Kysymys:
Olen 95-vuotias mummo ja kohtalaisessa kunnossa vaikeiden sairauksien jälkeen. Osteoporoosi on edelleen kiusana – eihän se koskaan poistu – mutta sen kanssa tulen toimeen hyvän lääkärin avulla. Nyt on aika pahana kiusana levottomat jalat. Ne vaivaavat eniten illalla ja vielä enemmän yöllä.
Voisiko jokin laboratoriokoe selvittää, mistä vaiva johtuu? Minulla oli sama vaiva muutama vuosi sitten, ja silloin syyksi selvisi raudanpuuteanemia. Se parani heti, kun sain rautalääkettä. Nyt tutkittiin vain hemoglobiini, ja se oli kunnossa. Vian täytyy siis olla jossain muualla.
Vastaus:
Levottomat jalat eivät tarkoita pelkästään Hassisen koneen kulttikappaletta. Lääketieteessä kyseeseen tulee jaloissa yksinomaan levon aikana esiintyvä vaikeasti kuvattava epämiellyttävä tuntemus, mikä pakottaa liikuttamaan jalkoja, ja voi johtaa vaikeaankin unettomuuteen (Hannu Lauerma). Dopamiinitoimintaa salpaavat lääkkeet (etupäässä psyyken- ja pahoinvointilääkkeet) voivat aiheuttaa kävelypakkoa, mikä on eri asia. Kävelypakoksi voidaan luonnehtia joskus myös liikkumisaddiktiota.
Kokemuksen perusteella tiedetään, että levottomille jaloille altistavat raskaus, ikääntyminen, varastoraudan niukkuus, munuaisten vajaatoiminta sekä oireyhtymän esiintyminen suvussa. Lopullinen syy jää useimmiten valistuneen tai valistumattoman arvauksen asteelle – ainakin itselläni.
Tapauksessasi olisi helppo sojottaa etusormella koneiston vanhenemista. Kuitenkin olet kirjeestäsi päätellen vielä rapsakassa kunnossa. Koska sinulla on positiivinen kokemus raudan terapeuttisesta vaikutuksesta oireeseesi vuosia sitten, on siihen syytä tarttua. Veren hemoglobiini laskee vasta sitten, kun rautavarastot ehtyvät, joten pelkästä hemoglobiinista ei niiden tilaa käy päätteleminen. Niinpä täytyy vielä kerran vaivata paikkakuntasi laboratoriota ja pyytää heitä kuppaamaan suonistoasi sen verran, että mitataan rautavarastosi (ferritiini). Samalla voidaan tarkistaa myös transferriinireseptorit (TfR), joiden määrittäminen tehostaa mahdollisen raudan vajeen toteamista. Yksinkertaisin mahdollisuus on tietenkin käydä rautakaupassa ja kokeilla, auttaisiko rauta tälläkin kertaa.
Mikäli apua ei koidu (vaikka postista tuleekin), olen saanut tyytyväisiä potilaita pienellä ilta-annoksella dopamiinin tavoin vaikuttavia lääkkeitä. Ne ovat samoja kuin Parkinsonin taudissa käytetään, mutta annos on minimaalinen. Suosin pramipeksolia annoksella 0,09–0,36 mg. Jos siitä saa apua, mutta vaste hiipuu, ei kannata nostaa annosta kuin korkeintaan kerran. Aloittaa kannattaa pienimmästä tabletista. Muihin lääkekokeiluihin en iässäsi lähtisi – ei ikäsi vuoksi, vaan siksi, että niistä koituisi todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kysy ja asiantuntijamme vastaavat
Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.
