Korkeasaari avataan jälleen yleisölle toukokuussa – ainakin tämän pääkirjoituksen kirjoittamisen aikaisen tiedon mukaan. Koronakurjuuden keskellä minkä tahansa ajanvietepaikan avaaminen on ilouutinen, mutta kuten käsissäsi olevan lehden sivuilla 28–35 muistutetaan, Korkeasaari ei ole ensisijaisesti viihdekeskus vaan eläinsuojelulaitos.

Korkeasaarella on yhdessä monien muiden eläintarhojen kanssa äärimmäisen tärkeä tehtävä pyrkiä pitämään elossa sukupuuton partaalla olevia eläinlajeja ja jopa palauttaa eläintarhojen varassa sinnitteleviä lajeja luontoon.

Edes suurien ja pörröisten nisäkkäiden kuten kissapetojen suojelu ei ole helppoa hommaa, saati sitten pienten ja inhottavien, vaikka niiden merkitys ekosysteemeilleen saattaa olla tärkeämpi kuin ravintoketjun huipulla saalistavan pedon.

Kuka suojelee katoavia pistiäisiä? Pölyttäjähyönteisten määrä maailmassa on romahtamassa, ja kun kukkakasvien – ja samalla siis monien ravintokasvien – lisääntyminen on enimmäkseen hyönteisten varassa, koko ihmiskunnan ruoantuotanto on vaarassa.

Nyt, kun energiateollisuuden nopea kehitys antaa hieman toivoa ilmastokriisin saamisesta jonkinlaiseen hallintaan, olisi korkea aika kiinnittää enemmän huomiota myös luonnon monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin. Sen nopea kuihtuminen ihmisen kaikkialle tunkeutuvan toiminnan vuoksi ei ole ainakaan vähäisempi uhka kuin ilmaston muuttuminen.