Se johtuu yksinkertaisesti normaalina säilyneestä suolen toimintakulttuurista. Ihminen on vuorokausirytmiensä vanki. Sitä noudattavat ja palvelevat monet järjestelmät, kuten uni-valverytmi säätelijänsä sisäisen kellon välityksellä sekä hormonien ja jopa virtsan eritys, joka lisääntyy öisin.

Kun aamulla heittää kahvit ja aamupalan nenän alapuolella olevasta montusta sisään, jo kohta peräsuoli alkaa supistella kutsuen omistajansa istumaan aamupöntölle. Siis, kun suuhun jotain työntää, alkaa myös suoli työntää tavaraa ulos toisesta päästä. Sehän kuulostaa järkeenkäyvältä, sillä muutenhan ennen pitkää ruokaputki menisi totaalisesti tukkoon. Puimakoneen suunnittelija on hyödyntänyt samaa logiikkaa.

Joku kysyi, miksi lounaan yhteydessä tuotosta ei enää tule. Kyse on siitä, että normaalisti peräsuoli yön aikana vähitellen täyttyy, joten aamupalan jälkeen sieltä on helppo refleksin vielä toimiessa pullauttaa lasti pellolle. Jos suoli tyhjenee heti kertarykäisyllä, se ei heti lounaaseen mennessä ehdi vielä täyttyä, ellei suolen toiminta ole tavanomaista joutuisampaa. Jos taas tarve ajaa vessaan lounaankin yhteydessä, osoittaa se vain, että elimistön refleksit pelaavat. Jos tuotosta tulee, peräsuoli ei ole ehtinyt aamulla vielä kokonaan tyhjentyä.

Miten pääsee eroon ilmavaivoista?

Liian helppo vastaus on pieraisemalla. Ikäluokalleni se on helpompaa, sillä salaa pieraisemisen jalon taidon oppi muinaisessa kansakoulussa, vaikka siitä ei erillistä arvosanaa todistukseen kirjattukaan.

Suolikaasun muodostumisen määrä noudattaa sekin Gaussin käyrää. Paukkuja päästellään keskimäärin parikymmentä päivässä ja suolikaasua muodostuu 7–8 desiä. Ilmaa voi päästä ruokaputkeen nielemällä, ja sitten toisaalta ohutsuolessa imeytymättömät sapuskan osat joutuvat bakteerien käymisprosesseihin paksussa suolessa. Suolikaasu sinänsä ei haise, vaan tuttu lemu syntyy rikkiyhdisteistä, mistä lapsuuteni sellutehtaiden mädäntyneen kanamunan haju meitä elävästi muistuttaa. Meilläpäin tuoksui Äänekoski heti kymmenien kilometrien päästä tietyllä pakkasilmalla.

Jos ruoka-aineet eivät imeydy kunnollisesti, paksunsuolen bakteerit pääsevät töihin. Näin käy laktoosi-intoleranssissa, joillakin sama ilmiö koskee sieniä, ja tunnettuja ovat mämmin mallassokerin pääsiäispurkaukset. Pikkureijo sanoi legendaarisesti: ”Voi piäsiäisenä, kun Reetta söi mämmiä, kyllä se sitten hais”.

Ongelmaisten kannattaa kokeilla välttää imeytymättömiä sokereita eli ksylitolia, mannitolia, laktitolia ja sorbitolia sisältäviä tuotteita. Pavut, kaalit, selleri, sipuli, purjo, banaani, viikuna, viinirypäleet, rusinat ja luumut ovat kokeilumielessä ruokavaliossa vähentämisen arvoisia. Yritys ja erehdys ovat paras konsultti. Jos tämäkään ei tuo helpotusta, voi kokeilla myös vehnästä, ohrasta ja rukiista valmistettujen viljatuotteiden tauottamista. Mahdottomiin ei ole kuitenkaan syytä suin päin mennä, vaan tulee pitäytyä terveessä maalaisjärjessä. Jos tilanne uhkaa ryöstäytyä omien käsien hallinnasta, suositan poikkeamista ravitsemusterapeutin pakeilla.

Saahan sitten vielä apteekeista ihan käsivälitteisestä kaupasta valmisteita, jotka alentavat suolen nesteiden pintajännitystä, minkä seurauksena isot kaasukuplat pilkkoutuvat pienemmiksi. Säännöllinen liikkuminen pistää ilmat pihalle, ei vain keuhkoista vaan myös suolesta, joten liikunta siinä missä lukeminenkin kannattaa aina.

Ärtyneen suolen oireyhtymässä suolikaasun määrä ei liene lisääntynyt, mutta se poistuu tavanomaista hitaammin. Toki myös suolen seinämä voi reagoida turpoamiselle herkemmin. Sama pätee myös sapuskoimisen jälkeiseen turvotteluun ja koskee laajemminkin vatsanpeitteitä ja palleaa.

Ummetus erityisesti vanhemmiten ja huonokuntoisilla ja lääkkeidenkin provosoimana voi saada vatsan todella mahtavaksi palloksi, joka kumisee kuin Kepa Kettusen rumpusoolo. Silloin vaivasta on leikki kaukana. Viemäri pitää saada vetämään ja potilas ylös sängystä vaikka sitten gerituoliin nosturin avulla. Esitän julkisen vetoomuksen: jokaisen suomalaisen on päästävä vuoteestaan vähintäänkin kerran päivässä, ellei akuutti sairaus sitä tilapäisesti estä!