Periaatteellisesti lääkäri tulkitsi vaivasi oikein, mutta kyllä siinä asiassa sudenkuoppiakin on. Kortisoni on nimittäin suoranainen ihmelääke, sillä se tepsii jonkin aikaa lähes vaivaan kuin vaivaan. Myös nivelrikkovaivat voivat lievittyä.

Polymyalgia on särkyvaiva, jolle tyypillistä on lihasjäykkyys. Siinä siis kipeitä ovat lihakset, eivät niinkään nivelet. Tyypillistä on kipu ja kankeus yläselässä ja joskus myös lantion seudussa. Vaiva alkaa tyypillisesti muutamien päivien – viikon parin aikana, ja kankeus voi olla silmiinpistävää.

Samaan tautiryppääseen kuuluu temporaaliarteriitti (otsavaltimoiden tulehdus), jolloin esiintyy päänsärkyä ohimoilla. Jos tauti pääsee pitkälle, se voi aiheuttaa hapenpuutetta näköhermoon ja uhkaa näköä. Kipua voi olla myös leuassa. Syöminen voi aiheuttaa suorastaan hapenpuutekipua samaan tapaan kuin rintakipu sepelvaltimotaudissa tai katkokävely jalkojen valtimoahtaumissa. Diagnoosiin päästään ottamalla ohimovaltimosta koepala. Polymyalgiassa tyypillisesti nousevat niin sanotut tulehdusarvot senkka ja CRP (nousevat kaikenlaisessa kudostuhossa, myös leikkauksissa), mutta eivät välttämättä ihan aina.

Polymyalgia voi ilmetä iäkkäällä pitkäaikaispotilaalla pelkästään kunnon romahtamisena tai jopa anemiana. Eräällä potilaallani ilmeni täysin selittämättömiä lyhyitä kouristuksia. Hänellä aivosähköfilmi ja pään kuvantaminen olivat normaaleja. Samaan aikaan kohosivat tulehdusarvot. Kun aloitin kortisonihoidon, kohtaukset hävisivät pysyvästi ja vuodepotilas lähti muutaman päivän kuluttua kotiin. Olen aivan varma, että muutamat pitkäaikaispotilaista kärsivät hoitamattomasta polymyalgista, koska nämä potilaat eivät osaa ilmaista itseään, eivätkä he juuri heistä kiinnostunutta lääkäriä tapaa.

On todellakin mahdollista, että sinulla on polymyalgia. Oikea tapa selvittää asia on ottaa tulehdusarvot ennen kortisonin aloittamista – se selventää tilannetta ja helpottaa diagnoosin myöhempää todentamista. Viikossa kivut hellittävät ja tulehdusarvot laskevat. Sitten pikkuhiljaa kortisoniannosta vähennetään kokeita ja oireita seuraten. Itse asiassa kortisoni ei paranna tautia, mutta se pitää oireet loitolla siihen saakka, kunnes tauti itsestään ottaa sammuakseen. Tähän kuluu keskimäärin vuodesta puoleentoista.

Noin 20 prosentilla potilaista tauti ei sammu tässä ajassa, jolloin tarvitaan pitempiaikaista kortisonihoitoa.  Tapanani on tässä vaiheessa liittää lääkitykseen reumalääke metotreksaatti, jolloin kortisonista voidaan yleensä luopua tai annosta huomattavasti pienentää. Kortisoni on erinomainen lääke lyhytaikaisesti ja tällöin suuriakin annoksia käytettäessä, mutta pitemmän ajan kuluessa sen haitat lisääntyvät ja siitä on syytä päästä eroon, mikäli mahdollista – tai sitten on saatettava annos pienimmäksi mahdolliseksi.

Mikäli kortisonia käytetään 7,5 mg päivässä tai enemmän kolme kuukautta tai pitempään, on syytä käyttää kalkki-D-vitamiinin lisäksi osteoporoosilääkettä. Pienellä annoksella vaikutus diabeetikon verensokeriin ei yleensä ole kovin suuri, joskin tässä on huomattavia yksilöllisiä eroja. Myös vatsaärsytyksen vaara lisääntyy. Tässä on vain pari yleisintä haittaa.

Sinun kannattaa aloittaa tutkimusprosessi alusta nyt, kun oireet ovat palanneet. Jos kaikki näyttää selvältä, pitää tehdä selkeä suunnitelma kortisonin vähentämiseksi ja tilanteen seuraamiseksi esittämälläni tavalla.