Jännityssarja Kaikki synnit päättyy kolmanteen kauteensa ja homma hoidetaan loppuun saakka tyylikkäästi. Sarjan käsikirjoittaneet Venla Aakko ja Mika Ronkainen, joka on myös ohjannut sarjan, tuovat selityksen ja selvityksen moniin asioihin ja pystyvät yhä yllättämään katsojan muutamankin kerran. Oulussa osataan!

Etsivät Sanna Tervo (Maria Sid) ja Lauri Räihä (Johannes Holopainen) palaavat kuvitteelliseen pohjoispohjanmaalaiseen Varjakkaan viisi vuotta ensimmäisen kauden tapahtumien jälkeen. Nyt päiviltä on päästetty entinen nimismies (hienon roolin rakentanut Ari Piispa). Maria Sid ja Johannes Holopainen tekevät edelleen rooleissaan laatutyötä, samoin Varjakan paikallispoliisia esittävä Matti Ristinen.

Kaikki synnit on jokaisella tuotantokaudellaanuskonnollisuusteemoineen päivineen tarinaltaan kiehtova ja visuaalisesti upeasti toteutettu sarja. Ei ihme, että sarja on mennyt hyvin kaupaksi myös ulkomaille.

Uudet jaksot sunnuntaisin.

White Lotus on toisella kaudellaan ensimmäistäkin vinompi ja kiinnostavampi. Hyväosaisten lomakohde on siirtynyt Havaijilta Sisiliaan, ja henkilöhahmot ovat aiempaa kompleksisempia, etuoikeutettuja länsimaisia ongelmakimppuja. Tällä kaikella sarjan luoja Mike White herkuttelee jaksosta toiseen, ja vaikka välillä tilanteet tuntuvat jumittavan, katsoja tutustutetaan henkilöihin pitkän kaavan kautta hyvästä syystä.

Ja niitä henkilöitä riittää: on Sisiliaan juuriaan etsimään tulleen amerikkalaissuvun miehiä kolmessa sukupolvessa (isoisän roolissa F. Murray Abraham, isänä Michael Imperiole, joka muistetaan Sopranosin Christopher Moltisantina). Kaksi on paatuneita sarjapettäjiä, mutta kolmikon nuorimmalla (Adam DiMarco), poikaparalla, on vielä suurisilmäistä uskoa ihmisen hyvyyteen.

Vanha tuttu on Jennifer Coolidgen esittämä perijätär, joka vaikuttaa aina olevan vain yhden drinkin päässä hermoromahduksesta. Elämää ei sittenkään helpota uusi aviomies, urheilukalastaja Greg (Jon Gries), jolla ei tunnu olevan puhtaita vieheitä pussissaan.

Kahden menestyvän nuoren pariskunnan (Theo James, Meghann Fahy, Will Sharpe, Aubrey Plaza) nelinpelin seuraaminen kuuluu kakkoskauden herkullisimpaan osastoon. Hyvinvointinaamion alle mahtuu järjetön määrä jännitteitä, haluja ja turhautumisia. Kaikilla on kuorensa, mutta kuorillakin on murtumispisteensä.

Kaikkea tätä on väliin liki tuskallista, mutta samalla nautinnollista seurata, niin hienosti sarja kuvaa ihmisen pienuutta. Kevyttä katsottavaa kaipaavalle White Lotus on myrkkyannos.

Vuoden 2022 yllätyksellisin tv-sarja on The English. Vuodesta 1890 alkavan westernin pääkaksikko on epätodennäköinen duo: englantilainen aatelisnainen (Emily Blunt), joka on saapunut Amerikkaan kostamaan poikansa tappajalle. Hänen matkakumppanikseen ryhtyy pawnee-kansaan kuuluva kersantti Eli Whipp (Chaske Spencer), joka on hylkäämässä ratsuväen.

Ennen pakon sanelemaa kimppaa kumpikin on ollut päästä hengestään – avausjaksossa ei jäädä turhia seesteilemään. Omituiset vaiheet ovat kuin Quentin Tarantinon elokuvista. Sama pätee muutamiin sarjan hahmoihin alkaen avausjakson Mr Wattsista, jota esittää huomattavan tehokkaasti Ciarán Hinds. Myös Rafe Spallin esittämä David Melmont olisi kotonaan jossain Tarantinon tarinassa. Absurdein hahmo kaikista on kuitenkin aidosti hyytävä Mustasilmä-Mog (Nichola McAuliffe).

Kuten kaikissa parhaissa westerneissä (uusista esimerkiksi Sky Showtimella esitettävä hieno 1883), myös The Englishin tunnelma on pohjimmiltaan melankolinen. Aivan omanlaisekseen sarjan kohottavat pääparin karisma ja kemia ja tarinan jatkuvasti yllättävät käänteet. The Englishiä sopii suositella myös niille, jotka eivät westerneistä tavallisesti piittaa.