Isossa kirjassa Jeesus valottaa Pietarin kohtaloa: ”Kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” Tahdosta riippumattomalle hoidolle on demokratioissa määritelty tiukat rajat ja reunaehdot. Valitettavasti vähemmistö ihmiskunnasta elää länsimaalaisittain ymmärretyssä demokratiassa.

Ihmiskehokin voidaan määrittää tietyiltä osiltaan epädemokraattiseksi, sillä olemme pakotettuja tahdosta riippumattoman hermoston alaisuuteen. Tässä on kuitenkin suunnittelijalla ollut hyvä tarkoitus, sillä kyse on meitä suojelevasta turvajärjestelmästä. Olisihan sangen vaarallista, jos saisimme tahtomme voimalla peruselintoimintomme pysähtymään ja suojarefleksimme vaaroille reagoimattomiksi.

Klassinen mekanismi on pelko- ja pako­reaktio. Siinä sympaattinen hermosto pistää noradrenaliinin voimalla kunnolla pökköä pesään. Silmäterät, verisuonet ja keuhkoputket laajenevat, sydämen lyöntitiheys ja iskutilavuus kasvavat sekä sydämen ja luurankolihasten verenkierto lisääntyy. Sen sijaan ihon ja ruoansulatus­elimistön verenkierto vähenee, kun energiaa mobilisoidaan nopeasti koneiston käyttöön.

Parasympaattinen hermosto sitten palauttelee kyseiset toiminnot asetyylikoliin avulla. Kuten käy päätteleminen, hädän hetkellä ei ehdi tarpeille, vaikka hätäsellaisesta puhutaankin. Palautumisvaiheen asetyylikoliinin tavoin toimivat lääkkeet (kolinergit) voivat siksi aiheuttaa sivuvaikutuksinaan muun muassa ulosteen löysyyttä ja matalaa pulssia. Sellaisia ovat muun muassa muistilääkkeinä käytetyt AKE-lääkkeet.

Olet normaali – todennäköisesti monellakin tapaa, koska olet yltänyt jo tähän mennessä kunnioitettavaan ikään. Valkotakkiverenpainereaktiossasi tahdosta riippumaton hermostosi reagoi jostain syystä tilanteessa, jossa vaaran viestittäminen todentuu liikamitoitetuksi. Jostakin elimistösi on moisen pitkän elämäsi aikana kehittänyt – on mahdotonta tietää mistä ja miksi. Kovalevyllemme kertyy vuosikymmenten aikana melkoisesti tiedostamatonta tietoa, jonka täydelliseen purkamiseen ei ole olemassa keinoja. Sen olemme saaneet huomata, että hakuprosessi vie esimerkiksi nimien tapauksessa enemmän aikaa kuin nuorempana. Niiden palautuminen mieleen vasta viiveellä ei ole läheskään aina merkki lähestyvästä muistisairaudesta.