Tapaan arkeologit Kari Uotilan ja Maija Helamaan Turun uudistuneella kauppatorilla. Sen alle kaivettiin 620-paikkainen toriparkki, joka avasi ovensa jo vuonna 2020. Arkeologiset kaivaukset torilla alkoivat jo vuonna 2018 ja kestivät vuoden 2022 syksyyn saakka. Kaivauksista vastasi Muuritutkimus Oy, jonka johtajan Kari Uotilan kanssa seisomme nyt kauppatorin laidalla. Pysähdymme hetkeksi katsomaan, miltä kauan odotettu Turun uusi kauppatori lopulta näyttää.

– Kyllä tähän ihmiset ajan myötä tottuvat. Onhan se erilainen kuin se vanha oli, mutta varmaan sen kuuluu vähän ollakin, Uotila tuumaa diplomaattisesti.

Uudelta kauppatori ainakin näyttää. Sen valtava koko, 120 kertaa 120 metriä, tulee esiin nyt, kun toria muutettiin esteettömämmäksi. Poissa ovat legendaarinen Kallun Grilli, kuten myös torin kulman Hesburger, josta turkulainen Ritarikunta-yhtye kenties räppäsi kuuluisassa säkeessään ”Blankost Dynamoon ja Hesen kautta himaan”.

Nyt torin kulmia koristavat tyylikkään näköiset, puiset paviljonkirakennukset. Rasvankäryisistä röttelöistä ei ole enää tietoakaan. Yhdessä paviljongissa näyttää sentään olevan grilli. Lähin Hesburgerkin löytyy jo Torin kulmalta Wiklundilta. Voimme siis hengittää.

Kari Uotilaa kiinnostaa nykyistä toria enemmän oikeastaan se Turku, joka löytyi tältä paikalta kahden-kolmen metrin syvyydestä. Kauppatorin kaivaukset olivat poikkeuksellisen laajat.

– Tavallisesti arkeologinen kaivaus on sitä, että kaivetaan 10 tai 100 neliötä jotakin tonttia ja seuraavana vuonna vähän seuraavaa. Koko aluetta ei yleensä koskaan saada esiin. Nyt saimme esiin kokonaiset kadut, kadunvarsien asuinrakennukset, pihat ja takapihat rakennuksineen.

Kaivauksilta otettiin talteen esineitä ja niiden paloja yli 2 800 kilogrammaa ja 44 600 kappaletta. Maija Helamaalla on mukanaan torin alta löytyneitä esineitä. Pian ne siirtyvät Turun museokeskuksen kokoelmiin. Esineet on jo luetteloitu ja konservoitu. Tulevaisuuden arkeologit voivat palata niiden jatkotutkimuksiin vielä vaikka sadan vuoden päästä.

Aika paljon torin alueella eläneistä ihmisistä tiedetään jo nyt. Helamaa näyttää tummanvihreitä kaakeliuunin palasia. Ne löytyivät tontilta numero 121, jota kutsutaan Graanin tontiksi. Kaakeliuunin omistaneen raatimies Johan Granin elämä valaisee karulla tavalla aikaa, jolloin torin alue autioitui.

Hän syntyi 1660 ja toimi Tukholmassa aatelisherran kirjurina vuosina 1688–1691. Turkuun hän muutti vuonna 1691, meni naimisiin ja yleni lopulta raatimieheksi vuonna 1707.

Turussa riehui rutto vuosina 1710–11. Kaupungissa kuoli parituhatta ihmistä. Marraskuussa 1710 Gran valitti, että ruumiskärryt, joita pidettiin torilla öisin, aiheuttivat hänelle ja hänen seitsenlapsiselle perheelleen hajuhaittaa.

Lisää vaikeuksia oli tulossa. Isovihan aikaan Venäjä miehitti Suomea vuosina 1713–1721. Turussa tapahtumat näkyivät mittavana väestökatona. Kolmasosa kaupungin asukkaista pakeni Ruotsiin. Näin teki myös Johan Gran perheineen. Hän ei koskaan palannut, vaan kuoli Ruotsissa vuonna 1722. Turun kauppatorin alueesta tehtiin pitkälti peltoa.

– Ihmisiä kuoli niin paljon, että parempiosaiset muuttivat Ruotsiin turvaan. Torille ja muualle Turkuun jäi asumaan palveluskuntaa ja vähävaraisempia ihmisiä. Venäläiset purkivat Turusta rakennuksia ja veivät niitä Pietariin. Turun 1600-luvulla savimaalle rakennettu puurakennuskanta meni huonoon kuntoon, koska se jätettiin pariksikymmeneksi vuodeksi lahoamaan, Uotila kertoo.

Maija Helamaa kaivaa esiin vaaleita liitupiippujen varsia, joita on kertynyt muovipussillinen. Tupakkaa polttivat 1700-luvulla käytännössä lähes kaikki. Melkein jokaisella talolla oli pieni tupakkaviljelmä.

– Kirkonkirjoista käy ilmi kuolema, mutta meidän löytömme kertovat elämästä, Maija Helamaa sanoo. Piipunvarret ovat kuin nykyajan tupakantumpit. Ammattilaista niiden löytäminen ei juuri hetkauta.

– Kun arkeologi iskee lapionsa maahan, piipun varsia ja lasinsiruja alkaa löytyä, Helamaa sanoo.

Laskeudumme kauppatorilta hissillä toriparkkiin. Sen rakentaminen sentään oli syy siihen, että mittaviin kaivauksiin ryhdyttiin. Se näyttää ihan tavalliselta parkkihallilta.

Siellä Helamaa kaivaa esiin punasaviastioita, jotka nekin kertovat elämästä. Punasaviastiat olivat 1600–1800-luvun turkulaisille kuin Ikean tai Arabian astiat nyt. Hyvin tavallisia. Köyhällä oli vain yksi kuppi, josta syötiin puulusikalla puuroa. Parempiosaisella saattoi olla useita punasaviastioita. Rikas omisti tinalautasen.

– Savi saattoi olla peräisin Turun alueen omalta savimaalta. Yhteen löytyneeseen lautaseen oli maalattu luku 1818. Sitä on ehkä pidetty maagisena numerona tai sitten se merkitsee jonkinlaista juhlavuotta, Helamaa arvuuttelee.

Seuraavaksi hän kaivaa esiin pieniä eläinfiguureja. Sellaisia torikaivauksilta löytyi kymmeniä. Ne ovat todennäköisesti olleet lasten leikkikaluja. Räsynuket ja puulelut ovat maatuneet jo aikoja sitten, mutta löytyneet siat, hevoset ja muut eläinhahmot on tehty poltetusta savesta. Siksi ne ovat kestäneet kohtalaisessa kunnossa näihin päiviin saakka.

– Tällaisia ei ihan joka päivä löydä. Ne piristivät päivää löytöhetkellä. Lelut ovat todennäköisesti 1700-luvun lopulta tai 1800-luvun alku­vuosilta, Helamaa sanoo.

Kysymykseen siitä, onko Turku arkeo­login unelmakaupunki, molemmat arkeologit vastaavat kyllä. Kari Uotila kertoo perusteeksi sen, että viimeisen vuoden aikana hänen firmansa arkeologit ovat olleet kauppatorin lisäksi kiinni esimerkiksi Turun tuomiokirkon sakariston seinässä ja Turun linnan muureissa. Kaivauksia on tehty 1500-luvulle ja keskiajalle ajoittuviin kerroksiin saakka.

– Suomessa ei ole toista kaupunkia, jossa yhden vuoden aikana pääsisi tutkimaan yhtä monia vuosisatoja. Siinä mielessä Turku hakee vertailukohteensa Tukholmasta, Tallinnasta ja keski-Euroopan kaupungeista.

Turussa taaksepäin katsova arkeologia ja eteenpäin katsova kaupunkikehittäminen tulevat aina kulkemaan tiiviisti käsi kädessä. Käytännössä aina, kun keskustan kaupunkikuvaa muutetaan jollakin radikaalilla tavalla, muutoksia edeltävät mittavat kaivaukset. Sellaiset ovat jälleen edessä, mikäli kaupunki päättää palauttaa kaupunkiin raitioliikenteen.

Raitioteiden palauttamisesta on puhuttu Turussa niiden lakkauttamisesta saakka, eli vuodesta 1972 lähtien. Nyt tiedetään, että uuden raitiotien yleissuunnitelma valmistuu alkuvuodesta 2023. Yleis- ja toteutussuunnitelmien valmistuttua kaupunginvaltuusto voi tehdä raitiotien rakentamisesta investointipäätöksen arviolta vuosina 2024–2025.

Jos raitiotie rakennetaan, se kulkisi kaikkein vanhimman Turun läpi Hämeentiellä ja Uudenmaankadulla. Arkeologisesti se tarkoittaisi jännittäviä aikoja. Tällöin kaivettaisiin esiin 1200-luvun Turkua satojen tai jopa tuhansien neliöiden alueelta.

– Uudenmaankadulla tulisi osittain esiin useita kivitaloja, jotka ovat viimeksi olleet tutkittavina 1960-luvulla. Silloin tultaisiin varmasti näkemään taas niitä ”Turku on Suomen Pompeiji” -otsikoita lehdissä, Kari Uotila veikkaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Useat arkeologisukupolvet ovat jahdanneet toistaiseksi selvittämättä jäänyttä kysymystä Turun todellisesta syntymäajankohdasta. Kaupunkiasutuksen saapumisesta Turkuun ei ole vielä täyttä selvyyttä.

Tämänhetkisen tiedon mukaan 1200-luvulla Turun alueelle on syntynyt kaupunkiasutusta, joka oli lajissaan Suomen ensimmäistä. Aluksi sitä oli piispanistuimen luona Koroisissa, mutta viimeistään 1300-luvun alussa Turun kaupunki perustettiin Aurajoen alajuoksulle.

– Raitiotie tulisi kulkemaan juuri niiden alueiden läpi, joissa tämä kysymys tulisi suurelta osin ratkottua. Niiden kaivausten jälkeen Turun syntymän ajankohtaa ei todennäköisesti tarvitsisi enää pohtia. Kysymykseen saataisiin vastaus, Uotila sanoo.