Kysymys:
Mummoni sanoi, että varpaiden taakse jalkapohjaan ilmestyvät pienet patjat kertovat siitä, että ihmisellä on diabetes. Minulla on nyt pallerot päkiästä eteenpäin. Ne ovat epämiellyttävät. En saa niitä pois hieromalla. En ole ylilihava ja syön perusterveellisesti. Verikoe ei näytä sokerin kohonneen. Voiko minulla olla diabetes?
Vastaus:
Ei voi, jos tapauksessasi on toimittu, kuten sokeritaudin diagnostiikan ohjesäännössä seisoo. Diagnoosi perustuu kolmeen kategoriaan: 1) kohonnut paastosokeri 7 mmol/l tai yli, oireettomalla vähintään 2 kertaa 2) verensokeri sokerirasituskokeessa 2 tunnin kohdalla 11 mmol/l tai yli, oireettomalla vähintään 2 kertaa. Jos potilaalla on kohonneeseen sokeriin sopivia oireita (klassikko: väsyttää, pissattaa ja janottaa) ja kertamittauksen tulos on yli 11 mmol/l, riittää yksi mittaus 3) HbA1c (pitkä sokeri) 48 mmol/l tai yli – matalampi arvo ei yksin sulje pois sokeritautia, vaan tarvitaan yllä olevia kriteereitä.
Anemiassa Hb on matala, jolloin HbA1c:n arvo voi olla teknisesti liian korkea. Tuoreessa insuliininpuutteessa se ei ole välttämättä ehtinyt nousta.
Sokeri on myrkkyä, kun sitä on veressä liikaa. Se tarttuu elimistön valkuaisrakenteisiin ja alkaa tuhota niitä (silmänpohjat, munuaiset, hermosto), minkä vuoksi komplikaatioiden estämiseksi sokeritautia sairastavan on pidettävä verensokerinsa kurissa. HbA1c, pitkäsokeri, perustuu siihen, että sokeria kiinnittyy punasolujen hemoglobiiniin; sitä enemmän, mitä korkeammalla verensokeri seilaa.
Tyypin kaksi sokeritauti on hyvin perinnöllinen. Kuopiossa vaikuttava akatemiaprofessori Markku Laakso työryhmineen tietää tästä eniten. Tähän mennessä on löydetty yli 100 geeniä, jotka altistavat tyypin II sokeritaudille. Ne vaikuttavat vuosien aikana siten, että haiman insuliinin eritys hiipuu pikkuhiljaa. Kun ihminen lihoo, hän tarvitsee moninkertaisesti insuliinia laihaan/liikkuvaan verrattuna, sillä insuliinin teho on heikentynyt kudostasolla. Jossain törmätään tilanteeseen, jossa haiman kapasiteetti ei enää riitä: puhkeaa diabetes.
Väestön lihominen selittää nyt silmille hypänneen diabetesepidemian. Aivan ylivertainen ennaltaehkäisevä keino on liikkuminen, mikä yleensä pitää painonkin kurissa. Välitän kaikelle kansalle viestin: jos podette tyypin II sokeritautia, kertokaa jälkeläisillenne, että ette missään tapauksessa saa lihoa. Liikkuminen on keskeistä: se auttaa, vaikka paino ei putoaisikaan, joten liikkumista ei pidä lopettaa! Kiellän diabetekseen sairastumisen erityisesti naisilta, koska heillä se johtaa helposti valtimonkovettumatautiin.
Jos on mitattu pelkkä paastosokeri, sen normaalius ei sulje pois tyypin II diabetesta, sillä yli puolet siitä todetaan vasta sokerirasituskokeessa. Joskus tulee vastaan laihoja mummoja, joiden paastosokeri on toistuvasti luokka 7–8 mmol/l, mutta joiden pitkät sokerit ovat aina erinomaisia. Tällä alaryhmällä on määritelmän mukaan diabetes, mutta ennuste on hyvä eivätkä he tarvitse lääkitystä (maksa työntää sokeria ylimäärin verenkiertoon yöllä, mutta haima kykenee tämän hoitelemaan päivällä).
Jalkapohjiesi pallerot eivät ole diabeteksen esioire. Mummosi oli oikeansuuntaisilla jäljillä, sillä diabeetikon on pidettävä jaloistaan hyvä huoli. Hermoviat ja valtimoverenkierron ongelmat tuppaavat kasaantumaan pitkiin hermoihin ja valtimoihin. Komplikaatiot voivat muovata jalkapohjaa, kuten mummollasi lienee käynyt.
Teksti Tapani Kiminkinen, kuva Fotolia
Kysy ja asiantuntijamme vastaavat
Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.
