Huimaus on yksi haasteellisimmista oireista lääkärin vastaanotolla. Kun entisaikojen kunnanlääkäri kurkisti ovenraosta täyteen odotushuoneeseen, hän totesi klassisesti suureen ääneen: Kaikki yli viisikymppiset huimaavat naiset voivat lähteä kotiin. Kovin paljon ei ole edistytty noista ajoista.

Ensin pitää selvittää, mitä potilas huimauksella tarkoittaa. Onko se keinuttavaa, johonkin suuntaan kaatavaa tai kiertohuimausta? Liittyykö se pään asentoihin tai ylösnousuun, onko kiertohuimauksen yhteydessä pahoinvointia, korvan soimista tai peräti neurologisia oireita? Mitä lääkkeitä on käytössä? Onko potilaalla vain yleinen homelo olo?

Pelkkä huimaus ei ole koskaan aivoverenkiertohäiriön oire. Siihen täytyy liittyä silloin jokin neurologinen puutosoire, kuten koordinaatiohäiriö, halvauksia, tuntopuutoksia, näköhäiriöitä, puheen tuoton vaikeutta jne.

Tasapainoaisti koostuu kolmesta keskeisestä järjestelmästä: näkö, sisäkorvan kaarikäytäväsysteemi sekä lihaksistossa ja jänteissä olevat hermopäätteet. Häiriöt tai virhesignaalit mistä tahansa näistä voivat aiheuttaa huimauksen tunteen. Kun ihminen vanhenee, on luonnollista, että riski huimauksen ilmaantumiseen lisääntyy. Huimauksen perussyy on pääsääntöisesti elimellinen häiriö.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus on yleisin huimausta aiheuttava tasapainoelimen häiriö. Sen diagnoosi perustuu pelkästään esitietoihin ja aistinvaraisiin tutkimuslöydöksiin vastaanotolla. Tilaa esiintyy eniten keski-iässä ja iäkkäillä mutta myös nuoremmilla etenkin pään vamman jälkeen.

Noin 85–95 prosenttia hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta aiheutuu sakan kertymisestä sisäkorvan takimmaiseen kaarikäytävään. Jos potilas kärsii pään asennon muutoksiin liittyvistä toistuvista kiertohuimauskohtauksista, kyseessä on tämä ongelma. Oire on usein voimakkain aamulla. Se pahenee muutaman sekunnin kuluttua asennon muutoksesta esimerkiksi istualta makuulle asettuessa tai vuoteessa kääntyessä. Uusi asennon muutos aiheuttaa lievemmän huimausoireen ja seuraavat vielä lievemmän. Huimaus on luonteeltaan kiertävää, mutta ei aina.

Kohtaukset häviävät 90 prosentilla kolmen kuukauden kuluessa, mutta ne voivat uusiutua. Tasapainoelimen tulehdukseen kuuluu nopeasti alkava voimakas kiertohuimaus ja pahoinvointi.

Menieren taudissa kiertohuimaukseen liittyy kuulohäiriöitä ja kohtaus on yleensä lyhyempi kuin tulehduksessa. Pikkuaivojen verenkiertohäiriöön liittyy taas neurologisia oireita. Kaularangan rappeutuessa ja lihaksiston jännittyessä hermopäätteet voivat antaa virhesignaalin, joka johtaa huimauksen tunteeseen. Elimistön ikääntymisestä johtuva huimaus syntyy usein monen tekijän kuten aistihavaintojen heikkenemisen, verenkierron, verenpaineen säätelyn ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta.

Sinut on tutkittu todella perusteellisesti, joten uskon yleisimpien ja siinä sivussa myös vähän harvinaisempienkin huimauksen syiden tulleen poissuljetuiksi. Merkittävää on oireen alkaminen flunssaan liittyen. Melkeinpä uskoisin, että virus on aiheuttanut ohimenevän tasapainoelimen ärsytyksen, joten en usko tilanteen uusiutuvan. Oireen kesto sopisi myös hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen, mutta et tuo esille huimauksen yhteyttä pään asennon muutoksiin. Uskon, että lääkärit olisivat vaivan heti hoksanneet, jos siitä olisi ollut kyse.