Pienten puurtajien, kuten mesipistiäisten merkitystä ei aina ­huomata. Kuitenkin ilman niitä luontomme ja ravintomme olisi hyvin ­toisenlaista. Marjat ja hedelmät, kahvi, suklaa, rypsiöljy ja monet vihannekset puuttuisivat ruokalautasiltamme. Mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja muut pölyttäjähyönteiset tekevät elintärkeää työtä myös ihmisten kannalta.

Pölyttäjät ovat vähentyneet niin paljon, että eläinpölytteisten kasvien sadot kärsivät. Lisäksi niiden lajikirjo on yksipuolistunut. Se vaikeuttaa luonnon­kasvien lisääntymistä. Pölyttäjä­hyönteisten ­väheneminen ei ole pikku­juttu. Viime kädessä se on uhka kasvien lisäksi myös ihmiskunnalle.

Yli kolme neljäsosaa maapallon ­tärkeimmistä ruokakasveista on ainakin osittain riippuvaisia eläinpölytyksestä. Ympäristöhallinnon yhteinen verkko­sivusto tiedotti keväällä 2016, että eläinpölytyksen markkina-arvo maailman­laajuisesti on 216–529 miljardia euroa.

Pölyttäjähyönteisiä uhkaavat monet tekijät. Niitä ovat maa­talouden menetelmät ja torjunta­-aineiden käyttö, ­maan­käyttö, saastuminen, meille leviävät tulokas­lajit, taudin­aiheuttajat ja ilmaston­muutos. Pölyttäjille ovat vaaraksi myös ulkomailta tuotujen kimalaisten ja mehiläisten mukana tulleet loiset ja ­taudit.

Hyönteispölytteisten viljelykasvien sadot alkoivat vähetä, kun Suomessa otettiin käyttöön neonikotinoideja sisältävät torjunta­-aineet. Kahdessa­kymmenessä vuodessa ei maataloudessa ole tapahtunut muuta, millä muutoksen voisi selittää.

Onneksi on olemassa keinoja pölyttäjien vähenemisen pysäyttämiseksi. Jotta pölyttäjät säilyisivät, maatalouden tulisi siirtyä ekologisempaan suuntaan. Samalla yksipuolistuneilla maatalous­alueilla olisi lisättävä elin­ympäristöjen monipuolisuutta. Torjunta­-aineiden käytön vähentäminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Vaihto­ehtoisia torjunta­menetelmiä tulisi kehittää niiden tilalle.