Kansallinen häpeä! Näin huudettiin julkisuudessa, kun HUS-yhtymä kertoi alkavansa purkaa laittoman pitkiksi venyneitä hoitojonoja lähettämällä lapsipotilaita sydänleikkauksiin Tanskaan. Ja tokihan systeemissä jokin mättää, kun lasten tehohoitajia ei saada rekrytoitua.

Vuonna 2018 Apu teki juttua suuhalkiopotilaista, joita oli tuotu HUS:in lastenklinikalle hoidettavaksi. Nuo potilaat olivat tanskalaisia lapsia, jotka tuotiin Suomeen leikattavaksi. Tuolloin sillä Kööpenhaminan yliopistosairaala tarvitsi apua hoitojonojen purkamiseksi. Kuulostaako tutulta?

Kahdeksan vuotta sitten suuri osa virolaisten lasten vaativista avosydänleikkauksista tehtiin Helsingin lastenklinikalla. Järjestely oli järkevä sekä Viron että Suomen kannalta. Viron väkimäärä oli niin pieni, ettei harvinaisia ja kalliita leikkauksia kannattanut maassa tehdä. Suomeen taas tarvittiin lisää potilaita, jotta hoitajien ja lääkäreiden ammattitaito säilyisi ja kalliit laitteet olisivat tehokkaassa käytössä.

Pienten sydänpotilaiden leikkaaminen Tanskassa maksaa saman verran kuin Suomessa, ja hoitomenetelmät ovat samanlaisia kaikissa Pohjoismaissa. Ambulanssikonetta ei tarvita, sillä arjessaan hyväkuntoiset potilaat pärjäävät reittilennolla perheidensä kanssa mennen tullen.

Vaikeat ja harvinaiset leikkaukset ovat maailman­laajuisestikin keskittymässä yhä suurempiin yksiköihin. Ehkä näemmekin tässä vilauksen tulevaisuudesta? Joskus maiden välisestä yhteistyöstä voivat hyötyä kaikki, myös pienet potilaat.