Painin tällaisten kysymysten parissa päivittäin.

Vastaanottohoitajan luo hakeutui noin 50-vuotias perusterve mies vuodenvaihteen jälkeen. Flunssaepidemiat alkavat heti joulunpyhinä, kun ihmiset viruksineen kokoontuvat eri puolilta maailmaa viettämään kristikunnan toiseksi suurinta juhlaa. Miehen tytär oli juuri sairastanut ilmeisen flunssan. Isä sairastui myös. Vastaanotolle tullessa kuumetta (39–40 astetta) oli kestänyt viisi päivää. Muina oireina ilmeni vaatimatonta pään- ja jäsensärkyä sekä lievää kuivaa yskää.

Oireisto viittasi selvästi flunssaan. Hoitaja määritti kudostuhoa mittaavan pikatestin sormen päästä. Kun kone sysäsi CRP:n tulokseksi yli 160, potilas pölähti arviooni. Aistienvaraisesti mikään ei viitannut muuhun kuin flunssaan/influessaan (potilas oli missannut kausi-influenssarokotuksen). Koska CRP osoittautui korkeaksi, ohjasin miehen hämärään huoneeseen, missä röntgenkuvia napataan. Niissä ei näkynyt keuhkokuumeen merkkejä. Seuraavaksi talutin potilaan laboratorioon tarkempia analyysejä varten (kudostuhomittaus suoniverestä, nestetasapaino, influenssanäytteet jne.).

Nopeasti kompuutterini ruudulle lävähti CRP:n tarkka lukema: 419. Tuollainen arvo kertoo siitä, että jotakin täytyy olla pahasti pielessä. Kampesin potilaan poliklinikan sängylle. Tarkistin vielä, ettei hänellä ollut septistä šokkia (verenmyrkytyksen aiheuttamaa verenkierron vajetta). Pika pikaa otettiin näytteet veriviljelyä varten, hujautettiin suoneen rapsakka annos tehoantibioottia ja toimitettiin potilas sairaanhoitoon jatkotutkimuksia varten.

Mitä sitten tapahtuikaan? Testeistä ei löytynyt influenssaa eikä verestäkään lopulta bakteereita. Mies työnnettiin pitkin pituuttaan tietokonetomografiapönttöön tulehduspesäkkeen löytämiseksi. Sieltä löytyi tulos: maksassa paise. Sen aiheuttaja ei ole vielä tätäkään kirjoitettaessa selvinnyt.

Tarina konkretisoi vaikeuskertoimen. Oireisto on kuvaamissasi taudeissa vaikeusasteeltaan liukuva: yksittäisellä potilaalla voi olla taustalla mitä tahansa. Toisella influenssa voi aiheuttaa lievät oireet – ääripäässä se voi tappaa nuoren, aiemmin terveen ihmisen. Oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi tarvitaan aina kokemusta ja joskus myös enkeleitä.

Virustaudin tyyppioireita ovat kuume, jäsen- ja päänsärky ja se, että oireita esiintyy useassa paikassa (ohittuva kurkkukipu, nuha, äänen käheys, yskä). Hyötyä on tietää, mitä paikkakunnalla on liikkeellä, mutta siihen ei saa kokonaan tuudittautua. Oireiston kesto ja vaikeusaste kertovat paljon, mutta taudinkuva lievästä vaikeaan on liukuva.

Kohtuulliseen flunssaan/influenssaan liittyy usein keuhkokuume, joka ainakin alussa on ilmeisimmin viruksen aiheuttama. Samoin poskiontelot kuvautuvat joskus varjostuneina ilman merkittävää poskiontelotulehdusta. Periaatteessa ainakin kaikki aikuisten keuhkokuumeet hoidetaan kuitenkin antibiooteilla, kunnes virusten pikatestit yleistyvät. Pneumokokin aiheuttama keuhkokuume on hengenvaarallinen, ja sitä vastaan voi hankkia suojaa rokotteella.

Itselläsi on tyypillinen pitkittynyt virustauti (todennäköisimmin tavallinen flunssa), joka voi kestää lientyen viikkojakin. Nyt tiedät, etten voi sulkea pois lievemmin oireilevaa influenssaakaan. Taudin jatkuessa suljemme pois poskiontelotulehduksen ja keuhkotkin kuvataan – niin ja napataan se CRP sormen päästä.  Flunssaan käytettävät oirelääkkeet eivät luonnollisesti tautia paranna.

Esimerkkini konkretisoi senkin, etteivät perinteiset lääkärin taidot enää aina riitä diagnoosiin pääsemisessä. Uudet menetelmät ovat täsmätapauksissa tarkempia ja nopeampia sekä pelastavat henkiä. Se on pakko ikäisenikin lääkärin nöyrästi myöntää. Kone ei voi kuitenkaan koskaan korvata potilas-lääkärisuhdetta ja lääkärin asiantuntemusta tutkimusten valinnassa.