Marraskuun 22. päivä vuonna 2021 New Yorkin Fifth Avenuella järjestettiin tilaisuus. Kello kävi iltaseitsemää, kun suurkaupungin ytimen tiet suljettiin viidentoista minuutin ajaksi Saks Fifth Avenue -luksusmuotitavaratalon edustalla. Autojen torvet tööttäilivät.

Vogue-lehti raportoi paikan päältä, kuinka pieni kutsuvierasjoukko istui penkeillä, kashmirhuivit lämmittivät.

Sitten paikalle asteli tapahtuman päätähti ja syy, miksi tämä mikrokosmos oli hetkeksi pysäytetty.

Illan päätähti Michelle Obama oli pukeutunut mätsäävään mustaan housu- puseroasuun, jonka päällä kimalsi viitta kuin tähtitaivas, hopeaa ja metallivärejä.

Entinen FLOTUS, First Lady of The United States, kahdeksan vuotta Valkoisessa talossa miehensä Barack Obaman kanssa asunut voimanainen oli saapunut ison omenan keskelle, Manhattanin sydämeen, kertomaan nuorten naisten asiasta, heidän oikeudestaan loistaa.

Obaman taustalla Saksin tavaratalo oli juuri nyt valokeilassa, sillä se oli tehnyt miljoonan dollarin lahjoituksen Michelle Obaman perustamalle Girls Opportunity Alliancelle. Järjestön tehtävänä on tasoittaa tietä tytöille, jotka on työnnetty syrjään, jotka eivät usko mahdollisuuksiinsa, jotka ovat väärää väriä, vääriin perheisiin tai nahkoihin syntyneet, joiden taivalta kohti kukoistusta yhteiskunnalliset rakenteet estävät.

Paikalla oli toki paljon muitakin lompakkojaan avanneita ja syviä taskujaan kaivaneita tahoja. Myyntiin oli juuri nyt tulossa tyttöprojektin nimiin tehty luksusasusteiden ja -vaatteiden kokoelma, jonka tuotot ohjattaisiin tyttöjen parempaan tulevaisuuteen.

Michelle Obaman viesti, hänen karismansa, hänen kykynsä yhdistää hyvin erilaisista taustoista tulevia sähköisti jälleen kerran yhden illan.

Michelle Obamassa on sellaista tähtipölyä, voimakenttää ja pophehkua, että laitapa Googlen hakukenttään sanat Michelle Obama Merchandise, niin löydät kaikenlaista jännittävää.

Saisiko olla Yes We Can! -juliste Michellestä sota-ajan naisena?

Michellen nimeen tehty Excellence from the Start -potkupuku vauvalle?

Entä MO-kännykkäkotelo, -kimono, -joulupallo tai raamatunpäällinen kuvilla vuorattuna? Michellen lanseeraamalla Find your flame and Keep it lit -voimalauseella kruunattu tuoksukynttilä Oprah Daily -sivustolta?

Työpöydän seinälle juliste, jossa taidemaalari Frida Kahlo kehottaa sinua olemaan vahva, korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg olemaan kovis ja Michelle Obama nöyrä?

Entä kustomoitu Vote-kaulakoru, jollaista Michelle käytti demokraat- tien tilaisuudessa 2020 puhuessaan siitä, kuinka maalle täytyy löytyä Trumpin pimeyden jälkeen suunta kohti valoa?

Mitä luulet, kävikö suunnittelija Chari Cuthbertin suunnittelema koru hulluna kaupaksi, kun se oli nähty ensimmäisen naisen kaulalla?

Michelle Robinson oli tammikuussa 1964 syntynyt työläisperheen tyttö, josta olisi voinut tulla sitä, mitä kaupungin South Siden kaupunginosan niin monesta muusta tytöstä ja pojasta oli tullut – ja oli tuleva.

Sellainen, joka jäisi tänne, tekisi kuten vanhempansa eli pysyisi siellä, mihin keskiluokkainen katse ja itsensä ylös nostamisen mahdollisuudet eivät ulottuneet. Sinne missä kortteli­väkivalta ja päihteet olivat lähellä ja läsnä.

Mutta näin ei käynyt. Michellen lapsuudenperheessä uskottiin siihen, että usko itseensä ja sinnikäs pyrkimys parempaan voi avata teitä ylöspäin ja kohti uusia mahdollisuuksia.

Vaikka nuorena kuolleella isällä oli elimistöä ja lihaksistoa surkastava MS-tauti. Vaikka rahaa ei ollut. Vaikka kukaan ei osannut koskaan tietenkään ajatella – nuori Michelle itse kaikkein vähiten – että pitkästä tytöstä, jonka jalatkin olivat yhtä pitkät kuin joidenkin koko mitta, olisi tulossa joskus jotain niin suurta, että hän pääsisi sinne, mihin niin monet keskiluokkaiset ja hyväosaiset pääsevät kun vain kävelevät sukulaistensa tallomaa reittiä kohti menestystä.

Michellen oli löydettävä tahto, rohkeus ja valo sisältään. Tehtävä hirveästi töitä, kestettävä jatkuvia vastoinkäymisiä, opittava, nähtävä epäoikeudenmukaisuuksia ja taisteltava niiden yli, otettava mukaan muita. Ryhdyttävä poliittiseksi. Opittava menemään sinne, missä kaltaisensa ei ole koskaan ollut.

Tällä tavalla hänestä saattoi tulla kaksi tutkintoa huippuyliopistoissa suorittanut juristi, joka tapasi asianajotoimistossa tulevan aviomiehensä Barackin, josta oli tuleva 2008 USA:n ensimmäinen musta presidentti. Silloin Michellestä tulisi sukupolvensa, yhteiskuntaluokkansa, kaltaistensa ja toisenlaisten naisten ääni. Roolimalli, joka kantaa mukanaan historiaansa ja katsoo tehtäväkseen muuttaa tulevaa.

Näin Michelle Obama on omaelämäkerrallisiin kirjoihinsa Minun tarinani (Becoming, 2018) ja Valo kaikissa meissä (The Light We Carry, 2022) tarinansa kirjoittanut. Siitä hän on puhunut TheMichelleObamaPodcastissaan, siitä hän kiertänyt puhumassa Amerikan eri osissa ja tavannut tuhansia, joilla on ollut samankaltaisia kokemuksia. Sille puheelle on löytynyt otollista kuulijakuntaa.

Samalla Michelle Obamasta on tullut synonyymi sille, mikä on niin vahvaa, etteivät törkypostit ja vähättelyt sitä huojuta. Jotain sellaista, johon konservatiivisten törkytehtailijoiden lyömät leimat eivät oikein millään tartu.

Vaikka kuinka se pilkka oikeasti läpäisisi kovankin kuoren, vaikka kuinka itsevarmalta tuntuva ihminen – kuten hän – voi ikuisesti kokea huonommuutta, katsoa aamupeiliin lannistuneena, kantaa mukanaan traumojaan.

Vaikka olisi saavuttanut kaiken sen mitä hän on saavuttanut. Juuri siksi hän haluaa tehdä näitä kirjoja, hän kertoo. Ja moni uskoo, koska hän on uskottava.

Samaan aikaan moni muu murisee, että meno muistuttaa Obama-kulttia, jossa toistetaan tyhjiä lauseita ja fanitetaan.

Uudessa kirjassaan Valo meissä kaikissa Michelle Obama luo henkeä ja antaa uskoa. Kirjan alaotsikko on Löydä vahvuutesi epävarmoina aikoina. Se kertoo, että tässä on Obaman elämäntarinan ja opetusten ympärille synnytetty inspiraatiokirja, joka on luotu aikaan, jossa somessa uhkaillaan ihmishenkeä, alistajat painavat ihmisiä alas, pandemioita syttyy, kongressiin rynnivät aseistetut kiihkoilijat ja Euroopassa syttyy sota.

Luku toisensa perään Michelle Obama (ja hänen auliisti kiittämänsä taustakirjoitustiiminsä) puhuu rohkeudesta. Tarinoiden ja kokemustensa kautta hän voimauttaa, taustoittaa, hakee merkityksellisyyttä sieltä, missä emme niitä näe. Amerikkalaiseen malliin puhe on ylevää ja toisto, toisto, toisto on valttia.

Sivu sivulta, lause lauseelta etenee voimatarina, jossa lapsesta tulee aikuinen, itsekin äiti, valmiina kantamaan soihtua. Lukijan tehtävä on liittyä mukaan heihin, joiden erottamaton oikeus on ottaa oma elämänsä omiin käsiinsä, tehdä hyvää muiden kanssa, joita on estetty loistamasta.

Kuten Rihanna laulaa: Shine bright like a diamond.

Kun Gallup kysyy amerikkalaisilta, ketä naista ihailet eniten: Michellea! Kun vierellä on Super-Barack, ja edustat miljoonien kaipaamaa lupausta paremmasta. Kun puhut lujasti, mutta et hyökkäävästi eliittien oikeuksien ajan päättymisestä.

Kannatusta olisi vaikka mihin, mutta mitä hän haluaa. Presidentiksi? Ihailijat tai vastustajat ovat yhtä mieltä siitä, että hänessä olisi potentiaalia. Hän on äärettömän suosittu eri väestöryhmien keskuudessa ja konservatiivien mielipahaksi immuuni loanheitolle ja kritiikille.

Marraskuussa 2022 BBC kysyi häneltä: ”Mitä kysymystä inhoat?” Michelle vastasi: ”Aiotko pyrkiä presidentiksi?” ”Mikä on vastaus?” ”Inhoan sitä. En aio pyrkiä.”

Mutta mikä on vastaus vuoden 2028 vaalien alla?