Lastentarhanopettaja Suvi Niittyvuopio-Nieminen, 39, imettää Emil-Ovlláa keittiössä kotonaan Vanhan Karigasniemen kylässä Inarijoen rannalla. Joen toisella puolella näkyy Norja. Rakennusalalla työskentelevä puoliso Teemu Nieminen on töissä. Seitsenvuotias Elle-Máijá on koulussa, viisivuotias Káren-Ingá päiväkodissa.

Emil-Ovllá syntyi 1.7.2021 Rovaniemen keskussairaalassa, jonne on perheen kotoa matkaa 430 kilometriä. Hän on Suvin ensimmäinen Suomessa syntynyt lapsi. Tyttärien tullessa maailmaan perhe asui Altassa Norjassa. Elle-Máijá syntyi Hammerfestissa, Káren-Ingá Altassa.

Perhe muutti Suomeen, kun tyttäret olivat yksi- ja kolmevuotiaita. He kaipasivat kotiin. Suvin ja Teemun vanhemmat asuvat Karigasniemessä, ja myös saamen kieli oli Suville tärkeä asia.

Suvi olisi voinut harkita synnyttävänsä Norjassa tälläkin kertaa. Matka olisi ollut lyhyempi kuin Rovaniemelle: Hammerfestiin on kolmen tunnin ajo, Altaan kahden ja puolen. Rovaniemelle ajaa ainakin kuusi tuntia. Norjassa synnyttäminen olisi tuntunut henkisestikin helpommalta, koska se oli tuttua. Koronapandemia tuli kuitenkin väliin. Rajan aukiolo oli epävarmaa, ja rajoitukset vaihtuivat nopeasti.

– Utsjoella lääkäri ei tiennyt, voidaanko edes hätätapauksissa käyttää Norjan terveydenhuoltoa. Jos sattuu onnettomuus, tuleeko ambulanssi rajan toiselta puolelta? Raskauden puolivälissä päätimme, ettemme edes yritä mennä Norjaan.

Ennen synnytystä Suvi oli käynyt Rovaniemellä vain pari kertaa ultraäänitutkimuksessa. Nyt hänen pitäisi lähteä odottamaan sinne päiviä ennen synnytyksen käynnistymistä. Se vaati paljon järjestelyjä. Suvin äiti lupasi hoitaa isompia lapsia, mutta Suvi suri, ettei näkisi heitä viikkoon tai jopa kahteen. Voisiko lapset ottaa mukaan Rovaniemelle? Äiti ei halunnut lähteä. Mies ei voisi olla poissa töistä kahta viikkoa.

– Murehdin valtavasti, miten järjestämme asumisen Rovaniemellä. Norjaan olisin voinut lähteä samana päivänä, kun supistukset alkoivat.

Suomessa synnytyksiä on keskitetty turvallisuuden ja tehokkuuden takia. Synnytyssairaalassa pitää olla järeät resurssit, joita ei pienessä sairaalassa ole.

Valtioneuvosto antoi vuonna 2017 asetuksen kiireellisen hoidon perusteista. Se määrää, että synnytyssairaalassa on oltava muun muassa välitön valmius ympäri­vuorokautiseen leikkaushoitoon, sikiön voinnin seurantaan sekä äidin ja lapsen hoitoon, tehostettuun valvontaan, laboratoriotutkimuksiin ja verensiirtoihin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pitää olla saatavilla iso liuta, kuten kätilöitä, naistentautien ja synnytysten sekä anestesiologian erikoislääkärit sekä lastentautien ja soveltuvan kirurgisen erikoisalan erikoislääkäri. Ja jos edellä mainittuja ei ole paikan päällä, sairaalassa tulee olla näihin erikoisaloihin hyvin perehtyneet lääkärit ja mahdollisuus neuvotella hoidosta erikoislääkärin kanssa.

Asetuksessa on keskustelua herättänyt luku: tuhat synnytystä vuodessa.

Se täyttyy suurimmassa osassa niistä 22 sairaalasta, joissa Suomessa synnytetään. Mutta sen takia Rovaniemellä, Mikkelissä ja Kajaanissa synnytetään vuoden 2022 loppuun määräaikaisella poikkeusluvalla. Niissä synnytyksiä on alle tuhat.

Kemissä sijaitsevan Länsi-Pohjan keskussairaalan poikkeuslupa jatkuu kesäkuun loppuun 2023. Uutena on käsittelyssä Lappeenrannan poikkeuslupa.

Pohjoisessa tuhanteen synnytykseen vuodessa ovat tasaisesti yltäneet Oulu ja Kokkola. Rovaniemellä syntyi 998 vauvaa vuonna 2021 ja Kemissä 434 vuonna 2020.

Lapissa on oltu pahoilla mielin siitä, että Rovaniemellä synnytykset hoidetaan poikkeusluvan turvin eikä sairaalaan normaalina toimintana. Rovaniemi on joka tapauksessa laajan päivystyksen sairaala.

– Rovaniemen ja Kajaanin synnytyksiä ei voi mitenkään lopettaa. Pohjoisen synnytysverkko ei voi tästä harveta. Eikä pohjoisen ja idän harvaan asutuilla alueilla perheitä tueta sillä, että suurin osa synnytyksistä pyörii poikkeusluvilla. Se on vähän sama kuin sanottaisiin Maarian­haminassa, että matkustakaa Turkuun tai Tukholmaan. Se luo turvattomuutta, sanoo Lapin sairaanhoitopiirin tulosaluejohtaja ja vs. johtajaylilääkäri Katja Hämeenoja, joka on itse gynekologi.

Ennen kuin vuoden 2017 asetus tuli voimaan, tehtiin selvitys, jonka mukaan paras kustannushyöty saadaan noin 2 000 synnytyksen yksiköstä. Lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että sitäkin suuremmat yksiköt olisivat vielä tehokkaampia, mutta harvaan asutussa Suomessa se ei ole mahdollista.

Katja Hämeenojan mukaan Rovaniemellä pystyttäisiin nykyisellä henkilömäärällä hoitamaan 1 500 synnytystä vuodessa. Hän muistuttaa, että pienissä sairaaloissa osaamista on ylläpidettävä simuloimalla hätätilanteita. Rovaniemellä tehdään keskimäärin kymmenen hätäkeisarileikkausta vuodessa. Päivystäviä lääkäreitä ja kätilöitä on kahdeksan, eikä jokaiselle tule edes yhtä vuodessa.

– Teemme vuodessa enemmän hätä­tilasimulaatioita kuin oikeita hätäkeisarileikkauksia.

Asetuksessa mainittu tuhannen syn­nytyksen raja on Hämeenojan mukaan hatusta vedetty. Sille ei ole tieteellisiä perusteita, ja sitä tehtäessä tiedettiin, että monta keskussairaalaa jää sen alle.

– Itselleni tuli olo, että tehtiin poliittisia päätöksiä, joilla haluttiin sulkea Etelä-­Suomen pieniä synnytyssairaaloita ajattelematta, miten se saattaa vaikuttaa muuhun Suomeen. Tärkeämpiä asioita kuin synnytysten määrä ovat leikkaustiimi, anestesiologi, gynekologi, ympärivuorokautinen lastenlääkäripäivystys ja vauvojen tehohoito.

Synnytysten keskittäminen sinänsä ei ole uusi asia. Sitä on tehty vuosikymmeniä. Esimerkiksi Savossa leppävirtalaiset syntyivät vielä 1960-­luvulla Leppävirralla mutta jo 1980-luvulta asti Kuopiossa. Tammisaaren sairaalan synnytysten lopettamisesta vuonna 2010 nousi kohu.

– Kun meiltä kysytään yhdenvertaisuutta kilometrien suhteen, pitää muistaa, että tärkeintä on laadukas ja turvallinen synnytys sekä äidille että vauvalle kaikissa olosuhteissa. Emme voi lähteä siitä, että synnytys viedään äidin luokse, Sirkku Pikkujämsä sanoo.

Suunnittelemattomat sairaalan ulkopuoliset synnytykset ovat lisääntyneet Suomessa. Vuonna 2020 matkalla sairaalaan syntyi 83 lasta ja muita suunnittelemattomia sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä oli 115. Yhteensä Suomessa syntyi 46 653 lasta.

Kymmenen vuotta aiemmin lapsia syntyi selvästi enemmän: 61 371 lasta. Silloin matkasynnytyksiä oli kuitenkin vain 57 ja muita suunnittelemattomia sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä 76. Tiedot ovat THL:n perinataalitilastosta.

Suvi Niittyvuopio-­Niemisen nuorempi tytär oli syntynyt viisi päivää ennen laskettua aikaa, joten lääkäri kehotti Suvia tulemaan äitiyspoliklinikalle Rovaniemelle hyvissä ajoin. Suvi ja Teemu lähtivät sinne neljä päivää ennen laskettua aikaa, joka oli 24. kesäkuuta.

Suvista tuntui, ettei ­synnytys ollut käynnistymässä. Hän voi hyvin. Hän kysyi, voisiko hän lähteä odottelemaan siskon luokse Ivaloon. Se sopi. Sinne äitikin suostui tulemaan kaitsemaan Suvin lapsia.

Ivalossa on kätilö ja ambulanssi, joka voi tarvittaessa kyyditä sairaalaan. Jos synnytys olisi käynnistynyt, kätilö olisi päättänyt, olisiko Suvi kiireellinen tapaus. Jos olisi, kätilö olisi lähtenyt mukaan ambulanssiin, muuten ambulanssissa olisivat olleet ensihoitajat. Sodankylässä olisi vaihdettu Rovaniemeltä tulleeseen ambulanssiin, ja Ivalon ambulanssi olisi lähtenyt takaisin pohjoiseen.

Keskiviikkona 30. kesäkuuta, kun vauva oli odotuttanut itseään kuusi päivää yli lasketun ajan, Suvi palasi Rovaniemelle. Synnytys päätettiin käynnistää yliaikaisuuden takia lauantaina. Puoliso jäi kotiin.

Suvi majoittui Airbnb-asuntoon viiden minuutin päähän sairaalasta, sillä Lapin keskussairaalan potilas­hotelli oli täynnä. Potilashotellissa voivat yöpyä sairaalaan tulevat potilaat ja heidän läheisensä erillistä maksua vastaan. Potilas­hotelli ja Airbnb-asunto olivat suunnilleen samanhintaiset, noin 50 euroa yö, mutta asunto tulee kalliimmaksi, koska hintaan lisätään verot ja siivous. Kela korvaa 20 euroa yöltä.

– Toivoisin, että loppuvaiheen seuranta ja asuminen Rovaniemellä olisi tehty helpommaksi ja se palvelisi perheitä. Jos äitiäni ei olisi ollut, en tiedä, mitä olisimme tehneet. Olisin joutunut synnyttämään yksin, ja mies olisi hoitanut vanhempia lapsia, Suvi sanoo.

Katja Hämeenoja kertoo, että ensisynnyttäjät tulevat helposti potilashotelliin, vaikka juuri he ehtisivät paremmin kotoakin, koska ensisynnytys kestää yleensä kauemmin.

– Haluaisimme enemmän uudelleensynnyttäjiä odottelemaan sairaalan lähelle. Heillä on isompi riski, etteivät he ehdi ajoissa. Mutta heillä on vanhemmat lapset kotona, ja kuka äiti haluaa lähteä 2–3 viikoksi odottamaan Rovaniemelle. Siksi heille sovitaan äitiyspoliklinikalle tapaaminen raskauden loppuvaiheessa.

Hämeenoja haluaa myös kehua pohjoisen ihmisiä.

– Meillä ei ole koskaan potilaita, jotka valittaisivat pitkiä matkoja.

Uusilla hyvinvointialueilla on yksi synnytyssairaala kullakin, paitsi Uudellamaalla ja Lapissa. Uudellamaalla synnytetään HYKS:n sairaaloissa, Hyvinkäällä ja Lohjalla, Lapissa Rovaniemellä ja Kemissä.

Länsi-­Pohjan sairaanhoitopiirissä eli Kemin alueella toiminta on ulkoistettu Mehiläiselle. Vuonna 2023 Lapista tulee yksi hyvinvointialue entisten Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien tilalle.

Katja Hämeenoja ajattelee, että silloin Kemin ja Tornion synnyttäjät valitsevat Oulun, jos synnytykset eivät jatku Kemissä. Ylitorniolta ja Tervolasta käy jo nyt synnyttäjiä Rovaniemellä lyhyemmän matkan vuoksi.

Rovaniemi on valmiiksi laajan päivystyksen sairaala, Kemi ei.

– Näkisin hyvänä, että Kemin ja Rovaniemen resurssit yhdistettäisiin. Se parantaisi myös henkilöresursseja. Jos ollaan inhorealistisia, pitää kysyä, mihin on rahaa. Synnyttäminen maksaa, koska se vaatii sairaalalta huomattavan valmiuden ylläpitämistä. Päivystysvalmius maksaa helposti puolitoista miljoonaa euroa vuodessa, sanoo Hämeenoja.

Hän pohtii, että kun synnyttäminen lopetetaan, muukin toiminta sairaalassa uhkaa hiipua. Siksi hän ymmärtää Kemin taistelun, mutta muutoin synnytysten jatkamista on vaikeaa perustella koko pohjoisen näkökulmasta. Myös henkilökunnasta on pulaa jo nyt: Rovaniemen kätilökoulutus lopetettiin, eikä kätilöitä ei saada kuten ennen.

Osa Lapin synnyttäjistä menee suunnitellusti synnyttämään Norjaan. Heissä on esimerkiksi saamelaistaustaisia, koska Norjassa on paremmin saamenkielisiä palveluita. Silloin sairaanhoitopiirille tulee maksusitoumuspyyntö.

Kaikille Norja ei ole vaihtoehto.

– Esimerkiksi Karigasniemessä on matalan riskin paikka, jonne asiakkaat valikoidaan tarkasti. Esimerkiksi raskausdiabetes on este, Hämeenoja kertoo.

Suvi Niittyvuopio-Niemisen ei tarvinnut odotella kauan Airbnb:ssä, sillä lapsivedet menivät heti ensimmäisenä yönä. Suvi sai pitkän suostuttelun jälkeen kävellä viiden minuutin matkan sairaalaan. Teemu lähti ajamaan kohti Rovaniemeä ja ehti paikalle ajoissa. Poika­vauva syntyi 1.7.2021.

Lapin keskussairaalalle Suvi antaa täydet pisteet.

– Kätilö oli rauhallinen ja hyvin ammattitaitoinen. Hän osasi lukea minua täysin ja osasi ohjata miestänikin juuri oikein.

Myöhemmin Suvi on hoksannut eroja Norjan ja Rovaniemen kokemusten välillä. Norjassa synnytys oli kliininen, eikä kätilön kanssa syntynyt suhdetta. Rovanie­mellä Suvi sai enemmän tietoa ja ohjeistusta synnytyssalissa. Tuntui, että töitä tehtiin yhdessä. Norjalaisessa neuvolassa puolestaan juteltiin enemmän, hoidettiin mieltä ja valmistauduttiin äitiyteen.

Suvi sanoo, että Rovaniemen kaltainen sairaala tuo turvaa, koska siellä on ammattitaitoa ja teho-osasto siltä varalta, että jotain sattuu. Toisaalta jos hän olisi ivalolainen, hän toivoisi, että voisi synnyttää sen terveyskeskuksessa, jossa on kätilö.

Kiiruhtaessaan yöllä synnytykseen Teemu ajoi Karigasniemestä Rovaniemelle viisi tuntia. Kotimatka vauvan kanssa kestikin sitten aamusta iltakuuteen, koska isä ajoi varoen ja tarvittiin tauko Suvin siskon luona Ivalossa. Oli 30 asteen helle, ja ilmastoinnin kanssa piti varoa vauvaa ja äitiä.

– Me, jotka asumme täällä, ymmärrämme, että matkat ovat pitkiä. Asumme täällä, koska olemme valinneet niin. En voisi kuvitella kasvattavani lapsiani muualla, Suvi sanoo.