Äiti- ja isäpuolilla on yhä ilkeä kaiku, äitipuolilla vieläkin enemmän. Sadutko tuon leiman ovat antaneet? Eivät yksin, sillä on myös tositarinoita huonoista äiti- ja isäpuolista. Toki on myös paljon taitavia äitipuolia, mutta paha kello kuuluu kauemmas.

Uusperheet ovat arkea. Uudessa liitossa yhdistetään minun ja sinun lapset. Usein lapset myös jäävät sinun ja minun lapsiksi. Olen ollut hääseremoniassa, jossa molempien puolisoiden aiempien liittojen lapset kutsuttiin alttarille uuden isän ja äidin kanssa ja heidät siunattiin uuteen liittoon yhteisiksi lapsiksi. Vieläkin tuo kokemus antaa hyvän mielen, etenkin sen suuren symboliikan takia.

Olen myös tavannut kuusivuotiaan pojan, joka ei tiennyt omaa sukunimeään. Hänellä oli kolme äitiä ja kolme isää, mutta hän ei ollut asettunut yhteenkään perheeseen. Lapsi oli turvaton ja tarvitsi apua.

Suomen kieli ei ole ehtinyt mukaan ihmisten toimintaan. Käytössä ovat termit äiti ja isä sekä äiti- ja isäpuoli. Muita nimikkeitä tuskin usein edes harkitaan. Monissa uusperheissä käydään tietysti keskustelua uuden äidin tai isän roolista. Joku haluaa olla kuin aito äiti, mutta oma äiti on lapselle aina äiti. Äitipuolesta voi kuitenkin tulla hyvä lisäturva lapselle, niin sanottu bonusäiti. Jos taas lapsen biologinen äiti on kuollut tai sairas, tilanne pitää selvittää lapselle. Uusi äiti ei noin vain korvaa omaa äitiä.

Jossain uusperheissä äitipuoli ei edes yritä toimia äitinä vaan toivoo, että häntä kutsuttaisiin etu­nimellä. Tärkeintä tietysti olisi, että asiat sovittaisiin etukäteen. Lapselta ei saa riistää biologista isää tai äitiä. Ratkaisevaa on lasten ikä. Jos uusi äiti esimerkiksi pyrkii liian nopeasti murrosikäisen äidiksi, hän varmasti epäonnistuu. Suhtautuminen uuteen tilanteeseen vie aina aikaa kaikilta osapuolilta.

Biologiseen äitiin syntyy automaattisesti tunnesuhde. Uusi äiti tarvitsee aikaa ja yhdessäoloa. Äidin ja äitipuolen suurin ero onkin tunteiden tasolla, eikä tunteita voi väkisin nopeuttaa. Kukaan äiti- tai isäpuoli ei voi olettaa, että on ilman muuta hyväksytty.

Useat asiat ratkeavat käytännössä: Ottaako uusi äiti vastuuta lasten kasvatuksesta? Olettaako puoliso, että uusi vaimo hoitaa hänen lapsiaan samaan tapaan kuin omiaan? Toiveita ja uskomuksia riittää. Aika usein myös arvostellaan entisiä kumppaneita lasten kuullen. Tämä ei ainakaan vahvista omaa asemaa perheessä. Olisi parasta, että uusperhe perustettaisiin vasta, kun edelliset suhteet on käyty läpi. Ongelmat nimittäin usein seuraavat lähtijää.

Luin amerikkalaisen tutkimuksen, jossa selvitettiin, kohtelevatko biologiset vanhemmat lapsiaan tasapuolisesti. Vanhempien käsitys oli, että kaikki lapset ovat heille yhtä rakkaita. Lapset taas tiesivät tarkalleen, kuka on kenenkin suosikki. Ajoittain he käyttivät tätä hyväkseen. Lasten mielestä asiasta ei kuitenkaan voinut kertoa sisaruksille. Tutkimus oli iso ja luotettava. Olisi kiinnostavaa saada samanlainen tutkimus uusperheistä.

Olisiko jo aika korjata mielikuvaa ilkeistä äiti- ja isäpuolista? Se ei tosin tapahdu vaivatta, vaan koko uusperheasetelmaa pitäisi tuulettaa reippaasti. Toivoisin, että järki, tieto ja harkinta näkyisivät asteittain tunteiden tulkinnassa ja automaattisissa odotuksissa. Ja myös satujen asennetta voi uudistaa!

Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.