Ovisummeri soi, ja Aira Samulin huudahtaa:

– Me saamme miesseuraa!

Miesseura on hänen rakas ystävänsä, balettitanssija, taiteilija Jorma Uotinen, joka kanssa Aira on viettänyt edellisillankin ensin Tanssii tähtien kanssa -studiolla ja sitten puoleenyöhön iltapalalla helsinkiläisessä ravintolassa.

– Olin myös kuskina! Onneksi sain ajokortin vuonna 1993, se on paras asia, jonka opin 1990-luvulla. Kun minä aloin ajaa, Aira lopetti ajamisen, tanssikisan monivuotinen tuomari Jorma sanoo.

Tanssin iloa Suomen kansalle vuosikymmenet opettanut Aira on sytyttänyt kynttilän syksyllä edesmenneen tyttärensä Pirjon (1947–2018) kuvan viereen ja kattanut kauniilla astioilla olohuoneen ruokapöydän. Keittiössä porisee siskonmakkarakeitto, Jorman lempiruoka.

– Ja Jorma haluaa aina myös kahvia, Aira sanoo.

Aira Samulin ja Jorma Uotinen ovat tuttu näky monesta tilaisuudesta, mutta harva tietää, miten läheinen heidän suhteensa on.

– Mehän olemme valtakunnan kohupari, Jorma sanoo ja saa Airan syttymään hersyvään nauruun.

Hetkessä paljastuu, että huumorintaju, terveet elämäntavat ja samankaltaiset elämänarvot yhdistävät heitä – ja ehdottomasti vaatteiden väriskaala.

– Elämällä ei ole tarkoitusta, elämä pitää elää, Jorma sanoo kuin ystävysten yhteiseksi motoksi.

Pariisissa asunut balettitanssija Jorma Uotinen tuli 1980-luvun alussa Helsinkiin esittämään Jojo-tanssiesitystään. Diskotanssien kuningatar, muotitanssikoulu Rytmikkäiden mannekiinien äiti Aira Samulin oli katsomassa sitä Aleksanterin Teatterissa Pirjo Bergströmin kutsumana.

– En nähnyt kuin Jorman. Mietin, että kuka, mikä tämä fantastinen mies on! Olin haltioissani.

Ystävyksillä on hieman erilaisia muistikuvia siitä, missä he tutustuivat toisiinsa. Oliko se Vatevan vaatemessuilla Vanhalla Polilla, jossa Aira oli esiintymässä yhdessä tyttärensä kanssa vai Finlandiatalon muotishow’ssa?

Joka tapauksessa Jorma oli nähnyt ympäri kaupunkia isoja muotishow’n mainoksia, joissa oli Airan kuva. Rastaletit, joissa oli helmiä ja kuvasta heijastuva vahva karisma olivat kiinnittäneet Jorman huomion.

– Tiesin toki, että on olemassa ilmiö nimeltä Aira.

Tutustuminen johti nopeasti ystävystymiseen. Kun Jorma esitti Helsingin juhlaviikoilla Unohdettu horisontti -teostaan, Aira oli katsomassa sitä.

– Claude Naville teki siihen valot. Kun esitin Unohdetun horisontin Sofiassa, Aira oli mukana ja hänen silloinen puolisonsa Ekku Peltomäki vastasi tekniikasta.

Aira ihaili Jorman taitoa balettitanssijana, mutta niin Jormakin Airan tanssia. Erilainen liikekieli ei heitä erottanut, liike yhdisti.

Pian oltiinkin jo neljän hengen voimin Espanjassa lomalla.

Ekulla oli siellä asunto, Aira, Jorma ja hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa Helena Lindgren matkustivat sinne pääsiäislomalle.

Juhlapyhien takia hotellit olivat täyteen buukattuja. Jorma laittoi Cartierin silmälasit silmilleen ja puhui tyylillä ja taitavalla supliikillaan seurueelle huoneet.

Yhdessä on sittemmin käyty useaan otteeseen Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla, Pariisin muotimatkoilla, Italiassa Ischian saaren kylpylässä, ja Wienissä, jossa Jorma esitti Huuto-esitystään.

– Wienissä Airalla oli musta lierihattu ja korkeat korot. Kun hän kulki kadulla, ihmiset ihmettelivät kuka tämä upea nainen on. Vastasin, että hän on Aira Samulin Suomesta.

Aira intoutuu esittelemään silloiselta Wienin-matkaltaan ostamaansa nukkea.

– Sen hinta oli tuhat silloista markkaa, mutta sain tingittyä sen viiteensataan markkaan. Halusin juuri tämän nuken!

Jorma ja Aira ovat matkustaneet myös Thaimaahan ja Balille. Balille siksi, että Ekku asuu nykyisin siellä ja on naimisissa itseään kolmekymmentä vuotta nuoremman balilaisen naisen kanssa.

Hyrsylän Mutkassa, Airan rakkaassa hirsilinnassa on vietetty paljon yhteistä aikaa, jouluja ja pääsiäisiä tai ihan vain viikonloppuja.

– Aloin käydä siellä Helenan ja hänen poikansa Niklaksen kanssa vuonna 1983, Jorma kertoo.

Aira sanoo, että Hyrsylän Mutkan rauhassa emäntä ei häiritse vieraita, eivätkä vieraat emäntää. Jokaiselle on tilaa, ja jokainen saa noudattaa omaa aikatauluaan.

Jormaa huvittaa, kun hän muistaa yhden sunnuntaiaamun hirsilinnassa.

– Olimme nukkuneet hyvin ja pitkään ja istuimme puolenpäivän aikoihin aamukahvilla. Yhtäkkiä joku naisihminen tuppasi sisälle ja kysyi, onko kahvila auki. Aira sanoi siihen ystävällisesti, että kahvila on auki vain tilausryhmille.

Nainen ei tästä lannistunut, vaan kurkisteli kaula pitkänä ystävyksiä. Hän äityi ihmettelemään, että ”tehän pitkään olette nukkuneet”!

Hyrsylän mutkan perinteisiin on kuulunut Jorman esiintyminen joulupukkina.

– Pukeudun perinteiseen pukinasuun ja olen oikein häijy joulupukki, joka ei lepertele. Nykyään olen joulupukkina myös kaupunkijouluissamme.

– Jorma on maailman paras pukki, Aira sanoo.

Hyrsylän Mutka on myös paikka, jonne Aira sanoo matkansa päättyvän. Sinne sirotellaan hänen tuhkansa.

Ystävyys kestää sen, että välillä ollaan eri mieltä. Aira ja Jorma eivät kuitenkaan ole koskaan riidelleet keskenään.

He sanovat, että uskalluksesta olla eri mieltä syntyy hyvää dynamiikkaa.

– Minä äänestin presidentinvaaleissa Pekka Haavistoa, Aira on Sauli Niinistön vankkumaton kannattaja. Emme saaneet siitäkään asiasta riitaa aikaiseksi. Erimielisyys voi olla myös rakentavaa, ja se johtaa keskustelua eteenpäin.

Jorma arvostaa Airassa hänen suoruuttaan.

– Hänen seurassaan voin olla myös omissa oloissani. Yhdessäolomme muoto on suora, ja kun ollaan näin pitkään tunnettu, minulla on intuitiivinen aavistus missä milloinkin mennään. Jos joku painaa häntä, aistin sen, sillä usein olemus voi kertoa enemmän kuin sanat.

Jorma jatkaa, että Airassa on ”vertikaalia voimaa”. Se näkyy hänen fyysisessä rungossaan, ja hän on ryhdikäs myös henkisesti.

– Airan dominoivuus, henkinen selkäranka ja lujuus voivat olla välillä jopa ärsyttävä piirre. Minä sopeudun, ja Aira saa olla pöytäseurueen keskipiste.

Aira toteaa tähän, että hän huomaa itsekin dominoivansa.

– Mutta eihän kukaan voi olla täydellinen! Kun täytin yhdeksänkymmentä, sanoin, etten enää niele kaikkea. Nyt saan sanoa mitä tykkään, on suorastaan velvollisuuteni ja elämäntehtäväni jakaa sitä, mitä olen kokenut.

Jorman mielestä hän on silti täydellinen monen asian edelläkävijänä – tanssin lähettiläänä, mielenterveys- ja vanhusten asioiden ajajana.

– Puhun vanhusten, vammaisten ja umpihullujen puolesta – eikä heistä pidä ajatella tavanomaisesti. Kaikkea muuta.

Jorma sanoo, että Aira ymmärtää volyymien merkityksen, eikä hän tee missään asiassa nappikauppaa.

Jos Aira on nuori sielu, Jorma on puolestaan hyvällä tavalla vanha sielu.

– Molempien elämän alku on ollut aivan erilainen. Minä synnyin vuonna 1927, Jorma vuonna 1950. Minä synnyin ennen sotia, Jorma sotavuosien jälkeen. Meidän ei ole koskaan vaikeaa ymmärtää toista. Minun on helppo olla Jorman seurassa, ja koska olen vanhempi, saan pitää Jorman koko elämäni.

Aira paljastaa, että ystävykset bailaavat paljon, käyvät usein syömässä ulkona, mutta eivät dokaa.

– Minä otan joskus alkajaisiksi konjakin tai rommin.

Jorman kanssa Aira voi hullutella, mutta puhua myös vakavia. Se, miten Jorma suhtautui Airan Pirjo-tyttären sairauteen, skitsofreniaan ja kuolemaan, kuvastaa Airan ja Jorman syvää yhteyttä.

– Jorma on lähellä iloissa ja suruissa, ja hän tietää, miten Pirjo loi urani tuomalla tanssin elämääni. Omaa suruani on auttanut tanssi, treenaan yhä Rytmikkäiden kanssa. Jo pelkkä tanssin katsominen auttaa. Siksikin olin paikalla kaikissa Tanssii tähtien kanssa -lähetyksissä.

Jorman tyylikkyys ja esteettisyys ovat asioita, jotka miellyttävät yhtä tyylitietoista Airaa.

– Jorma on aistikas, hän on rohkea, ja koska hänellä on niin selvät näkemykset, hän ei epäröi, eikä puhu hölynpölyä.

Tähän Jorma nauraa, että jos ihmiset puhuisivat vain asiaa, keskustelu tyrehtyisi.

Keskustelu ei tyrehdy, ystävykset jatkavat sitä ruokapöydän ääressä. Loppuvuoden iltapäivä kääntyy hämäränhyssyksi, mutta tunnelma on lämmin ja kotoisa.

– Elämästä pitää nauttia, ja syödessä pitää rauhoittua. Osaamme tanssijoina myös rentoutua ja olla ihan onkilieroina, Aira sanoo.

– Meillä on vahva sielunkumppanuus, Me olemme elinkautisystäviä, Jorma toteaa.

Elinkautisystävyys on Airan ja Jorman voimavara.

Löydät lisää eläviä legendoja Avun erikoisnumerosta 54/2018, myynnissä tammikuun ajan. Mukana kaikki suosikit Katri Helenasta Dannyyn, Teemu Selänteestä Mika Häkkiseen, Paula Koivuniemestä Jari Litmaseen ja Anne Pohtamoon ja paljon, paljon muuta!