Harmaakaihi on silmän ikääntymiseen liittyvä muutos, joka tulee lopulta jokaiselle. Kaihileikkaus onkin maailman yleisin kirurginen toimenpide. Moni kuitenkin hämmentyy, kun näkö hämärtyy uudelleen muutama vuosi leikkauksen jälkeen. Syynä on yleensä jälkikaihi. Se on kaihileikkauksen seuraus, jonka syntymistä ei voi itse estää.

Harmaakaihissa silmän valoa taittava linssi samentuu ja läpäisee valoa heikosti. Tällöin näöntarkkuus ja lukunäkö heikkenevät. Autojen valot saattavat häikäistä herkästi, joten moni alkaa vältellä autoilua pimeällä. Myös kontrastinäkö voi huonontua ja värien erottelu käydä työlääksi.

Yleensä harmaakaihi vaikuttaa yhtä paljon sekä lähi- että kaukonäköön. Sairaus on yleisin yli 70-vuotiailla, mutta joskus se vaivaa jo työikäisiä.

– Vaikka ikä on harmaakaihin tärkein yksittäinen riskitekijä, sille voivat altistaa myös tulehdukselliset silmäsairaudet, pitkäaikainen kortisonin käyttö sekä aiemmat silmäleikkaukset, varsinkin isot lasiaisleikkaukset, kertoo silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Petri Järventausta Lääkärikeskus Aava Kampista.

Harmaakaihi on etenevä sairaus, joka kehittyy hitaasti kuukausien tai vuosien kuluessa. Jos se pääsee etenemään pitkälle, näkö voi mennä kokonaan. Kehit­tyvissä maissa kaihi on edelleen jopa sokeuden syy. Leikkaus on ainoa keino sen nujertamiseen.

– Kaihileikkaukset ovat maailman turvallisimpia leikkauksia. Silmän linssi sijaitsee pussimaisen kapselin sisällä. Toimenpiteessä kapselin etupintaan tehdään pieni viilto ja oma, samentunut linssi poistetaan. Sen jälkeen kapseli kiillotetaan ja akryylinen tekomykiö asetetaan sen sisälle. Tekomykiö aukeaa silmässä ja kiinnittyy sinne.

Leikkaus on millintarkkaa työtä mikro­skoopin alla. Tekomykiöiden vahvuudet määritetään yksilöllisesti. Näin voidaan korjata taitteisuutta ja tarvittaessa hajataitteisuutta, jossain määrin myös luku- ja lähinäköä tietyin rajoituksin.

Kaihileikkauksia tehdään sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Julkisella puolella leikkaukseen pääsee, kun näkö on heikentynyt tietyn rajan yli. Leikkaustulokset ovat Suomessa erittäin hyviä.

Jälkikaihi syntyy, kun vanhat linssisolut jatkavat vaellustaan. Jos solut pääsevät teko­mykiön ja kapselin takapinnan väliin, ne saattavat muodostaa sinne arpikudosta. Jälki­kaihi ei kuitenkaan kehity heti leikkauksen jälkeen, vaan yleensä siihen menee kuukausia tai vuosia, tavallisimmin 3–5 vuotta.

– Jälkikaihia on tutkittu paljon, ja se liittyy tavallisesti elimistön omaan biologiseen reaktioon. Oireet ovat samankaltaisia kuin harmaakaihissa. Häikäisy saattaa lisääntyä ja erityisesti lukunäkö heikentyä. Näkökentässä saattaa myös vilahtaa harmaata. Intohimoiselle lukijalle jälkikaihi voi olla hyvinkin haittaava, Petri Järventausta sanoo.

Jos tällaisia oireita ilmaantuu kaihileikkauksen jälkeen, kannattaa mennä silmä­lääkärin tutkimuksiin. Joskus jälkikaihi voi kuitenkin olla niin lievä, ettei sitä huomaa lainkaan. Jälkikaihiin viittaavat oireet täytyy aina varmistaa silmälääkärillä mikroskooppitutkimuksissa, koska jotkin silmäsairaudet saattavat aiheuttaa samankaltaisia oireita.

Jälkikaihi oli vielä parikymmentä vuotta sitten huomattavasti yleisempi kuin nykyään. Tätä nykyä sitä on noin 20 prosentilla potilaista viiden vuoden kuluessa leikkauksesta. Tapausten määrä on pysynyt samalla tasolla sen jälkeen, kun akryyliset tekomykiöt otettiin käyttöön 2000-luvun alussa. Aiemmin tekomykiöt valmistettiin silikonista.

– Materiaalit ovat vakiintuneet ja tekomykiöt kehittyneet, mikä on vähentänyt jälkikaihia. Myös leikkaustekniikoiden ja laitteistojen kehittyminen on varmasti vaikuttanut. Suomalaiset silmäkirurgit ovat olleet hyvin innovatiivisia, ja silmäkirurgia on hyvin korkeatasoista, Järventausta kertoo.

Jälkikaihi poistetaan nykyään laserlaitteella, eikä varsinaista uutta leikkausta tarvita. Ennen toimenpidettä silmiin tiputetaan mustuaista laajentavaa lääkettä, ja itse toimenpide kestää paikallispuudutuksessa noin 5–10 minuuttia. Hoito voidaan tehdä vain toiseen tai yhtä aikaa molempiin silmiin.

Toimenpiteen aikana potilas istuu ja katsoo silmämikroskooppiin. Teko­mykiön takana olevaan arpikudokseen tehdään laserilla aukko ja samentuma poistetaan. Lasersäde kohdistetaan oikeaan kohtaan silmän pinnalle asetetun linssin avulla.

– Näkö palautuu käytännössä saman tien. Useimmiten arpikudos saadaan kerralla pois. Toimenpidettä pitää täydentää myöhemmin hyvin harvoin, Petri Järventausta sanoo.

Näöntarkkuus heikkenee toimeen­piteen jälkeen hetkeksi mustuaista laajentavien tippojen käytön vuoksi. Siksi esimerkiksi auton rattiin ei voi hypätä oitis toimenpiteen jälkeen. Silmään ei tehdä minkäänlaista haavaa, mutta pientä ärsytystä saattaa silti tuntua. Silloin käytetään herkästi kortisonipitoisia silmätippoja, jotka hillitsevät silmän sisäistä tulehdusta.

Ensimmäisinä päivinä silmissä voi olla häikäisyä ja näkökenttään voi ilmestyä heiluvia ja tummia samentumia. Jos häikäisy on häiritsevää, aurinkolasit auttavat. Joskus tehdään jälkitarkastus noin 1–2 kuukauden kuluttua, erityisesti jos silmä­lasit pitää uusia.

– Silmätoimenpiteet jännittävät ihmisiä usein, koska näkö on niin keskeinen aisti. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että silmälääkäri toimii kiireettömästi. Tarvittaessa myös jälkikaihin poistoon voi saada rauhoittavaa esilääkitystä.

Asiantuntija: silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgian erityispätevyys, operatiivisen toiminnan ylilääkäri Petri Järventausta, Aava Kamppi.