Jokainen näistä kansantaudeista on yleinen myös muualla maailmassa. Kyse on monitekijäisistä sairauksista, joihin vaikuttavat elintavat, ympäristö, perimä ja yhteiskunnan tulotaso. Esimerkiksi kun Suomessa väestö ikääntyy ja elää entistä pidempään, tietenkin myös esimerkiksi muistisairaudet lisääntyvät. Erikseen ovat sitten suomalaiseen tautiperimään liittyvät harvinaiset sairaudet, jotka ovat meillä yleisempiä kuin muualla. Tällaisia on nelisenkymmentä, esimerkiksi Sallan tauti, Meretojan tauti sekä pohjoinen epilepsia. Niistä lähes kaikista on tunnistettu niihin liittyvä geenivirhe.

Sitä en osaa sanoa, mutta näiden sairauksien yleisyyksissä on tapahtunut isoja muutoksia. Sydän- ja verisuonitaudit, syövät, diabetes ja keuhkosairaudet ovat työikäisten kuolemissa neljä keskeisintä sairautta.

Näistä esimerkiksi työikäisen väestön sydän- ja verisuonikuolleisuus on vähentynyt kansanterveysohjelmien myötä yli 80 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana. Se on ihan hirveän suuri muutos. Ne ovat edelleen yleisin kuolinsyy, mutta nyt niihin sairastutaan keskimäärin 20 vuotta vanhempina kuin esimerkiksi 1970­­-luvulla.

Muutoksen taustalla ovat esimerkiksi ruokavalion muuttuminen, tupakoinnin ja verenpainetaudin väheneminen sekä tehokkaat lääkkeet ja parempi hoito. Myös syöpäkuolleisuus on vähentynyt hoitojen ja diagnostiikan parantumisen myötä, vaikka syövät ovat yleistyneet.

Kansantaudeista johtuvien kokonaiskustannusten arvioiminen on niiden laajuuden ja moniulotteisuuden vuoksi vaikeaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kuitenkin eri yhteyksissä tehty arvioita eri kansantautien vuosittaisista välittömistä ja välillisistä kustannuksista. Diabeteksen kustannuksiksi on arvioitu 2–3 miljardia euroa, astma- ja allergiasairauksien 1,5 miljardia, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien 3–4 miljardia.

Kansantalousvaikutuksiltaan merkittävin yksittäinen kansantauti ovat tällä hetkellä aivosairaudet. Niiden hinnaksi on arvioitu 4 miljardia euroa. Jos taas halutaan ehkäistä työikäisten ennenaikaisia kuolemia Suomessa, tärkeintä olisi löytää ratkaisuja syöpätauteihin ja verenkiertoelinten sairauksiin.

Ylipaino ja lihavuus ovat jatkuvasti yleistyvä kansantauti. Ne altistavat monelle muulle sairaudelle: sydän ja verisuonitaudelle, diabetekselle sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksille, ja ne linkittyvät myös mielenterveyden ongelmiin.

Viimeisimmän, vuoden 2017 kansallisen terveystutkimuksen mukaan yli 30-vuotiaista suomalaisista ylipainoisia oli 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Ylipainon määritelmä on painoindeksi 25 tai yli, lihavuuden painoindeksi 30 tai yli. EU-maiden joukossa Suomi sijoittuu lihavuudessa keskiarvon yläpuolelle. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on selvästi enemmän ylipainoisia ihmisiä kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa.

Aikuisväestön ylipainon ja lihavuuden taustalla on erityisesti työn fyysisen kuormittavuuden väheneminen viime vuosikymmeninä. Vaikka vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt, se ei riitä korvaamaan työn liikkumattomuutta.

Ylipainon ja lihavuuden kääntäminen laskuun ei ole yhtä helppoa kuin sydän- ja verisuonitautien. Liikunta ja ruokavalio ovat edelleen ne asiat, jotka tehoaisivat. Nämä lähtevät ihmisestä itsestään, kuten muutkin elintapa-asiat. Tilanne on ihan eri kuin muissa kansantaudeissa, joiden kohdalla voidaan hyödyntää enemmän esimerkiksi lääkitystä.

Meillä THL:ssä on tehty pilotteja siitä, millaiset asiat auttavat pysyvän elintapamuutoksen tekemisessä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen ehkäisyyn keskittyneessä Stop Diabetes -tutkimushankkeessa oli käytössä Pienet teot -mobiilisovellus, josta löytyi hyvien elintapojen kirjasto. Se sisälsi konkreettisia vinkkejä ja pieniä tekoja, joita voi valita ja tehdä omassa arjessa ja seurata niiden toteutumista. Tarjolla oli myös ryhmäohjausta, joka joitakin auttaa pitämään kiinni tavoitteista.

Kun aiemmin tehtiin koko kansalle suunnattua valistusta, tässä se oli yksilöllisempää. Elintapa-asioissa sellainen ajatus, että yksi malli sopii kaikille, on vähän huono ajatus. Tulisi olla monenlaisia toimenpiteitä. Liikkumista voisi ehkä ottaa enemmän seurantaan esimerkiksi työterveyshuollossa ja tukea sen aloitusta. Myös yhteisöllisyys esimerkiksi työpaikoilla voi saada ihmisiä liikkeelle.

Runsas ruokatarjonta ja mielihyvähakuinen elämäntapa vaikuttavat erityisesti lasten ja nuorten lihavuuden yleisyyteen. Erilaiset ruokaviestit, kuten mainonta, ovat lisääntyneet, annos- ja pakkauskoot suurentuneet ja elintarvikkeiden energiatiheys kasvanut eli ne sisältävät paljon energiaa.

Arkiliikunta on vähentynyt ja vapaa-aikaa vietetään internetin, television ja pelien parissa. Eli taustalla ovat yhteiskunnalliset muutokset, eivät biologiset tai geneettiset asiat.

Painonnousu synnyttää kehän. Lihavuus vähentää liikkuvuutta, mikä puolestaan lisää lihavuutta. Lihavuus myös lisää sosiaalista syrjäytymistä, mikä taas vähentää mahdollisuuksia painonhallintaan.

Ehkä riskiarvioinnin tekeminen. Seurattaisiin lapsen tilannetta niin, että voitaisiin puuttua asioihin tarpeeksi varhain. Lapsilta voi esimerkiksi koulun puitteissa kysellä harrastuksista sekä liikunta- ja ruokailutottumuksista. Lapsia voi myös kannustaa liikkumiseen sekä koulussa että kotona, keinoja on monia.

Asia ei ole tiedosta tai osaamisesta kiinni, vaan siitä, että palveluita on vaikea järjestää resurssien takia. Meillä on paljon tutkimustietoa siitä, millaiset toimet auttavat minkäkinlaisiin mielenterveyden haasteisiin. Jos avun piiriin pääsee, on olemassa hyviä keinoja auttaa.

Sekin on tiedossa, mihin niitä resursseja tarvittaisiin, esimerkiksi erilaiset tukimuodot varhaiskasvatuksessa ja koulussa, erityisen tuen palvelut, lasten psykiatrian poliklinikat ja erikoissairaanhoito. Psykologeista ja nuorisopsykiatreista on pulaa, ja odotusajat ovat lapsilla pitkät hoitoon pääsyyn.

Samalla avuntarvitsijoiden määrä nousee enemmän kuin on ennakoitu. Nythän on jo raportoitu, että nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet näiden parin pandemiavuoden aikana, ja mielenterveyspalveluiden saatavuudessa on ollut huolestuttavia tilanteita nyt vuodenvaihteessakin.

Tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2021 kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta kertoi 30 prosenttia tytöistä. Vuosina 2013–2019 ahdistuneisuutta oli kokenut 13–20 prosenttia tytöistä.

Joidenkin kansantautien haasteisiin on helpompi vastata kuin toisiin. Mielenterveyden haasteet voivat jäädä pimentoon, ja ne voivat oireilla pidemmällä aikavälillä, mennä välillä pois ja tulla takaisin. Se ei aina ole yhtä simppeli ja näkyvä kuin muut sairaudet. Sille voi olla myös vaikeampi laskea hintaa kuin vaikka sydän- ja verisuonitaudeille. Kyllähän paljon tehdään työtä, jolla selvitetään lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaa ja tilanne on esillä, mutta jotenkin näitä vähäisiä resursseja täytyy jakaa kaikkiin näihin kansantauteihin.

Mielestäni sellaista kansantautia ei ole, jonka saisi nopeasti tältä listalta pois. Pandemia-aikana voi muutenkin kerääntyä hoitovelkaa myös monissa kansantaudeissa. On relevantti kysymys, miten koronapandemia vaikuttaa kansantautien ilmaantuvuuteen ja hoitoon ja se on asia, jota meilläkin tutkitaan.

Ei, kyllä ne ovat nämä, mitä meillä nyt on.