivelrikossa ei yleensä tule muutoksia ­laboratoriolöydöksiin.

Kun nivelrikko alkaa haitata toimintakykyä tai yösärky piinata, kannattaa hakeutua lääkäriin. Nivelrikko ei ole vaarallinen, mutta se on hyvä diagnosoida mahdollisimman pian. Näin sairautta osataan lähestyä oikein ja voidaan esimerkiksi räätälöidä oikeanlainen harjoittelu.

Jos useassa nivelessä esiintyy turvotusta ja aristusta, lääkäriin on syytä lähteä herkästi. Nivelreuma on hyvä saada diagnosoitua nopeasti, jotta tulehdusta hillitsevä lääkehoito voidaan aloittaa ajoissa. Ilman hoitoa nivelreuma tuhoaa nivelkudosta.

Lääkärin apua pitää hakea nopeasti myös silloin, jos yksi nivel, yleisimmin polvi, turpoaa nopeasti ja yllättäen – erityisesti, jos turpoamiseen liittyy yleisoireita kuten kuumetta. Tällöin kyseessä voi olla nivelen bakteeritulehdus, joka täytyy hoitaa nopeasti antibiooteilla. Erilaisten oireiden tutkimiseen on monia tapoja, kuten tulehdusarvoja mittaava CRP, röntgen- ja magneettikuvat, nivelnesteen tutkiminen tai koepalat kudoksesta.

Vanhan sanonnan mukaan liike on lääke. Kun nivelkipu on saatu hallintaan esimerkiksi lääkityksen ja kylmähoidon avulla, nivelrikkoisen tulee liikkua säännöllisesti sopivalla kuormituksella. Hyviä lajeja ovat uinti, hiihto, vesijuoksu ja pyöräily. Venyttely ja nivelten liikealan ylläpito ovat tärkeitä. Tulos on vielä parempi, jos myös painoa saadaan pudotettua.

Lisäksi erittäin suositeltavaa on oikein suunniteltu kuntosaliharjoittelu. Lihaskunnon ylläpito on ensiarvoisen tärkeää, sillä lihakset tukevat niveliä ja vaimentavat nivelpintoihin kohdistuvaa kuormitusta. Näin kipu voi vähentyä. Erityisesti polven nivelrikosta kärsivän kannattaa vahvistaa reisilihaksia. Hyvä lihaskunto kehittää ­tasapainoa ja pitää yllä hyvää asentoa, joka taas auttaa kehoa kuormittumaan tasaisesti. Myös koordinaation ylläpito on tärkeää, jotta voi välttyä kaatumisilta.

Kipu on vain artroosin oire. Nivelrikko etenee omia aikojaan. Kivun vuoksi kannattaa välttää kantaiskuja sisältäviä lajeja, kuten juoksemista. Toisaalta nivelrikko ei etene yhtään nopeammin, vaikka liikkuisikin esimerkiksi kerran viikossa reippaammin. Tärkeää on valita itselle mieluinen laji, koska silloin sitä myös harrastaa helpommin. Jos jokin laji on erityisen rakas, on parempi harrastaa sitä kerran viikossa ja ottaa särkylääke kuin jättää liikkuminen kokonaan.

Nivelrikon kipeimpien vaiheiden aikana liikuntaa kannattaa vähentää. Tuolloin voi käyttää kipulääkettä lyhyenä kuurina. Liikkuvuutta tulee kuitenkin ylläpitää päivittäin.

Kotihoitona voi ottaa tulehdus­kipulääkekuurin ja käyttää kipugeeliä. Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaampia kuin parasetamoli, vaikka parasetamoli onkin vatsalle parempi vaihtoehto. Tulehduskipulääkkeitä voi käyttää kuurina vain noin puolestatoista viikosta kahteen viikkoon. Jos lääkitystä käytetään pidempään, sitä on hyvä tarkkailla lääkärin kanssa. Reumapotilaalle koetetaan löytää mahdollisimman varhain sellainen lääke­yhdistelmä, joka johtaa taudin rauhoittumiseen.

Turvonneeseen niveleen voidaan antaa kortisonipistoksia. Nivelrikkoiseen niveleen voidaan pistää myös hyaluronaattia. Tieteellinen näyttö hyaluroninaatin tehosta on ristiriitaista, mutta kliinisen kokemuksen perusteella osa nivelrikkopotilaista hyötyy siitä merkittävästi. Erilaisista luontaistuotteista voi olla apua niveloireisiin, mutta näitä aineita ei ole testattu lääkkeiden tapaan ja tutkimusnäyttö tehosta puuttuu usein kokonaan.

Nivelrikon hoitopolku koostuu kuudesta ällästä: liikunnasta, levosta, laihdutuksesta, liikehoidoista, lääkityksestä ja leikkauksesta. Fysioterapiassa on monia konsteja, joilla pyritään hoitamaan kipua ja kohentamaan elämänlaatua. Näitä ovat muun muassa yksilölliset harjoitteet, allasterapia, manuaaliset käsittelyt, lymfaterapia ja akupunktio. Australialaistutkimuksen mukaan fysioterapia ei kuitenkaan todennäköisesti auta lonkan artroosiin. Tulehduksiin auttaa myös kylmähoito, myös kotona tehtynä. Kylmäpussia voi hautoa ­kipeässä kohdassa kolme kertaa päivässä.

Jos kaikki käytettävissä olevat keinot on kokeiltu ja toimintakyky on edelleen heikentynyt, voi keskustella tekonivelleikkauksesta. Päätökseen tarvitaan myös selkeä radiologinen näyttö, eli nivelrikko tulee todeta selkeästi myös röntgenkuvista. Magneettikuvaus ei yleensä ole tarpeen ­nivelrikkodiagnostiikassa. Tavallisimmin ­nivelproteeseja laitetaan polviin ja lonkkiin.

Pehmeä liikunta ja lihaskunnon ylläpito ovat oleellisia myös tekonivelleikkauksen jälkeen. Sen sijaan kovaa hakkaavaa rasitusta tulee välttää, sillä liian kova liikunta hyppyineen ja tärähdyksineen kuluttaa proteesia nopeammin. Nykyisten polvi- ja lonkkaproteesien mekaaninen kestoikä normaalikäytössä on 20–30 vuotta. Tekonivel, kuten mikä tahansa elimistössä oleva siirrännäinen, voi tulehtua vuosienkin jälkeen asennuksesta. Infektioriskin minimoimiseksi on tärkeää huolehtia suun terveydestä ja hoitaa hankalat bakteeri-infektiot tehokkaasti.

Nuortenkin nivelet naksuvat, ja se on yleensä täysin vaaratonta. Naksuminen voi johtua esimerkiksi siitä, että jänteet tai nivelkapseli napsahtelevat liikkeissä. Myös nivelrikossa voi kuulua rutinaa ja lonksahtelua, ja etenkin lonkka saattaa paukahtaa kovaa. Nivelrikkonivelen paukahtelu kertoo jo pitkälle kuluneista nivelpinnoista. Tyypillisesti myös tekonivelleikatut polvet hiukan klonksahtelevat. Ääni on normaalia eikä aiheuta syytä huoleen.

Asiantuntija: ortopedian ylilääkäri Mikko Manninen, Orton

Lähde: Duodecim