Joulun lähestyessä lapsia ympäri maailmaa kehotetaan käyttäytymään kiltisti, mikäli he mielivät saada lahjoja. Keski-Euroopassa tuhmat lapset saavat joulupukin sijaan pelätä paholaismaista Krampus-hahmoa, joka kiertää joulukuun alussa rankaisemassa huonosti käyttäytyviä lapsukaisia.

Punasarvinen Krampus on varsin pelottavan näköinen ilmestys, sillä keskieurooppalaisen mytologian mukaan se on puoliksi pukki ja puoliksi paholainen. Sarvipäisen hahmon alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, sen uskotaan liittyneen pakanallisten aikojen talvipäivänseisauksen ympärillä vietettyihin rituaaleihin. Tarinan mukaan Krampus on itse asiassa skandinaavisen alamaailman eli Helheimin jumalattaren Helin poika.

Kristinuskon levittyä laajalle Krampus löysi paikkansa joulumenojen yhteydestä, vaikka katolinen kirkko olisikin halunnut hävittää tämän myyttisen hahmon kokonaan. Niinpä nykypäivänä Krampus onkin lyöttäytynyt yhteen anteliaisuudestaan ja hyvyydestään tunnetun Pyhän Nikolauksen kanssa, joka on yksi suosituimmista pyhimyksistä niin katolisten kuin ortodoksienkin piirissä.

Pyhän Nikolauksen päivää vietetään 6. joulukuuta. Edeltävän Krampus-illan ja Krampus-yön aikana Pyhän Nikolauksen kerrotaan tuovan kilteille lapsille lahjoja, mutta tuhmien lasten kohtalona on saada iskuja risuista ja oksista, asialla kukapa muukaan kuin Krampus.

Hurjimmissa tarinoissa Krampus on jopa syönyt lapsia tai vienyt heidät mukanaan manalaan. Moinen kohtalo lienee varattu lapsista kaikkein pahatapaisimmille.

Pyhän Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta kiltit lapset heräävätkin ihastelemaan lahjojaan, kun tuhmien lasten kohtalona on herätä parantelemaan haavojaan.

Vaikka kaikkien lasten kannattaakin aina käyttäytyä kiltisti, lasten ruumiillinen kurittaminen on onneksi ja toivottavasti kaikkialta kadonnut. Esimerkiksi Baijerissa monissa perheissä vietetään kuitenkin edelleen Krampus-juhlia, jossa kiltit lapset istuvat Krampus-hahmon polvella.

Tänä päivänä niin tuhmat kuin kiltitkin lapset saattavat nähdä jopa satojen Krampus-hahmojen juoksevan kotikaupunkinsa kaduilla. Niin sanottu Krampus-juoksu oli aiemmin humalaisten nuorten miesten tapa päästellä höyryjä ja samalla pelotella myös lapsia juoksemalla paholaishahmoksi pukeutuneena pitkin katuja.

Nykypäivän Krampus-juoksut ovat erityisesti Saksassa ja Itävallassa suosittuja karnevaalitapahtumia, joita järjestetään marras-joulukuun vaihteessa. Tuolloin sarvipäiset hahmot kulkevat paraateissa pelottelemassa ja jahtaamassa ihmisiä. Joidenkin pahaa-aavistamattomien, kenties ainakin ajatuksiltaan tuhmien aikuisten, kerrotaan saaneen näissä alkoholin siivittämissä juhlallisuuksissa piiskaa.

1900-luvun loppupuolelta lähtien Krampus-juhlat ovat jossain määrin levinneet myös Keski-Euroopan ulkopuolelle, esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Vuonna 2015 Yhdysvalloissa sai ensi-iltansa myös 15 miljoonan dollarin budjetilla tehty Krampus-kauhukomedia, joka keräsi elokuvateattereiden lippuluukuilta 61,5 miljoonan dollarin tulot.

Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole itsenäisyyspäivän aattoiltana nähty Krampus-juoksuja. Meillä ovelta ovelle kiertäneiden nuorten miesten nuuttipukkiperinne ajoittui loppiaisen aikaan.

Suomalaisten perinteisessä joulupukissa kuitenkin yhdistyvät niin Krampus kuin tämän lahjoja jakava hyvä aisapari Pyhä Nikolaus. Vaikka joulupukilla ei olekaan sarvia, on hän silti pukki, joka tarinan mukaan jakaa kilteille lapsille lahjoja ja tuhmille lapsille vitsoja.

Vaikka vitsojen valmistus taitaakin olla Korvatunturilla jo lopetettu, kannatta lasten silti varmuuden vuoksi käyttäytyä meilläkin kiltisti ympäri vuoden.