Huone on kuin suoraan Barbie-elokuvasta. Vaaleansinisiä seiniä koristaa kolme valtavaa hologrammitaulua. Lattia on mustavalkoruudullinen ja katonrajasta roikkuvat pinkit satiiniverhot. Täällä valmistellaan selvästi vaaleanpunaista vallankumousta.

Toimittaja Ina Mikkola istuu rennosti persoonallisella muovituolilla. Näyttävissä tiloissa toimii tuotantoyhtiö Revolutionista Productions. Mikkola perusti sen vuonna 2021. Tähtäimessä on ”mediamogulointi” ja tavoitteena yhtiön nimen mukaisesti tuottaa vallankumouksellista mediasisältöä.

– Mitä laajempi vaikutus maailmaan, sen parempi, sanoo Mikkola ja kuvailee ideoitaan rohkeiksi tietämättä, onko maailma valmis niihin.

Yksi tärkeimmistä ja vaikeimmista asioista on oikean työryhmän löytäminen. Yksin ei pysty, ympärille tarvitaan aina ihmisiä tueksi.

– Toivon, että ne, jotka haluavat olla vallankumouksessa mukana, astuvat kyytiin ja ovat tukemassa kyytiä. Tai tankkaamassa, tai auraamassa tietä, jos jatketaan tätä metaforaa, Mikkola sanoo purskahtaen nauruun.

Keskustelu laajenee yleisemminkin ihmissuhteisiin. Onko läheisten ollut vaikea hyväksyä sitä, kuinka avoimesti Mikkola puhuu seksuaalisuudesta ja seksistä?

– Isälle ja äidille ei. He ovat ylpeitä siitä, että heidän tyttärensä uskaltaa tehdä työtä, jolla on merkitystä. Mutta kyllä mä tiedän, että joillekuille sukulaisille se on voinut olla haastavampi paikka.

Mikkola on tunnettu räväkän nimisistä projekteistaan kuten tv-sarjasta Ina <3 porno, kirjasta Runkkarin käsikirja sekä podcastista Runkkarin ystäväkirja.

– En koskaan rajoita mitään omaa tekemistä sen takia, mitä joku, edes läheinen, siitä ajattelee.

Jaetut arvot ovat Mikkolalle tärkeä osa läheisiä ihmissuhteita. Pitkäaikaista kumppaniaan hän kutsuu voimavaraksi ja tueksi.

– Mulla on aina joku, johon tukeutua. Se on tosi tärkeää ja oleellista.

Apu ja ymmärrys ei jää sanoihin. Jos on ollut pitkä päivä töissä, kumppani tekee ruokaa ja huolehtii. Mikkola on työnsä projektiluontoisuuden vuoksi vaihtelevasti töissä.

– Onneksi olen löytänyt ihmisen, joka ymmärtää ja fiilaa.

Merkittävintä Mikkolalle on rakkaus. Hänen tärkein viestinsä on, että jos asioita lähestyttäisiin rakkauden kautta – rahan, statuksen ja egon sijasta – maailma olisi kauniimpi paikka. Jos rakkautta pidettäisiin kaiken keskiössä, asiat onnistuisivat paremmin.

Mikkolan kuvailema rakkaus ei ylety pelkästään lähipiirin.

– Lähimmäisenrakkaus tarkoittaa mulle rakkautta aidosti kaikkia maailman ihmisiä ja myös eläimiä ja luontoa kohtaan. Vähän tommoinen hippivastaus, Mikkola nauraa.

Koulupäivä on päättynyt, ja pieni Ina Mikkola kävelee kohti kotia. Kotimatkalla tärkeintä ei ole päämäärä. Ina poikkeaa kävelytieltä kohti puroja ja metsikköä rakentaakseen oksista ja hiekasta leikkimielisen ansan.

Ensin pitää kaivaa kolo ja tökätä kuopan reunoihin oksia, joista muodostuu katto ansalle. Katon päälle levitetään hiekkaa, niin että oksat peittyvät.

– Halusin, että jokainen päivä on seikkailu, kertoo täysikasvuinen Mikkola.

Hetki sitten hän oli kuvattavana jättimäisen täytekakun sisällä. Takana on kuukausi Los Angelesissa, ja parhaillaan hän esiintyy sarjassa Arktinen retkikunta Discovery+:lla. Lapsuuden elämänkatsomus on kantanut pitkälle.

Seikkailunhalu johdatti yhdeksänvuotiaan Inan jopa Karpolla on asiaa -ohjelmaan haastattelemaan joulupukiksi pukeutuneita henkilöitä. Tehtävänä oli paljastaa kysymysten avulla joulupukin oikea identiteetti yleisölle.

– Minut valittiin siihen kuulemma siksi, että mä olin oma itseni, en esittänyt mitään.

Seuraavan kerran Mikkola kohtasi journalismin monivuotiseksi venähtäneessä harrastuksessaan Nuorten Ääni -toimituksessa.

– Nuorten Ääni -toimitus kasvatti minut moniosaavaksi media-alan tekijäksi, kriittiseksi ajattelijaksi ja tiimityöntekijäksi, joka muistaa ottaa muut huomioon. Olen niin kiitollinen, että nuorena löysin paikan, jossa omien mielipiteiden ja ajatusten esiin tuomiseen kannustettiin.

Mikkolan ensimmäinen oma journalistinen työ oli nuortenohjelma Superfarmissa. Erityisesti mieleen on jäänyt mielenterveysongelmien esille tuominen.

– Mediassa ei juuri käsitelty nuorten mielenterveysongelmia. Meistä se oli tosi tärkeä aihe. Nythän teema on noussut isosti esille, mutta 15 vuotta sitten se oli aika pioneerityötä. Silloin mä tein aika monta asiaa siinä: kuvasin, toimitin, käsikirjoitin ja leikkasin. Sai tehdä kaikkea.

Vuonna 2018 ilmestyneessä televisiosarjassa Ina <3 porno toimittaja matkusti ympäri maailmaa tutustumassa eri maiden pornokulttuureihin. Sarja sai ilmestyessään aikaan kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.

Mikkola myöntää haluavansa hätkähdyttää.

– Minua ei haittaa, mikä tunnetila sieltä tulee. Vaikka se olisi vähän negatiivisempi vastareaktio, se on silti jonkinlainen reaktio. Tässä maailmassa ei ole ihmistä, joka ei voisi yrittää ymmärtää jotakin teemaa paremmin tai käsitellä jotakin itsessään. Minä mukaan lukien.

Mikkola kertoo saavansa paljon myönteistä palautetta töistään. Laadukasta kritiikkiä hän janoaisi lisää.

– Negatiivinen kritiikki on tosi usein sellaista ”oletpas ruma” tai ”oletpas ärsyttävä”. Mut jos joku ei pidä siitä, miltä mä näytän tai miten mä elehdin, en minä edes halua muuttaa sitä. Ei mua haittaa, jos joku ei pidä musta. Ei mun tavoite ole olla pidettävä, vaan vaikuttava.

Mikkolan keskeinen arvo on oikeudenmukaisuus, ja hänelle on oleellista puuttua työssään yhteiskunnan vääryyksiin.

Yksi Ina Mikkolan lempiaiheista on seksuaalisuus. Aiheessa vetosi aikanaan se, että mediassa seksuaalisuutta ja pornoa käsiteltiin yksipuolisesti. Monet näkökulmat loistivat – ja loistavat yhä – poissaolollaan.

– Edelleen seksuaalisuus teemana saatetaan laittaa kevyeen terveys- tai lifestylekategoriaan, vaikka kyse on kovasta politiikasta. Seksuaalisuuteen liittyy tosi paljon valtarakenteita ja -asetelmia. Ja myös hieno voima. Sen takia kautta historian eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa on haluttu rajoittaa ihmisten seksuaalisuutta, koska tiedetään, miten voimakas seksuaalisesti vapautunut ihminen voi olla, Mikkola kertoo.

Mikkolan mukaan pornon kautta ihmisen seksuaalisuutta voidaan käsitellä antropologisesti ympäri maailman. Seksuaalisuus ei ole vakio, siihen vaikuttaa myös ympäröivä kulttuuri.

Naisten oikeudet ovat intersektionaaliseksi feministiksi itseään kuvailevan Mikkolan sydäntä lähellä. Erityisesti huolestuttaa seksuaalisen häirinnän määrä Suomessa.

– Se on lainausmerkeissä jopa ihan huvittavaa, kuinka monesti itseäkin on seksuaalisesti häiritty. Mulla ei ole lukua, mutta se ei ole kymmenissä kerroissa, vaan jos ei sadoissa, niin ainakin yli sata kertaa.

Mikkolan mukaan erilainen seksuaalinen vallankäyttö on niin yleistä ja niin normaaliksi katsottu asia, ettei väärinkäytöksiä osata aina tunnistaa.

Matkustaessaan ympäri maailmaa Mikkola on saanut kuvan siitä, millainen Suomen tilanne on muihin maihin verrattuna. Samoja ongelmia hän kertoo huomanneensa joka puolella maailmaa, mutta erojakin löytyy.

– Suomessa on suhteessa moni asia tosi hyvin, mutta sitten taas joissakin asioissa tuntuu, että täällä on huonommin kuin jossakin muualla. Jenkeissä, mielestäni paljon epätasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa, ollaan niin tietoisia rasismista ja seksismistä, että paikoin on löydetty jopa enemmän työkaluja niiden tiedostamiseen ja otettu ne siksi paremmin huomioon.

Mikkola ei usko, että ongelmaan on nopeita ratkaisuja, sillä laajempaan muutokseen tarvitaan suurta asenteellista, kulttuurista ja institutionaalista muutosta yhteiskunnassa.

– Ei ole mitään yhtä nappulaa. Ongelmiin puuttuminen on myös sitä, että me käymme yhteiskunnassa mahdollisimman paljon keskustelua aiheesta.

Mikkola uskoo jo lapsuudessa alkavan seksuaalikasvatuksen voimaan.

– Seksuaalikasvatus kärkeen ja ytimeen koulutuksessa. Jos meillä ihan nuoresta saakka puhutaan näistä teemoista, tuloksena kasvaa kansalaisia, jotka ymmärtävät, että seksuaalinen häirintä on väärin ja ihmisten rajojen kunnioittaminen on oikein.

Journalistien keskuudessa on perinteisesti ajateltu, että journalismi ja aktivismi eivät kuulu yhteen. Ina Mikkola tunnustaa olevansa kumpaakin. Ero roolien välillä on selkeä.

– Kun teen journalismia, sitä määrittelevät journalistin etiikka ja pelisäännöt. Pitää aina tehdä selväksi, mistä asemasta aihetta käsittelen.

Aktivismia Mikkola harjoittaa sosiaalisessa mediassa. Siellä ei tarvitsisi noudattaa samoja journalistia pelisääntöjä, mutta hänen lähtökohtansa minkä tahansa median tuottamisessa ovat samat. Hän haluaa pysyä faktoissa. Somessa hän ottaa silti selkeämmin kantaa asioihin.

– Silloinkin kuulijalle tai katsojalle on selvä, että mä oon tässä enemmän aktivistin roolissa. Ei jokainen postaus ole tietenkään mitään syvintä aktivismia, etenkään, jos on kyse kaupallisesta yhteistyöstä.

Ehtona kaupalliseen yhteistyöhön on, että yrityksen tarjoama tuote tai palvelu tuottaa jotakin järkevää ja käytännöllistä maailmaan.

Mikkola on ollut pitkään vegaani, ja hänestä yhteistyö vegaanisten brändien kanssa on luontevaa. Hän pääsee tekemään monta hyvää asiaa samanaikaisesti: toteuttamaan omien arvojen mukaista sisältöä, joka on samaan aikaan hyödyllistä ja inspiroivaa seuraajille.

Mikkolan elanto ei ole kiinni influensserin eli somevaikuttajan työstä. Kaikki someen tuotettu sisältö on vain ekstraa. Sen ansiosta Mikkola voi tarkemmin valikoida, mitä postaa, ja siten taata laadukasta sisältöä seuraajille.

Mikkola haluaisi tehdä myös fiktiota. Tuotantoyhtiön laajentamisessa vain taivas on rajana. Tavoitteena on valloittaa kansainväliset markkinat.

– Pitää unelmoida aina vähän isosti. Ei voi saada mitään, jos pienentää jo valmiiksi tavoitteensa.

Mikkolan mukaan vallankumoukseen liittyy se, ettei asioiden uudistaminen ja muuttaminen ole helppoa, mutta epäonnistumisiin hän ei usko.

– Jos jokin asia ei onnistu, en mä välttämättä ajattele epäonnistuneeni, vaan että se ei vain onnistunut. Aina pitää olla vähän onnea matkassa, että voi onnistua vallankumouksessa.

Meikki Tiina-Maria Valanti. Synttärikakun toteutus Tuomas Nortema.