Puheita, kättelyitä, monia tapaamisia ja kohteliaisuuksia. Myös hymyjä, naurua ja muistoja entisestä kotimaasta, Suomesta.
Sellaisia olivat tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja hänen puolisonsa rouva Jenni Haukion kohtaamiset amerikansuomalaisten kanssa Minneapolisissa Pohjois-Amerikassa, kymmenentuhannen järven maisemissa.
Seutu on sitä, johon Suomesta on muutettu hakemaan parempaa elämää yli sataviisikymmentä vuotta, tultu kotimaan kaltaisiin maisemiin ja jääty luomaan amerikkalaista unelmaa.
Presidenttipari osallistui FinnFest-tilaisuuksiin – amerikansuomalaisten jo vuonna 1983 aloittamaan vuotuiseen juhlaan. Nyt sitä vietettiin näkyvästi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi.
Presidentti otti vastaan yllätyslahjan. Se oli Randy Rajalan ojentama pahkakulho, paikallisten amerikansuomalaisten käsityönäyte.
Tiukan asiapitoisen YK:n yleiskokouksen jälkeen tasavallan ykköspari lensi New Yorkista Minnesotaan, Minneapolisiin.
Ohjelmaan mahtui urheilua, kulttuuria, ystävyyskaupunkien aamukahvit, kauppakamarin lounas, arvokas pääjuhla konserttitalolla, kapellimestari Osmo Vänskän johtama konsertti ja lopuksi Sauli Niinistön saama Minneapolisin yliopiston oikeustieteen kunniatohtorin arvo.
Presidentin seurueen vierailu alkoi siitä, kun presidentti heitti avauskiekon Minnesota Wildin ja Winnipeg Jetsin harjoitusottelussa. Ottelua Niinistön ja Jenni Haukion mukana seurasivat muun muassa Mikko Koivu ja Mikael Granlund, Minnesota Wildin pelaajia molemmat.
Pelaajat olivat mukana myös seuraavana päivänä kauppakamarin lounaalla. Kuudensadan vieraan joukossa he saivat aikaan presidenttiä suuremman hurmoksen.
– Tervetuloa Minnesotaan, jääkiekon osavaltioon. Meillä on ilo esitellä Minnesotan adoptoimat pojat, Mikko ja Mikael, presidentille entuudestaan tutut pelaajat esiteltiin. Pelaajilta hän sai nimellään ja numerolla 17 varustetun pelipaidan.
– Otan paidan mielelläni mukaani, sillä myös Suomi on iso jääkiekkomaa! Niinistö nauratti yleisöään.
Kolmannen polven siirtolainen Pekka Olson veisti konserttitalolla onnenlintua.
Hauskanpidon jälkeen oli asian vuoro.
– Minnesota on ollut suomalaisille keskeinen muuttoalue, ja meillä on paljon yhteistyötä, ilmastomme on samanlainen ja molemmilla on paljon järviä. USA on Suomelle tärkeä, ja meillä on samanlaiset arvot – niiden pohjalta on hyvä jatkaa keskusteluja.
Keskusteluilla Niinistö tarkoitti muun muassa presidentti Trumpin ja presidentti Putinin kanssa käymiään keskusteluja arktisen alueen suojelusta.
– Jos menetämme arktisen alueen, menetämme koko planeetan. On tärkeää, että jää säilyy, sillä jäästä avaruuteen heijastuva auringonvalo on elintärkeää.
Hän totesi molempien suurvaltojen päämiesten suhtautuneen myönteisesti hänen ehdotuksiinsa.
Lounaan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Niinistö sanoi, ettei nykyistä maahanmuuttoa voida verrata suomalaisten muuttoon Yhdysvaltoihin.
– Sen siirtolaisuuden luonne oli aivan erilainen. Tänne tultiin töiden perässä, ja täällä myös oli töitä.
FinnFest-tilaisuuksiin osallistui myös joulupukki, joka paljasti Avulle tulleensa osan matkaa poroilla. Tuttua pukkia voi käydä tervehtimässä myös Rovaniemen Santa Parkissa.
Huomattavan rentoutunut Niinistö oli ennen lounasta viihdyttänyt yleisöään ystävyyskaupunkien aamukahveilla. Kyseessä oli Salon ja St. Anthonyn sekä Kuopion ja Minneapolisin väliset yhteydet.
– Hyvää huomenta veljet ja sisaret, brothers and sisters! Olin Salon kaupunginvaltuustossa 1980-luvun lopulla, kun St. Anthony valittiin Salon ystävyyskaupungiksi. Valtuustossa ihmeteltiin silloin, että missä sellainen kaupunki kuin St. Anthony on, samoin kuin siellä mietittiin, missä Salo. Sitten pääsin vuonna 1992 USA:n matkalla vierailemaan St. Anthonyssa.
Hän totesi, että vaikka ihmiset asuvat kaukana, heistä voi tulla läheisiä keskenään.
– Kanssakäyminen tekee maailmasta pienemmän paikan.
Saadessaan lahjaksi valokuvataulun Minnesotan maisemista Niinistö totesi sen muistuttavan suomalaista maisemaa, ellei peräti länsisuomalaista, ja kertoi, miten laihialaisten saituudesta on monta vitsiä.
– Ja itäsuomalaiset ovat länsisuomalaisia huumorintajuisempia!
Kansallispukuihin ja Marimekon Jokapoika-paitoihin pukeutunut joensuulainen Teatteri Fiasko esitti FinnFestin pääjuhlassa suomalaista runoutta. Raikuvimmat aplodit sai Jorma Eton runo Suomalainen.
Jotakin liikuttavaa nähtiin iltapäivällä kaupungin konserttitalossa, samassa, jonka maailmanmaineeseen kohonnutta Minnesota Orchestraa johtaa Osmo Vänskä.
Konserttitalon aulassa oli esillä FinnFest-juhliin liittyvä myyntinäyttely. Esillä oli räsymattoja, villasukkia, tuohi- ja puutöitä sekä pisteenä iin päällä Rovaniemen Santa Parkista paikalle saapunut joulupukki, se aito suomenkielinen.
Kuin tuulahduksena menneestä ja sotavuosien puhdetöistä, Sauli Niinistö sai lahjaksi ison pahkakulhon, jonka kolmannen polven siirtolainen Randy Rajala hänelle luovutti.
Amerikansuomalaisten muistot ja käsitys isovanhempiensa kotimaasta ovat pitkälti mennyttä Suomea, kaunista ja haikeaa, ei järin päivitettyä, mikä on ymmärrettävää.
Onnenlintua konserttitalolla veistänyt Pekka Olson kertoi, että hänen isoäitinsä muutti Minnesotaan Muoniosta, isoisä Pohjois-Ruotsista. Veistotaidon hän oppi isältään.
– Lapsuudessani puhuttiin suomea, mutta paljon siitä kielitaidosta on kadonnut. Kun kuusi vuotta sitten vierailin Suomessa, sanat alkoivat yhtäkkiä muistua mieleen. Kävin Puolangalla ja Oulussa, hän sanoi selvällä suomen kielellä.
Osmo Vänskä johti ja Elinä Vähälä oli solistina Jaakko Kuusiston Vähälälle säveltämässä viulukonsertossa. Hieno konsertti-ilta päättyi orkesterin soittamaan Finlandiaan.
Pekka Olsonin lapsuudessa Tapiola Michigan -nimisessä kylässä asuttiin vaatimattomalla maatilalla.
– Meillä ei ollut sähköjä eikä vesijohtoa. Nyt Tapiola on kaupunki.
Myös Kath Usitalon isovanhemmat tulivat Yhdysvaltoihin Suomesta ja Ruotsista. Finland Foundation National -järjestö, jossa hän työskentelee, on jo vuodesta 1953 asti jakanut stipendejä amerikansuomalaisille.
– On tärkeää, etteivät juuret unohdu. Siksi FinnFest-juhlaakin vietetään joka vuosi. Juuret eivät ole unohtuneet, se nähtiin iltapäivällä FinnFest-juhlan päätilaisuudessa konserttitalolla.
Jenni Haukion ympärillä kävi kuhina, kun amerikansuomalaiset halusivat tervehtiä presidentin puolisoa. – Hän on todellinen First Lady, kuuluivat kommentit.
Juhla alkoi Jääkärimarssilla, kuten Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla, milläpä muulla. Sen esitti Ameriikan poijat -torviseitsikko. Sitten laulettiin Suomen, Kanadan ja Yhdysvaltojen kansallislaulut.
Tilaisuudessa kuultiin muutakin musiikkia kuin Jääkärimarssi, mutta yleisö repesi vasta Finlandian kohdalla. Kun Minnesotan yliopiston orkesteri ja Suomi Finland 100 Choir esitti sen kapellimestari Emily Threinenin johdolla, kaikki pomppasivat pystyyn. Myös Sauli Niinistö ja Jenni Haukio.
Mutta mille presidenttipari nauroi? Tietenkin Jorma Eton runolle Suomalainen, josta jokainen suomalainen tunnistaa itsensä ja toisensa. Sen, jolle vastarannalla huutaa aina toinen samanmoinen: ”Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen, eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.”
Presidentti paikallisen median lehdistötilaisuudessa.
Monien puheenvuorojen joukossa kaksi koskettavinta olivat kolmannen polven Elizabeth Brauerin ja Suomen somalin Aisha Saidin lyhyet tarinat.
Brauerin isoäiti Kerttu oli jäänyt Yhdysvaltoihin 16-vuotiaana, kun hänen vanhempansa ja sisarensa muuttivat 1920-luvulla Petroskoihin. He olivat juuri niitä, jotka Ikitie-elokuvan tarinassa lähtivät rakentamaan uutta ja uljasta Neuvostoliittoa.
Aisha Said puolestaan muutti perheensä kanssa Suomesta Yhdysvaltoihin vuonna 2014.
– Suomessa minä synnyin ja kasvoin. Haluan onnitella satavuotiasta Suomea ja toivotan maalle seuraavaa hyvää sataa vuotta. Onneksi olkoon!
Omassa puheenvuorossaan presidentti Niinistö korosti, miten tärkeä on itsenäisyyden satavuotisjuhlien teema ”Yhdessä”.
– Yhdessä-teema kokoaa ihmiset, myös suomalaiset yhteen ympäri maailmaa. Suomi on aktiivinen globaali toimija, ja meille on tärkeää sananvapaus ja tasa-arvo.
Hän muistutti, että tutkimusten mukaan suomalaiset ovat viidenneksi onnellisin kansa tällä planeetalla.
Sauli Niinistö sai Minnesotan kauppakamarin lounaalla lahjaksi kaksi pelipaitaa. Toisen lahjoittivat Mikko Koivu ja Mikael Granlund, molemmat Minnesota Wild -jääkiekkojoukkueen pelaajia. Ja presidentin tuttuja jo entuudestaan.
Samassa konserttisalissa presidentti vihittiin lauantaiaamuna Minnesotan yliopiston oikeustieteen kunniatohtoriksi, mutta edellisiltana hän ja muu yleisö kokivat hienon kulttuurielämyksen.
Osmo Vänskän johtamassa konsertissa kuultiin aluksi Kalevi Ahon sävellys Minea Concertante, maagisen upeaa musiikkia, jossa eri soittimet tuntuvat haastavan toisiaan. Vänskän heittäytyvä kapellimestarityöskentely on suorastaan hypnoottista katseltavaa.
Kalevi Ahon jälkeen vuorossa oli Jaakko Kuusiston viulisti Elina Vähälälle säveltämä viulukonsertto. Yleisö riehaantui esityksestä niin, että Vähälä aplodeerattiin seisaaltaan useamman kerran kiitoksiin.
Sibeliuksen toisen sinfonian jälkeen kuultiin vielä ylimääräisenä Finlandia. Se on meidän sielunmaisemamme, suomalaisuuden kaunis symboli.
Sauli Niinistö sai Minnesotan yliopiston oikeustieteen kunniatohtorin arvon ja korosti kiitospuheessaan lain ja oikeuden merkitystä yhteiskunnassa.
Teksti Liisa Talvitie, kuvat Timo Pyykkö
