Kaihi kehittyy, kun silmän mykiö eli linssi iän myötä sameutuu ja muuttuu harmaaksi. Tästä tulee nimitys harmaakaihi, jota vanha kansa oppi käyttämään. Jollei kehitykseen puututa ajoissa, mykiön samentuminen johtaa sokeutumiseen. Näin on käynyt 18 miljoonalle ihmiselle maailmassa.
Kaihi ei yllätä kertarysäyksellä, vaan hiipii yleensä pikkuhiljaa. Sen kehittymistä ei aluksi huomaa, sillä varhaisvaiheet eivät häiritse näköä. Linssi sameutuu kummassakin silmässä omassa aikataulussaan.
Ajan myötä näöntarkkuus heikkenee. Lukulaseja käyttänyt saattaa kaihin alkuvaiheessa nähdä lähelle paremmin ilman laseja, mutta kaukonäkö heikentyy. Oireet vaihtelevat: kaihin edetessä myös hämäränäkö alkaa vaivata, silmä voi häikäistyä herkemmin, värit samentuvat ja näkökentässä voi esiintyä kaksoiskuvia.
Vaikka tyypillisin kaihipotilas on seitsemänkymppinen, kaihi voi yllättää myös neli–viisikymppisen.
– Minulla on ollut myös alle 40-vuotiaita kaihipotilaita, mutta tämä on toki harvinaisempaa, kertoo silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Kaarina Vannas Töölön Mehiläisestä.
Ennen silmien tutkimista Vannas kysyy asiakkaaltaan, mikä näkemisessä häiritsee. On tärkeää selvittää, millaista potilaan arkielämä on, mitä hän harrastaa ja mikä on hänelle näkemisen kannalta tärkeää. Siten potilaalle voidaan räätälöidä ihanteellinen tavoitenäkökyky.
Kaihin pääasiallinen syy on ikääntyminen, mutta sen varhaisempaan kehittymiseen voivat vaikuttaa myös perinnölliset syyt. Kaihiriskiä lisäävät silmävammat, diabetes, aineenvaihduntasairaudet ja auringonvalolle altistuminen sekä pitkittynyt kortisonilääkitys tai jotkin muut lääkeaineet. Myös elämäntavat, kuten runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi, voivat lisätä riskiä.
Kaihi voi kehittyä molempiin silmiin tasatahtia, tai toiseen vasta vuosien päästä.
On virheellinen näkemys, että kaihi tulee kypsyttää tiettyyn rajaan asti, ennen kuin se voidaan leikata. Leikkauksen pitkittäminen vain lisää toimenpiteen riskejä. Julkisessa terveydenhuollossa kaihileikkausjonoon pääsee, kun silmän näkökyky on ilmoitetun näöntarkkuusrajan alapuolella. Aiemmin leikkaukseen voi päästä erityissyystä.
Monien silmäkirurgien mukaan leikkauskriteerien täyttymistä odotetaan joskus liian kauan, vaikka elämänlaadun kannalta aiempi leikkaus olisi paikallaan.
– Kaihi vaikuttaa monella tavalla toimintakykyyn. Jos ikäihminen näkee huonosti, hän saattaa passivoitua, ja tapaturmariskit kasvavat. Kaatumisesta voi alkaa sairaalakierre, joka tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin kaihileikkaus, puhumattakaan yksilön kärsimyksistä, Vannas sanoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan pisimmät leikkausjonot ovat nyt kaihileikkauksiin. Niitä tehdään vuosittain noin 50 000. Kaihileikkausten määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana.
Vielä 1960-luvulla kaihileikkauksessa poistettiin mykiö kokonaisena ja haava ommeltiin kiinni. Koska silmänsisäisiä tekomykiöitä ei ollut, mykiö korvattiin voimakkailla pluslaseilla. Nykyiseen verrattuna näkemisen laatu jäi vaatimattomaksi.
– Kaihileikkaus on potilaalle helppo, mutta silmäkirurgille kokemusta, tarkkuutta ja herpaantumatonta keskittymistä vaativa toimenpide. Tämä johtuu leikkauksen mikrokirurgisesta luonteesta.
Kirurgi tekee silmän etuosaan hieman yli kahden millimetrin avauksen, jonka kautta hän poistaa mykiön ultraäänienergiaa käyttämällä. Sitten hän asettaa rullalla olevan uuden tekomykiön omalle paikalleen, johon se avautuu. Kaihileikkaus tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä.
Kaikkiin leikkauksiin sisältyy aina komplikaatioiden ja odottamattomien yllätysten riski. Kaihileikkauksessa ne liittyvät joko itse toimenpiteeseen tai silmään, sen rakenteeseen tai sairauksiin.
Tulehdukset ovat kaihileikkauksen jälkeen hyvin harvinaisia, niiden riski on promillen luokkaa. Muut silmäsairaudet sekä silmän rakenteen poikkeavuudet tuovat kirurgille haasteita, jotka saattavat pidentää tavallisesti nopeasti hoituvaa leikkausta.
Kaihileikkauksessa voidaan myös korjata lähi- tai kaukonäköä ja hajataittoa. Silmälaseja vaativa taittovirhe korjataan leikkauksessa uuden keinomykiön avulla.
– Kannattaa suhtautua omaan kehoon kunnioittavasti, jotta tämä herkkä ja monisyinen kokoonpano toimisi tasapainoisesti. Kun kaihileikkauksen yhteydessä tehdään taittovoiman korjaus, on hyvä harkita vaihtoehtoja rauhassa silmäkirurgin kanssa.
Leikkauksen jälkeen silmään tiputetaan antibioottitippoja ja tulehdusta rauhoittavia tippoja noin kolmen viikon ajan.
Lopputarkastus tehdään kuukauden kuluttua leikkauksesta. Toipilasaikana potilas tulee toimeen joko vanhoilla silmälaseilla tai ilman. Optikkoliikkeet tarjoavat joskus väliaikaislaseja, jotka hyvitetään, kun tilataan pysyvät silmälasit.
– Kaihit ovat erilaisia, ja silmät toipuvat leikkauksesta eri lailla. Myös silmän muut sairaudet vaikuttavat toipumiseen ja saavutettavaan näöntarkkuuteen. Toisilla näöntarkkuus on hyvä jo muutamassa päivässä, toisilla toipuminen kestää pidempään. Kumpikin on normaalia, Vannas sanoo.
Kaihi ei kasva uudestaan, kun se on leikattu. Sen sijaan 5–20 prosentille leikatuista kehittyy vuosien myötä niin sanottu jälkikaihi, jonka nimi on harhaanjohtava. Kaihi ei ole kasvanut takaisin, vaan näkökyvyn huonontumisen aiheuttaa silmään leikkauksessa jätetyn oman linssin läpinäkyvän takapintakalvon samentuminen.
Silmäkirurgi poistaa samentuman tekemällä sen kalvoon avauksen niin sanotulla Yag-laserilla, mikä palauttaa näkökyvyn.
Leikkaus kirkasti värit
Jo ovenavauksella tulee selväksi, että tässä kodissa taiteella on keskeinen merkitys. Maalaukset tervehtivät tulijaa jo eteisessä. Ikkunalaudoilla veistokset vartoivat kodin rauhaa, ja keittiössä avautuu ikoneille omistettu seinä.
Kodin ikonit ja osa maalauksista ovat Pirkko Laitisen tekemiä. Suurin osa teoksista on aviomiehen, Teemu Penttisen, töitä, loput taiteilijaystäviltä saatuja.
– Varastossa on vielä toinen mokoma töitämme, Pirkko Laitinen naurahtaa.
Vaikka pariskunnalla on ikää jo yli 80 vuotta, molemmat työskentelevät edelleen. Taiteilijan ammatti on elämänvalinta, josta ei jäädä eläkkeelle. Pirkolla on työpöytä makuuhuoneessa, aviomiehellä olohuoneessa.
Pirkko ehti olla kaihileikkausjonossa pitkään. Alkava kaihi todettiin jo vuonna 2007 eikä siinä vaiheessa haitannut vielä näköä.
– Vuonna 2005 ostin moniteholasit, jotka jäivät viimeisiksi. Käytin ne lasit niin loppuun, että lopulta ne pysyivät juuri ja juuri nenällä.
Kaihin kasvua seurattiin parin vuoden välein. Kaihin piti edetä tiettyyn vaiheeseen, ennen kuin Pirkko pääsi leikkausjonoon. Aiemmin jonoon voi päästä, jos syyt arvioidaan erityisiksi. Pirkko yritti vedota ikonien maalaamiseen, mutta ei onnistunut.
– Viimeiset vuodet ennen leikkausta olivat hankalia. En nähnyt hyvin laseilla, eivätkä ne pysyneet kunnolla päässä. Kun maalasin ikonia, minulla oli suurennuslasi vasemmassa ja sivellin oikeassa kädessä. Silmät myös rasittuivat herkästi ja olivat valonarat.
Myös yksityisen sektorin kaihileikkaus kangasteli välillä mielessä, vaikka rahasta olikin huolta.
Vuosi sitten keväällä postiluukusta kolahti eteisen lattialle kaivattu kirje. Se lupasi pääsyn leikkausjonoon ja palvelusetelin kaihileikkaukseen puolen vuoden kuluessa.
Syyskuun ensimmäinen päivä avautui aurinkoisena, ja Pirkkoa jännitti. Hän teki lähtöä Coronaria Tilkkaan, jonka silmäkirurgin hän valitsi leikkauksen tekijäksi.
– Jännitys kaikkosi pian, sillä koin olevani hyvissä käsissä. Silmätipat puuduttivat silmät, enkä kokenut kipua koko hyvin sujuneen leikkauksen aikana.
Leikkauksen jälkeen silmät suojattiin kolmen päivän ajaksi taitoksilla, joiden keskelle oli jätetty pikkuruinen rako näkemistä varten. Pirkko näki raosta sen verran, että suoriutui juuri ja juuri arkitoimista. Öisin hän käytti silmäsuojia kahden viikon ajan.
Seuraavana aamuna leikkauksen jälkeen hän uskalsi raottaa silmälappuja hieman enemmän.
– Kuljin hurmioituneena huoneesta toiseen: värien näkeminen oli niin riemullista. Vasta tuolloin tajusin, kuinka pitkään olin nähnyt maailman epätarkasti. Värit olivat kadottaneet hehkunsa.
Näkökyvyn tarkentuminen sai aluksi myös peilikuvassa näkyvät kasvot näyttämään vierailta ja ryppyisiltä ilman silmälaseja. Tarkentunut katse löysi kodin pinnoille kertyneen pölyn ja rättiä tarvitsevat pinnat.
Ikonit odottivat tekijäänsä. Tarkinta työtä vaativat ikonien yksityiskohdat, kuten
pyhimykseen katseen tarkentamisen, Pirkko
oli jättänyt odottamaan leikkauksen jälkeistä aikaa. Hänen kriittinen katseensa löysi enemmän korjattavaa, kuin kaihin kanssa eläessä
oli osannut aavistaa.
Leikkauksessa Pirkolta korjattiin kaukonäkö, ja lähinäön tarkkuus jäi uusien silmälasien tehtäväksi. Suurennuslasi on apuna maalaamisessa edelleen, sillä se ehti juurtua tavaksi leikkausta odottaessa.
– Olen kiitollinen, että jaksoin odottaa leikkausta ja sain sen myötä näön ja värit takaisin elämääni.
Ikonien maalaaminen vaatii kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja rauhaa. Ortodoksinen usko tuo prosessiin syvyyttä, vaikka se ei ole maalaamisen välttämätön ehto. Pirkko kertoo ortodoksisuuden kiehtoneen häntä jo vuosia ennen virallista uskontokunnan vaihtamista vuonna 2000.
Ikonien maalaaminen on tuonut lohtua elämään vaikeina aikoina.
– Sain voimaa ikonien maalaamisesta rintasyöpähoitojen aikana. Jatkoin maalaamista yleensä kolmantena päivänä sytostaattihoitojen jälkeen, kun huonovointisuus hellitti.
Teksti: Riitta Heimonen
