Teini-iässä inhosin erityisesti farkkuja. Ne eivät olleet mun juttuni. Olin yleensä tuulipuvussa tai verkkareissa.

Viimeksi rakastuin 2017. Silloin tyttäreni syntyi.

Kateellisena katson jääkiekkomaalivahtien kropan liikkuvuutta.

Pelkään kuollakseni laskuvarjohyppyä. En ole hypännyt. Benjiä olen harkinnut, mutta onneksi niillä kerroilla painoraja on tullut vastaan.

Häpeän syvästi huonoa käytöstä.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun jollain läheisellä on terveyshuolia.

Kadun yhä, etten nuorena treenannut enempää. Ei olisi ollut niin pitkä matka kansainväliseen kärkeen.

Ystäväni ihmettelevät jaksamistani. Pyöritys on ollut viime vuosina aika kovaa, ja ehkä on ystävien tehtävä olla huolissaan.

Sukurasitteeni on jurous. Julkisuuskuvani on ehkä toisenlainen, mutta kotona en varmaan höpötä niin paljon kuin tarvitsisi.

Juuri nyt ottaa päähän, että on vähän nälkä. Se on oikeastaan ainoa syy – ja toistuu usein.

Hermoni menevät epäoikeudenmukaisuuden takia. Tämä koskee elämää kaukalon sisä- ja ulkopuolella.

En enää nykyään suutu, kun ei olla ihan minuutilleen valmiita. Tytär on opettanut minulle kärsivällisyyttä.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, niin tyttäreni.

Mieluummin kuolen kuin teen jotain tosi pahaa jollekin toiselle.

Ennen oli paremmin ainakin lasten ja nuorten liikunta.

Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun nuoret pelaajat eivät kerää treenien jälkeen kiekkoja ja vanhat joutuvat keräämään!

Suomen olisi jo aika luopua perintöverosta.

Urho Kekkosesta haluan sanoa, että olisipa ollut mielenkiintoista saunoa hänen kanssaan.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, ostaisin porukoille kunnon kylpyammeen!

Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta syövän.

Vihaan sydämeni pohjasta päärynäsiideriä.

Jos elän yli satavuotiaaksi, se on maailman kahdeksas ihme.

Annoin viimeksi lahjan vaimolle hänen syntymäpäivänään.

Luulin itsestäni liikoja, kun yritin laskea Levin maailmancup-rinnettä.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut ruotsia niin hyvin kuin haluaisin.

Aion vielä opetella remontoimaan paremmin.