Sata vuotta sitten itävaltalainen lastenlääkäri Clemens von Pirquet huomasi osan potilaista saavan oireita huonepölystä tai tietyistä ruoka-aineista. Hän alkoi käyttää ilmiöstä nimitystä allergia.
Allergia tarkoittaa elimistön immuunijärjestelmän haitallista toimintatapaa, jolloin järjestelmä reagoi ympäristössä olevaan tavallisesti vaarattomaan aineeseen, kuten siitepölyyn. Näitä elimistöä herkistäviä aineita kutsutaan allergeeneiksi.
Allergiat liitetään länsimaiseen kaupungistumiseen. Antibiootteja on alettu käyttää laajasti, kansallinen rokotusohjelma otettu käyttöön, yleinen hygieniataso noussut sekä ravinnon ja juomaveden laatu parantunut. Mikrobitasolla kaupunkiympäristö alkaa jo olla liian köyhä verrattuna maaseudun karjatiloihin, joilta löytyy harvemmin allergisia lapsia.
Lapset tutustutetaan ruokiin myöhemmin kuin ennen, mikä lisää yliherkkyyttä. Vanhemmat putsaavat vauvan elinympäristöä liikaa: terveintä olisi antaa taaperon ryömiä lattialla, nuolla hiekkalapioita ja maistella maailmaa.
Allergiaa hoidetaan paitsi lääkityksellä myös siedätyshoidolla, jolla pyritään kehittämään sietokykyä allergeenia vastaan. Sitä voidaan tehdä pistoshoitona, kielenalustablettihoitona ja ruokasiedätyksen tapauksessa kyseisellä ruoka-aineella sellaisenaan. Useimmin Suomessa haetaan siedätystä koivun siitepölyyn ja timoteihin. Kolmanneksi eniten siedätyshoitoa annetaan ampiaisen pistoksiin.
Miksi jotkut ovat niin herkkiä maailmalle?
– Jotain hyötyä siitä on ollut. Muutenhan siinä ei ole mitään järkeä. On heitetty sellainen ajatus, että kun ei ollut jääkaappeja, osa ihmisistä herkistyi tunnistamaan pilaantuneen ruoan. Tosin nyt herkistyminen on riistäytynyt käsistä, sanoo Timo Vanto, joka toimii myös Allergiatietokeskuksen asiantuntijalääkärinä.
Allergioista ruoka-aineallergia on ongelmallisin, sillä osalla se ei iän myötä häviä.
Vanto kertoo hyvänä uutisena, että Euroopassa siihen on kehitetty kymmenen viime vuotta siedätyshoitoa: tiettyä ruoka-ainetta annetaan suun kautta yhä enemmän. Tänä syksynä Suomeen tuli kielenalussuihke koivun siitepölyallergiaan. Lapset tykkäävät, kun ei tarvitse pistää.
– Suomessa eläinallergiaan on tarjolla pistoshoito, mutta suun kautta saatava siedätyshoito odottaa vielä tulemistaan.
Uusin hoitomuoto on pistos imusolmukkeeseen. Kolmella pistoksella saadaan aikaan sama tulos kuin kolmen vuoden siedätyshoidolla. Valitettavasti kyseistä tutkimushoitoa ei ole ainakaan vielä tarjolla.
Siedätyshoito ei korvaa lääkitystä, mutta lääkkeiden tarve vähenee ja oireet lievenevät. Se parantaa myös elämänlaatua. Ruoka-aineille allergisten ei tarvitse vahtia syömistä, ja ampiaisenmyrkylle allergiset saavat hengittää vapaammin. Hoito vaatii sitoutumista, sillä hoitojaksot kestävät vuosia. Pistoshoito kestää kolmisen vuotta, ja ruoka-ainesiedätykset saattavat olla elinikäisiä. Pähkinää tai munaa on syötävä päivittäin, ettei herkistyminen palaa.
Pistossiedätyshoitoon sisältyy allergisen reaktion vaara, joten hoito tehdään aina valvotuissa oloissa. Paikalla on hoitajan lisäksi lääkäri ja ensiapuhoito. Suun kautta annettavassa siedätyshoidossa on vähemmän riskejä: suu saattaa kutista tai kirvellä.
Pistoshoito maksaa yksityisellä puolella noin 700 euroa. Julkisella puolella asiakas maksaa vain sarjakäynnit.
– Kunnallisella puolella jonot ovat pitkät, esimerkiksi täällä Turussa yli vuosi. Allergiaohjelma kehottaa siedättymiseen, mutta julkinen puoli ei ole vielä vastannut huutoon. Tilanne on ongelmallinen.
Pistossiedätyshoitoa saa Suomessa tällä hetkellä 7 000 ihmistä, mutta muissa pohjoismaissa määrä on yli kaksinkertainen. Osasyynä ovat taloudelliset resurssit.
Kissa ja koira ovat eläimistä tavallisimmat ympärivuotisten allergiaoireiden aiheuttajat Suomessa. Tosin usein ihminen allergisoituu nopeasti jyrsijöille. Eläimessä allergisoivat hilsepöly, sylki ja virtsa, ei karva. Monilla eläinallergia alkaa helpottua nuoruusiässä.
Vanto kertoo suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan lapsilla, jotka joutuivat kotona tekemisiin koiran kanssa, oli vähemmän hengitystieoireita ja tulehduksia kuin lapsilla, jotka eivät olleet kotonaan koiran kanssa tekemisissä. Koiraperheiden lapsilla oli myös vähemmän välikorvantulehduksia ja antibioottikuureja.
– Jos perheeseen on syntymässä lapsi, koirasta ei tarvitse luopua, Timo Vanto sanoo ja kaataa lopuksi yhden päähänpinttymän.
– Allergiavapaata koiraa tai kissaa ei ole olemassa minkään tutkimuksen mukaan, ja niitäkin on jo kolme. Eläimen allergiavapaus ei perustu mihinkään tieteelliseen faktaan.
Teksti: Eve Hietamies
Kuva: Toni Härkönen
