Oivalsin eräänä päivänä saavuttaneeni pisteen, jossa voisin olla oman elämäni Carrie Bradshaw. Sinkkuelämää-sarjan päähenkilön tavoin olen kolmekymppinen parisuhteeton kaupunkilainen kolumnisti, jolla on kolmen läheisen ystävän kanssa tiivis porukka.

Vau, ajattelin, kun sekunnin sadasosassa mieleeni kurvasi keltaisia takseja, ilmavia pörrötakkeja, yöpaitamaisia silkkimekkoja, Louboutinin-korkkareita, dry martineja, ruokalähettejä ja ikkunasta uusissa alusvaatteissa poltettuja tupakoita.

Niin, ja tietenkin niitä monenkirjavia miehiä, jotka tulisivat juttusille lenkkipoluilla, juhlissa, baareissa, taksijonoissa, valokuvastudiossa ja hakisivat perjantai-iltana ravintolaan, jazz- klubille tai hevosajelulle Keskuspuistoon.

Ajatus kaikista niistä lukemattomista treffeistä alkoi tuntua jo hieman työläältä, kunnes muistin, ettei nykyään tavata kasvotusten. Deittailun alkukarsinta suoritettaisiin sovelluksessa, ja jos kuukauden päästä kumpikaan ei olisi ghostannut ja päätettäisiin tavata, kukaan ei hakisi minua kotoa, paitsi korkeintaan Alepa-pyörällä.

En myöskään pukisi päälleni uusia strutsinsulista tehtyjä treffisukkahousuja, sillä yritän rajoittaa turhaa kuluttamista. Vaikka onnistuisinkin perustelemaan itselleni, että kannattaa satsata uusiin Guccin kenkiin, sillä ne kestävät pidempään, ei minulla olisi varaa niihin. Kaikkihan tietävät, ettei kolumneista oikeasti makseta niin paljon, että voisi ostaa neljä paria merkkikenkiä viikoittain, asua keskustahuoneistossa omalla portaikolla ja käydä joka ilta ulkona syömässä. Taksilla.

Mikä pahinta: missään ei voi enää edes tupakoida, ei varsinkaan sisällä. Se on nykyään ehkä pahimpia asioita mitä voi tehdä.

Mitä hauskaa sinkkuelämässä siis enää on?

Tv-sarjan sinkkuelämässä ylenpalttinen kuluttaminen on keino osoittaa menestystä ja hyväksyttää elämää, jossa perinteinen perhemalli ei ole naisen ainoa tavoite. Toisaalta se on myös vastarintaa, jossa ostetaan juuri sitä, mitä itse halutaan. Sinkkuelämän naiset pukeutuvat mielettömiin muotiluomuksiin ennen kaikkea omaksi ilokseen, ja käyttävät rahansa lastenhoitajien sijasta kenkiin, koska voivat.

Vaikka Sinkkuelämän maailma on jo pitkälti historiaa, rohkeus määritellä oma onnellisuutensa puhuttelee yhä. Carrien esimerkin mukaisesti parisuhteissakaan ei tarvitse etsiä parasta diiliä vaan ihmistä, josta tykkää. Ja mehukkaimmat nautinnot, kuten seksi, ovat ilmaisia. Ainakin jos hyvä tuuri käy.