Näyttelijä Eero Ritala: "Pyydän anteeksi puolisoltani, että jätän padelkamat haisemaan puoleksi päiväksi ­eteiseen"
Henkilöt
Näyttelijä Eero Ritala: "Pyydän anteeksi puolisoltani, että jätän padelkamat haisemaan puoleksi päiväksi ­eteiseen"
Näyttelijä Eero Ritala häpeää ajankäyttöään suhteessa PS5-konsoliin ja haaveilee pääsevänsä lentämään riippuliitimellä, edes yhden kerran.

Minun olisi pitänyt syntyä Italiaan tai muualle Välimeren ympäristöön. Minua kiehtoo lämmön ja ruuan yhdistelmä, tuoreet raaka-­aineet kuten tomaatti tai puusta suoraan nautittu ­kirsikka. Olen tehnyt myös dna-testin ja olen 4,7- ­prosenttisesti kreikkalainen. Pyrin tekemään kaikkeni, että saisin köpötellä jossain etelässä vanhana.

Teini-iässä inhosin erityisesti kanaviillokkia. Pidin kouluruuasta, mutta kanaviillokin koostumus, väri ja se kana ylipäätään olivat ongelma. Olen 99,9 prosenttisesti vegaani, jätin lihan kokonaan muutama vuosi sitten. Viimeinen niitti oli lihantuotannosta kertova dokumentti.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun seitsemänvuotiaana naapurin Antti keuli mopolla ja mopo kaatui päälleni. Kuuma pakoputki poltti oikeaan kyynärtaipeeseen ­jäljen, joka näkyy edelleen.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun luen hyvää kirjallisuutta. Luin vähän aikaa sitten koskettavan kirjan, jossa kerrottiin, miten Saksan jakautuessa Berliinin muurin alle rakennettiin tunneleita.

"Luen parhaimmillaan ­kirjan viikossa, tyypillisesti joka ilta puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa."
Eero Ritala

Viimeksi kiljuin riemusta, kun saimme vihdoin ensi-iltapäivän elokuun alkuun Sihja – kapinaa ilmassa -elokuvalle tämän pandemiahelvetin jälkeen. Minulla on tulossa tänä vuonna julki viisi elokuvaa.

Vihaan sydämeni ­pohjasta epäkohteliaisuutta, itsekkyyttä. Että tuijotamme vain omaa napaamme, oli kyseessä sitten arkinen kassa­jonotilanne tai jokin isompi.

Häpeän syvästi välillä ajankäyttöäni suhteessa PS5-konsoliin. Sen ajan voisi välillä käyttää mihin tahansa muuhun. Pelaaminen on tavallaan ihan aivokuollutta hommaa, mikä toisaalta on hyvä keino ­tyhjentää pää tässä ammatissa.

Pyydän anteeksi puolisoltani, että olen niin sotkuinen. Ja jätän padelkamat haisemaan puoleksi päiväksi ­eteiseen.

Juuri nyt ottaa päähän amerikkalaisten aselait, mitkä ovat korruption ja itsekkäiden ihmisten rahanhimon ohjaamia. Siellä on sattunut tänä vuonna pelkästään 250 kouluampumista. Se on mielipuolisen sairasta.

Suomen olisi jo aika luopua tiukasta huumelain­säädännöstä. Itse en ole mikään huumeidenkäyttäjä, mutta dekriminalisointi pelastaisi ihmisten elämiä ja mahdollistaisi helpommin heidän paluunsa normaaliin. Nyt vähäisetkin huumeet on demonisoitu. Huumeaddiktio on sairaus.

Antakaa minun edes kerran liitää riippuliitimellä. En ole mikään hurjapää, mutta jokin siinä kiehtoo.

Sen päivän haluan nähdä, jolloin on olemassa ­kouluissa vain liharuokapäivä, ei kasvisruokapäivä. Syynä maapallo ja sen ­hyvinvointi.

Aion vielä opetella purjehtimaan Välimerellä. Minulla on vene kolmatta kesää Päijänteellä ja osaan kyllä purjehtia, mutta haluaisin osata paremmin meri­purjehdusta.

Viimeksi rakastuin aglio e olio e peperoncino -valkosipulichili- pastaan. Yksinkertaisuus on kaunista.

Kommentoi »