Varpusparvi, ruikku, hihnat löysällä, hulivilisonta – rakkaalla perillisellä riittää nimiä. Kunnon mahatauti oksennuksineen ja ripuleineen vie mehut raavaastakin kansalaisesta. Se voi pilata suorituksen alalla kuin alalla ja kääntää ­hetkessä juhlatunnelman päälaelleen.

Muistan ravintolassa vietetyn hautajaistilaisuuden Saarijärvellä. Henkilö­kuntaan kuuluva oli palannut vatsataudin jälkeen etukenossa työpaikalleen sillä seurauksella, että juhlaväki koki seuraavana päivänä salaatti­yllätyksen. Siitä ­sukeutui klassinen norovirus­epidemia.

Ei ennen noroista mitään tiedetty. Mahatauti tuli ja meni kaataen puolet koulu­luokasta, jos niikseen sattui. Sama koski vesi- ja tuhkarokkoa sekä sikotautia. Ne kuuluivat kansakoulun oppimäärään siinä missä makaronivelli ja kertotaulukin.

Sittemmin kehitys on kehittynyt myös virusopissa, jonka harmiksi luonto kehittää aina ja iankaikkisesti uusia luomuksia. Niiden ja dopingin perässä on tutkijoiden alati juokseminen, eikä edelle pääsystä näy toivoa.

Muistan jo 1970-luvulta Jukka Lumion, josta sukeutui infektiolääkäri. Niinpä minulla on mahdollisuus tukeutua hänen kokemukseensa.

Noron tiedetään olevan vain ihmisen riesa ja kuuluvan kaliki­viruksiin. Sen aiheuttaman taudin oireet todentuvat klassisiksi: oksennukset, ripuli, vatsakivut ja usein kuume.

Noro on meillä yleisin äkillisen suolisto­infektion aiheuttaja ja riivaa erityisesti aikuisia, kun taas rotavirus on pienten lasten tauti.

Noroviikkoja vietetään tammi- ja toukokuun välissä. Noroa esiintyy joka vuosi, mutta vuosittainen vaihtelu on suurta. Norovirus on yleisimpiä elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajia. Se tarttuu ja epidemia alkaa ensisijaisesti juomavedestä tai elintarvikkeista, jotka ovat saastuneet ihmisulosteesta.

Epidemiat on yhdistetty kypsentämättöminä syötäviin kasviksiin ja ulkomaisiin pakastemarjoihin. Noro ­tarttuu helposti myös ihmisestä toiseen. Vain sata norovirusta riittää aiheuttamaan taudin, kun grammassa ripuli­ulostetta on miljardeja viruksia.

Tartunta voi tulla myös pintojen (ovenkahvat, valokatkaisijat) kautta. Virus voi säilyä tartuttavana useita päiviä. Kun yksi perheestä sairastuu, yleensä kaikki saavat väistämättä tartunnan, mutta vain noin puolet saa taudin.

Saastunutta ruokaa syöneistä usein valtaosa sairastuu. Epidemia syntyy herkästi hoivakodeissa ja myös sairaaloissa. Tauti itää 12 tunnista kahteen vuorokauteen. Oireet tulevat äkillisesti ja loppuvat useimmiten samoin. Kesto on tyypillisesti 1–3 päivää. Kuten kysyjä tietää, parantunut erittää virusta useita päiviä. Käytännössä tartuttavuus kuitenkin päättyy heti, kun ripuli loppuu.

Elintarvike- ja potilastyötä tekevien tulisi olla pois töistä kaksi vuorokautta ripuli- ja oksennusvaiheen päättymisen jälkeen. Sama karenssi koskee päiväkotilapsia, neuvoo Lumio.

Valitettavasti noro aiheuttaa vain lyhyen immuniteetin ja virustyyppejä on useita, mutta onneksi jälkitauteja ei esiinny. Niinpä ihmiskunta ei pääse tästäkään harmista.

Vanha ohje on kokenut ­renessanssin: teepä sitä taikka tätä, käsiä pesemättä älä jätä. Sillä pääsee pitkälle.