Suomen tunnetuimpiin tanssijoihin kuuluva Minna Tervamäki eläköityi 10 vuotta sitten Suomen kansallisbaletista. Tähtitanssijan jäähyväisnäytöksen jälkeen hän on luonut uraa freelancerina, valmentajana ja puhujana.

– Olen hirveän onnellinen, että olen pystynyt luomaan uuden vaiheen tanssijana kaiken kokemani jälkeen. Minulla on ollut hurjasti vammoja ja leikkauksia, niin kuin monilla urheilijoilla, jotka ovat pistäneet kehonsa koville. Jatkoin uraa täysillä isoissa rooleissa aina 44-vuotiaaksi asti.

Matkan varrelle on osunut myös työuupumus.

– En tiedä viisastuinko siitä. Ystäväni sanoikin, että ”ethän sinä ole oppinut yhtään mitään..." Se on ikuisuusprojekti. Aina kun oivaltaa asioita, elämä muuttuu. Tasapainoa pitää hakea jatkuvassa muutoksessa. Rajoja on erityisen vaikea pitää, kun työn ja vapaa-ajan välillä on vain häilyvä ero. Mutta olen myös oppinut paljon ja tehnyt töitä tasapainon löytämiseksi.

Teini-iässä Minnalla oli monta hyvää valmentajaa, mutta kohdalle osui myös valmentaja, joka käyttäytyi epäasiallisesti. Harjoituksissa hän haukkui ja ­nöyryytti nuorta tanssijaa muiden edessä.

– Intohimoni tanssiin oli niin suuri, että siedin melkein mitä vaan. Luulin tällaisen käytöksen kuuluvan asiaan, vaikka itsetuntoni murennettiin. Onneksi oli tasapainottavia tekijöitä, ihmisiä ja jossain sisälläni on aina ollut myös vahvuus, joka kannattelee.

Minna on kokenut vuosien aikana todella suuren muutoksen itseensä suhtautumisessa.

– En suhtaudu enää itseeni väheksyvästi. Arvostan itseäni, mutta myös muiden ihmisten työpanosta valtavasti. Se on iso voimavara ja vaikuttaa suuresti itsensä hyväksymiseen. Kun on huono päivä, muut ­kannattelevat. Emme ole täällä yksin.