Työterveyslääkärisi toimi moitteettomasti kuin tulpallinen mopo – tulpatonta onkin turha polkea. Heikki Julkusta lainaten kihtikohtaus on ohimenevä kivulias niveltulehdus, joka aiheutuu uraatin eli virtsahapon kiteytymisestä nivelen sisälle. Ilmeisesti juuri tulehdus aiheuttaa tyypillisen kivun, vaikka lienee siinä osansa neulanterävillä kiteilläkin.

Kihdin perusdiagnoosi tehdään aistinvaraisin havainnoin yhdistettynä kullanarvoisiin esitiedon jyväsiin. Mikään muu niveltulehdus ei ala yhtä nopsaan muutaman tunnin sisällä ja usein vielä keskellä yötä niin, ettei pottuvarvas siedä peitonkaan painoa. Joskus tosin pistetyn kortisonin kiteet saattavat aiheuttaa hieman samantyyppisen, lääkäriä hämäävän reaktion niveleen tai iholle.

Lääkärin näkökenttään hyökkää punaisena sojottava ukkovarvas, jalkaterä tai sen osa. Klassisen ilmiasun lisäksi kihtiin törmää yhä useammin myös isommissa nivelissä, kuten nilkassa, polvessa ja ranteessa. Ihan parasta olisi, jos mahdollista, punktoida nivelestä näyte, josta laboratoriossa etsitään mikroskoopilla kihtikiteitä.

Kihti ei ole sama kuin koholla oleva veren uraatti. Kun virtsahappopitoisuus kohoaa, kiteytymisen todennäköisyys lisääntyy. Veren uraatin normaalialueen yläraja on miehillä 480 mikromoolia litrassa ja naisilla 350.

Virtsahappo kiteytyy herkemmin viileässä, mikä selittää kihtikohtauksen mielipaikan ukkovarpaassa ja jalkaterässä. Kohtaukset ovat harvinaisia, jos arvo on alle 360, mihin pyritään silloin, kun uusiutuvaa kihtiä hoidetaan elintavoin ja lääkkein.

Uraatti on puriiniemästen aineenvaihduntatuote. Sen kohoaminen aiheutuu virtsahapon tuotannon lisäyksestä (metabolinen oireyhtymä MBO, alkoholi, syöpäsairauksien hoidon aiheuttama solutuho, puriinipitoinen sapuska) tai sen erityksen vähenemisestä (munuaisten vajaatoiminta, nesteenpoistolääke eli diureetti). Kihdin hoidossa paneudutaan näihin.

Oireettoman ajan uraatti pyritään painamaan alle 360:n, mikä on tärkeää kihtikohtausten estämiseksi ja siksi, että koholla oleva uraatti muodostaa riskin sydän- ja verisuonisairauksille. Joskus tarvitaan lääkehoitoa. Se aloitetaan mieluiten vasta akuutin vaiheen rauhoituttua, koska se voi silloin provosoida kohtauksia. Tehokkain akuutin kihdin hoito on tulehtuneeseen niveleen suunnattu kortisonipistos.

Veren uraattia ei pidä määrittää akuutissa kihdissä, sillä arvo on useimmiten silloin jopa matala. Sen vuoksi sait passituksen laboratorioon vasta kuukauden kuluttua.

Kohtauksesi syy selvitetään: onko sinulla MBO, käytätkö diureettia, toimivatko munuaisesi, kuinka paljon puriineja ravintosi sisältää? Alkoholia et käytä. Riskisapuskalista löytyy esimerkiksi Terveyskirjastosta. Pikkukalat ovat lohta haitallisempia kihdin näkökulmasta, mutta sinulla se on todennäköisesti merkittävä.

Lääkärisi selvittää kanssasi kuvaamani asiat. Jos ilmiselvää syytä ei löydy, edetään pelkästään elämisen tapojen keinoin. Jos kaikesta huolimatta kihti uusiutuu, siirrytään lisäksi lääkehoitoon. Kihtipotilas ei aina hahmota sitä, että vaikka uraatti onkin painettu matalalle, hän voi saada kohtauksen, jos vaikkapa vastapaistetut tirisevät muikut vievät mennessään.